Vetoomus eläinasiavaltuutetun viran perustamiseksi

Eläinasiavaltuutetun tehtäväksi tulisi eläinten suojelun ja hyvinvoinnin ylläpitäminen, edistäminen ja kehittäminen yleisellä hallinnon, yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla. Tämän on oltava jatkuva prosessi. Tärkeä tehtävä on lisäksi EU:n eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevan toimintasuunnitelman toteutumisen tukeminen ja edistäminen, sillä valtuutetun toiminta perustuisi tähän toimintasuunnitelmaan ja ns. eläinten viiteen vapauteen (vapaus janosta ja nälästä, vapaus epämukavuudesta, vapaus kivusta, loukkaantumisista ja sairauksista, vapaus toteuttaa normaaleja käyttäytymismalleja ja vapaus pelosta ja ahdistuksesta).
Eläinasiavaltuutettu tekisi virkansa puolesta eläinsuojelua ja eläinten hyvinvointia ja yhteiskunnassa esiintyviä epäkohtia koskevia aloitteita. Muina vaikuttamiskeinoina valtuutettu käyttäisi ensi sijassa suosituksia, ohjeita ja neuvoja. Eläinasiavaltuutettu olisi toimissaan riippumaton.
Eläinasiavaltuutetun virka ja toimisto sijoitettaisiin maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen, jonka kautta viran hoitamiselle tulisi luontevat ja toimivat yhteydet eläinsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin kehittämistyön keskeisiin toimijoihin. Eläinasiavaltuutetun viran perustamiselle merkittävä peruste on viranomaisten erilaiset ongelmat eläinsuojeluasioiden hoitamisessa.

Kunnaneläinlääkäri saattaa esimerkiksi joutua tilanteeseen, jossa hallintolain mukainen valvovan viranomaisen ja valvottavan tahon välinen taloudellinen riippumattomuus ei toteudu. Eläinlääkärin joutuessa asiakaskäynnillään puuttumaan huomautuksin asiakkaan eläinten pidossa ilmeneviin epäkohtiin, tekemään ilmoituksen poliisille ja sitten kirjoittamaan vielä varsinaisesta hoitokäynnistä laskun ei yhteistyö aina suju kitkatta. Eläintenomistaja ei uskalla välttämättä jatkossa hankkia apua sairaalle eläimelle pelätessään joutuvansa vaikeuksiin muiden epäkohtien vuoksi. Tämän lisäksi kunnaneläinlääkäri törmää usein aikapulaan, resursseja ei yksinkertaisesti ole tarkastusbyrokratian vaatimissa määrin. Resursseja vievät luonnollisesti myös tavalliset asiakaskäynnit, eikä eläinlääkäri voi keskittyä riittävästi eläinsuojeluasioihin. Poliisilla ja terveystarkastajilla ongelmat eläinsuojelussa syntyvät useimmiten liian vähäisen asiantuntijuuden vuoksi. Omalla kiinnostuneisuudella ja motivaatiolla on suuri merkitys tehtävässä onnistumisen kannalta. Vaikka poliisilla onkin vahvat lain suomat valtuudet suorittaa tarkastuksia, ei hän eläinsuojeluilmoitusta vastaanottaessaan ehkä kykene arvioimaan tilannetta ja voi olla siksi haluton puuttumaan epäkohtiin. Poliisin ja terveystarkastajan laaja muu työsarka vaikeuttaa osaltaan eläinsuojelulain toteutumisen valvomista.

Ilman toimivaa yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa ei laajamittaisia ratsioita pystytä esimerkiksi järjestämään lainkaan. Näin ollen liian suuri taakka lepää vapaaehtoisten eläinsuojeluvalvojien harteilla.
Eläinten oikeuksien toteutumisen valvominen tapahtuu Suomessa pitkälti ns. sivutoimisesti vapaaehtoisvoimin. Tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää luoda virka, jonka haltija on päätoiminen eläinasioiden valvoja, jolla on siten laaja yhteistyöverkosto apunaan työssään. Koska resurssit ovat vähäiset, tarvitaan eläinasiavaltuutettua jo siksikin, että olemassa olevia resursseja saataisiin kanavoitua oikein ja että olemassa olevat voimavarat saataisiin kokonaan ja täydellä teholla käyttöön.

Noin 130 vapaaehtoista eläinsuojeluvalvojaa ja ylityöllistetyt viranomaiset eivät mitenkään pysty yhtenäisesti ja johdonmukaisesti toimimaan eläinten parhaaksi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että eläinsuojeluvalvojien suorittamia tarkastuskäyntejä on ollut puolet enemmän kaksi vuotta sitten lähes kaikkien eläinten osalta. Kaikkien tarkastuskäyntien määrä oli vuonna 2004 yhteensä 3 935, kun se viime vuonna oli vain 2 370. Tärkeä tähän liittyvä huomio on, että vuonna 2006 tehdyistä tarkastuksista lähes yhtä suuri osa (noin 85 %) antoi aiheen toimenpiteisiin kuin vuonna 2004 (87 %). Tämä puhuu karua kieltään eläinsuojeluvalvojien resurssipulasta (lähde: SEY:n vuosikertomus 2006, vuositilasto 2004–2006.) On tärkeää myös huomata, että vaikka eläinsuojelulaki mahdollistaa jopa kahden vuoden vankeusrangaistuksen, ovat tuomiot pääasiallisesti sakkorangaistuksia, joissa keskimääräinen sakkorangaistus on 354 €, tai korkeintaan muutaman kuukauden ehdollisia rangaistuksia (lähde: oikeusministeriön tietokanta).

Jotta koko eläinsuojelurikosten rangaistusasteikko saataisiin käyttöön, mukaan lukien eläintenpitokielto ja se, että eläinten oikeudet toteutuisivat eläinsuojelulain edellyttämällä tavalla, SEY esittää eläinasiavaltuutetun viran perustamista.

************************************************************

SEY, Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto yhdessä sen jäsenjärjestöjen, muiden eläinyhdistysten- ja järjestöjen sekä kansalaisten myötäavustuksella kerää nimiä tähän adressiin, joka tullaan luovuttamaan eduskunnan eläinsuojeluryhmän avustamana maa- ja metsätalousministerille alkuvuodesta 2008. Adressia on mahdollista saada myös paperiversiona allekirjoitettavaksi sähköpostiosoitteesta: katajisto.annika@gmail.com

Kiitos kaikille allekirjoittaneille jo etukäteen ja eläinystävällistä loppuvuotta!
Annika Katajisto
Pesu ry
www.pesu.org
:::::::::
31.3.2008:
Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto luovutti keskiviikkona 26. maaliskuuta maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle vetoomuksen eläinasiavaltuutetun viran perustamiseksi. Vetoomuksen allekirjoitti 8445 ihmistä.
Tähän sisältyvät paperiadressien nimet.


:::::::::
18.03.2008:
Tiedoksi korjaus vetoomukseen.
Toisen kappaleen "hallintomenettelylaki" on korjattu "hallintolaki" -muotoon, koska nykyisin ko. laki on Hallintolaki 6.6.2003/434,ja tullut voimaan jo 1.1.2004. Hallintomenettelylaki on kumottu.
Kiitos Marjolle korjauksesta.
::::::::::

8.03.2008:
Tiedoksi -
Vetoomus tullaan luovuttamaan SEY:n johdolla 26.3.2008 maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle.
Kiitos kaikille allekirjottaneille!