Avioliitossa olevien miesten vapaa-aika lakisääteiseksi

Elämme kokonaisvaltaista tasa-arvon aikaa, mikä tarkoittaa, että avioliitossa olevan suomalaisen miehen pitää työnteon ohella osallistua lasten hoitoon ja kotitöihin. Uusi tapakulttuuri on kuitenkin johtanut siihen epätasapainoiseen tilanteeseen, että miehen pitää edellä mainittujen velvollisuuksien lisäksi olla työpaikalla ja kotona ja/tai kodin läheisyydessä sekä aviovaimon tavoitettavissa 24 tuntia vuorokaudessa. Silloin tällöin avioliitossa olevan miehen on mahdollista hakea vaimolta erityisvapaata työtehtävään, liikunnalliseen harrastukseen tai muuhun yleishyödylliseen, riittävän pätevään syyhyn vedoten. Erityisvapaa vaatii kuitenkin aina aviovaimon validoinnin. Lisäksi Suomessa on jo tuhansia perheitä, joissa erityisvapaita ei myönnetä koskaan tai aivan poikkeustapauksissa, kuten tilanteessa jolloin miestä on osunut jokin nivusiin ja hän saa hetken kieriskellä rauhassa lattialla.

Näin ollen ehdotan, että avioliitossa olevien miesten vapaa-ajasta tehtäisiin lakisääteistä. Adressin tekijä ei usko kohtuuttomuuteen ja ehdottaa että kuukaudessa olisi 24 tuntia, jotka aviomies saa viettää harkintansa mukaan ilman velvollisuutta vedota pätevään syyhyn. Adressin laatija uskoo, että lailla olisi merkittävä vaikutus kansanterveyteen ja mielenterveysongelmien ehkäisemiseen. Aviomiehellä olisi kuitenkin velvollisuus ilmoittaa joko etu- tai jälkikäteen vaimolleen missä ja miten aikansa viettää - esimerkiksi "metsästin piisamin" tai "aion juoda pullon kiljua, huutaa katolla alasti ja nukkua puoleenpäivään". Vaimolla ei kuitenkaan ole valtuuksia kieltää menoa, jos lakisääteinen aika rajoittuu 24 tuntiin kuukaudessa ja se ei merkittävällä tavalla estä avioparin muuta keskeistä toimintaa kuten synnytystä tai osallistumista anopin syntymäpäiville. 

Riittävästi kiinnostusta herättäneen adressin pohjalta voidaan laatia kansanaloite.

Juuso Räsänen, Tampere