Autetaan maahanmuuttajat takaisin kotiin

Pakolainen on henkilö, joka joutuu pelkäämään joutuvansa kotimaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, sosiaalisen aseman tai poliittisen mielipiteen johdosta. Pakolaisuutta koskee ja sitä määrittelee Geneven pakolaissopimus vuodelta 1951 ja sen pöytäkirja vuodelta 1967. Yleissopimuksen mukaan pakolaista ei voida palauttaa maahan, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan. Suurin osa Suomessa turvapaikanhakijoille annetuista oleskeluluvista annetaan "suojelun tarpeen vuoksi", tai "muista syistä" (paljolti perheenyhdistäminen). Varsinaisen pakolaisstatuksen saa vain kourallinen turvapaikanhakijoita vuosittain. "Suojelun tarpeen vuoksi" myönnetyn oleskeluluvan saajista suurella osalla on itse asiassa Geneven pakolaissopimuksen mukaiset syyt maahantuloon, toisiin taas pätee kielto palauttamisesta vaaralliseen maahan. Suomi on yksi noin viidestätoista maasta, jotka ottavat vastaan YK:n kiintiöpakolaisia. Kiintiöpakolaisena maahan muuttavalla on jo YK:n pakolaistoimiston myöntämä pakolaisasema, joten hänen pakolaisuuden syytä eivät enää Suomen tai Euroopan unionin viranomaiset tutki. Kiintiöpakolaisia vastaanottavat maat voivat myös hylätä hakemuksia, mikäli perheet kärsivät vakavista lääketieteellisistä ongelmista ja ehkä tarvitsevat kallista hoitoa ja yhteiskunnan tukea tai eivät ehkä kykene kotoutumaan nopeasti. Vaikka monet maat hyväksyvät henkilöitä, joilla on erilaisia vaikeuksia, useimmat vastaanottajamaat suosivat yleensä hyvin koulutettuja pakolaisia, joilla on vahvat sukulais- ja kulttuurisiteet, sekä perheitä, jotka eivät ole hajonneet ja jotka suurella todennäköisyydellä pystyvät sopeutumaan lyhyessä ajassa. Ne voimakkaan suojelun tarpeessa olevat ihmiset, joita UNHCR yrittää sijoittaa uudelleen, eivät aina ole tällaisia perheitä. Turvapaikanhakija sijoitetaan ensimmäiseksi vastaanottokeskukseen. Kiintiöpakolaisia vastaanottaa tällä hetkellä noin 20 maata. Elintasopakolainen-nimitystä käytetään sellaisista pakolaisista, joiden ei uskota olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa, vaan jotka saapuvat maahan sosiaaliturvan tai korkeamman elintason houkuttelemina. Nimitys on harhaanjohtava, koska "pakolainen" - termi tarkoittaa aina Geneven pakolaissopimuksessa 1 artiklan kriteerit täyttävää ihmistä ja näin ollen ihmistä, joka on kansainvälisen suojelun tarpeessa. Kiintiöpakolaisen kohdalla arvioinnin suojelun tarpeesta on tehnyt UNHCR. Turvapaikkaa hakenut ja turvapaikkaprosessin kautta pakolaisaseman saanut ihminen on arvioitu kansainvälisen suojelun tarpeen alaiseksi Maahanmuuttoviraston toimesta. Pakolaisoikeudessa suojelun tarvetta arvioidaan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten hengessä ja perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien kuten hengen, vapauden sekä ruumiillisen ja henkisen koskemattomuuden loukkaaminen tulkitaan aina vainoksi.

Olennaista on myös, että pakolainen ei saa suojelua omassa kotimaassaan, vaan joutuu pakenemaan maansa rajojen ulkopuolelle. Kun ihmisillä on hätä, niin heitä pitää auttaa. Heidän kotimaassaan annetulla avulla olisi kuitenkin kymmenkertainen teho täällä annettuun verrattuna. Nykyisenlainen maahanmuutto aiheuttaa valtavasti ratkaisemattomia ja pysyviä ongelmia yhteiskunnassamme.