Siivoojille 10 euron tuntipalkka

Siivousalalla tapahtuneet muutokset siivousfirmojen syntymisineen 80-luvulta lähtien ovat vieneet merkittävän osan itse työn suorittajista orjan asemaan. Siivousalan kasvua on vauhdittanut valtion, kuntien ja organisaatioiden ennen itse tehdyn siivoustoimen ulkoistaminen. Osingolle tulivat siivousfirmat, jotka ovat siivoojien toimeentulon kurjistumiskehitykseen osasyyllisiä. Ulkoistamisen seurauksena yritysten välinen kova kilpailu on kiristänyt mitoituksia ja kasvattanut siivoojien työtaakkaa, kun siivottavat alueet ovat suurentuneet sekä heikentänyt palkkatasoa. Yksityistämisen seurauksena tuntipalkat yleisesti putoavat jopa useita euroja.

Työsuojelurahaston vuoden 1999 tutkimuksessa ilmeni, että siivoojien määrä oli vähentynyt puolella mutta siivottava pinta-ala oli kasvanut 9 prosentilla pelkästään kolmen vuoden aikana vv. 1995–98.

Osa siivoojista elää todellisessa köyhyysloukussa tämän päivän Suomessa. He elättävät siivousfirmoja, joissa heille maksetaan alimmillaan paikkakuntakalleusluokasta riippuen 7,81 ja 7,89 euron tuntipalkkaa. Lisäksi isot siivousfirmat huijaavat lakisääteisissä maksuissa, erityisesti alalla vähän aikaa olleita ja ulkomaalaisia, jotka eivät osaa eivätkä tiedä vaatia oikeuksiaan. Alan huonon imagon nostoyritykset siivoojan ammattinimikettä vaihtamalla siistijäksi, palveluvastaavaksi ja toimitilahuoltajaksi ei muuta sitä tosiasiaa, että siivouksen taulukkopalkoilla on vaikea tulla toimeen. Hyvin yleistä alalla työskenteleville on myös epätyypillinen työ eli pätkätyöt. Saattaa olla kaksi tai kolmekin paikkaa, jossa siivooja käy työpäivän aikana, joista ei välttämättä kerry täysiä tunteja, eikä takaa elantoa vaan on turvauduttava toimeentulotukeen. Tämä tuki taas on laahannut yleisen ansiotason perässä kolmanneksen viimeisten 15 vuoden aikana.

Ay-kentän hajaannus ja liittojen välinen kilpailu ovat vieneet terän yhteisestä rintamasta ja taistelusta, eikä ole pystynyt vastaamaan esim. pätkätöiden tuomiin haasteisiin. Solidaarisuuden on noustava sille kuuluvaan asemaan, sieltä kumpuaa yhteisöllisyys ja joukkovoima.

Suomen OIKEUTTA SIIVOOJILLE -liikkeen päävaatimuksia on 10 euron tuntipalkka. Liike on lähestynyt tässä asiassa Palvelualan ammattiliittoa, joka on alkanut lämmetä ajatukselle. Painostusta PAMin suuntaan on kuitenkin jatkettava ja yhteistyökeinoja ideoitava epäkohtien poistamiseksi, joita riittää siivoojien osalta. Siivoojien alhainen järjestäytymisaste hankaloittaa heidän etujen ajamista. Kun siivoustyö koetaan monesti vain välivaiheen työksi, ei järjestäytymistä nähdä tarpeellisena, eikä pienestä palkasta ay-jäsenmaksujen maksukaan houkuttele. Väheksytystä asemasta on vaikea nousta vaatimaan oikeuksiaan. OIKEUTTA SIIVOOJILLE -liike aktivoikin siivoojia juuri näkemään järjestäytymisen tärkeyden. On autettava siivoojia tiedostamaan ja näkemään oma tilanteensa, jotta he tätä kautta alkavat myös toimia ja vaatia oikeuksiaan, jotka ovat oikeutettuja. Siten myös siivousalan huonoa julkisuuskuvaa saataisiin parannettua ja alan arvostus nostaisi siivoustyön varteenotettavaksi ammatiksi.

Siivouspalveluiden ostajat on saatava tiedostamaan vastuullisesti, miten siivousfirmat kohtelevat työntekijöitään ja valitsemaan palveluntuottaja ei yksistään hinnan takia vaan myös siivousfirman hyvä henkilöstöpolitiikka perusteinaan. Yritysten arvot ei voi olla vain luettelo nettisivuilla vaan ne pitää laittaa myös käytäntöön ollakseen uskottavia.

(Siivoustyön taustoista lisätty tietoa.)

www.oikeuttasiivoojille.webs.com