Mainos: Monster.fi - Tuhansia työpaikkailmoituksia. Myös kesätyöpaikkoja ilmoitettu.

Opiskeluun liittyvä harjoittelu järkevämmäksi!

Opiskeluun kuuluu ammatti- ja ammattikorkeakouluissa pakollinen harjoittelu. Harjoittelu on todettu eri tutkimuksissa ja mielipiteissä hyödylliseksi, mutta sillä on varjopuolensa:

Ammattikoulussa harjoitellaan monessa osassa ja usein. Koko opiskelu pätkittyy harjoittelun ja koulussaolon välille. Moni stressaa, kun rutiinia ei löydy.

Ammattikorkeakoulussa harjoitellaan kerralla viisi kuukautta - ainakin suosituksen mukaan. Tänä aikana opiskelijan on oltava kokopäivätyössä ja pahimmillaan tehtävä töitä valmistuneen tasolla. Palkkaa ei kuitenkaan makseta ja jos sitä pitäisi maksaa, työnantajat eivät ottaisi enää harjoittelijoita. Palkkaa harjoitteluajalta maksavat yritykset ovat harvassa ja ne opiskelijat, jotka suuntautuvat toisin, joutuvat näin huonompaan asemaan. Harjoittelusta ei makseta korvausta ja se perustellaan opintotuen saamisella, siis opintorahalla, asumislisällä ja opintolainalla. Henkilö, joka ei saa asumislisää, joutuu siis ottamaan opintolainaa ja tekemään yritykselle tuottavaa työtä. Eli maksamaan siitä, että voi tehdä töitä ja saada harjoittelutodistuksen jolla ei oikeastaan tee mitään.

Harjoitelupaikat ovat erilaisia ja täysin onnesta tai suhteista riippuvaisia. Joku joutuu prisman toimistoon keittämään kahvia, toinen koodaa javasoftaa palkatta.

Harjoittelupaikan hankkiminen on usein työn alla molemmilla tasoilla. Tiedetään tapauksia, joissa opiskelu venyy vuodella, kun harjoittelupaikkaa ei löydykään. Ammattikoulussa koulu auttaa harjoittelupaikan löytämisessä, ammattikorkeakoulussa pitää ravata ovelta ovelle harjoittelupaikan perässä.

Ja entäs, jos harjoittelupaikassa tulee ongelmia? Opiskelijat ovat yleensä niin nöyrää porukkaa, että tekevät ylitöitä, suorittavat projekteja, joista kilahtaa yrityksen kassaan tuhansia euroja ja pitävät suunsa kiinni vaikka työnantajataholta tulisi uhkailua ja kiristystä. Ei ole mitenkään tavatonta, että opiskelija saa ultimaatumin harjoittelijan irtisanomisesta, kun ei suostu esimerkiksi viikonlopputyöhön. Velvollisuuksia kyllä etenkin ammattikorkeakoulussa painotetaan, mutta ei oikeuksia ja moni jääkin tyhjän päälle soittelemaan.

Harjoittelupalaverit pelottavat montaa opiskelijaa, jotka pitävät päänsä ja tekevät niin kuin on sovittu. Nämä palaverit ovat ns. kehityskeskusteluja, joissa ohjaava opettaja ja työnantaja keskustelevat opiskelijasta kuin tämä ei olisi läsnä. Toisaalta ohjaajalle ei ehkä uskalleta työnantajan edessä sanoa mitään epäkohdista. Kieliminen taas näkyy kohteluna seuraavana päivänä tai - irvokkaimmissa tapauksissa - kehotuksena etsiä toinen harjoittelupaikka.

Moni opiskelija joutuu käymään töissä tai on valinnut työnteon lainanoton sijasta opintoetuuksien ollessa millaiset ovat.. Harjoittelu, kun se on täysipäiväistä, vaikeuttaa työntekoa merkittävästi. Ei voida odottaa, että opiskelija suorittaa harjoittelun, tekee kursseja (kuten moni tekee) samalla ja käy töissä. Tämä edellyttäisi yli 14 tunnin päiviä. Siitä ei seuraa muuta kuin loppuunpalaneita veronmaksajaputkesta tippuneita.

Ammattikorkeakoulussa korostetaan, että harjoittelupaikan etsiminen opettaa "työnhaun prosessia". Se, että joudut anomaan päästäksesi tekemään ilmaista työtä ei opeta edes nöyryyttä.

Adressin allekirjoittajat vaativat, että koulut, joissa opiskeluun sisältyy harjoittelu, muuttavat harjoittelukäytännön niin, että koulu hankkii harjoittelupaikan ja neuvottelee siitä maksettavan korvauksen, joka tulisi olla ainakin 50% palkasta.

Jos joku haluaa itse hankkia paikan, suotakoon tämä hälle. Ne, jotka vielä tarvitsevat tukea oman itsensä löytämisessä eivät missään tapauksessa saa joutua kärsimään harjoittelupaikan kanssa. Kaikki eivät pysty myymään itseään TietoEnatorille projektipäälliköksi tai Nokialle koodariksi, vaan jotkut toivovat rauhallisempaa tehtävää. Tätä ei moni tuloshakuisuuttaan korostavan alan opetustaho ymmärrä.

Harjoitteluorientaatioissa pitää korostaa enemmän riita- ja epäselvien tilanteiden selvittämistä kuin hehkutusta harjoittelujakson hyödyllisyydestä. Ammattikorkeakouluun tulijat ovat suurimmaksi osaksi 19-vuotiaita, jotka eivät harjoittelua aloittaessaan ole välttämättä edes täysi-ikäisiä.

Harjoitteluaika tulisi olla lyhyempi. Kolme kuukautta tietopohjaiselle alalle riittää vallan mainiosti ja opintopistemäärään voitaisiin suhteuttaa enemmän henkilökohtaiseen suuntautumiseen liittyviä opintoja. Tuotantopohjaisilla aloilla harjoitteluaikaa ei ole syytä muuttaa.

Jonkun on hillittävä ammattikorkeakoulun repostelua ja tuloskeskeisyyttä niin, että hitaammallakin oppijalla on mahdollisuus saada kannattava oppimiskokemus, harjoitteluineen päivineen.

Vaikka opiskelijaa pidetään aikuisena, ei hän voi itse ottaa vastuuta opiskelustaan, koska alaa vasta opiskellaan, ei olla ensimmäisenä harjoittelupäivänä ammattilaisia. Harjoitteluun on saatava jokin järki.

Kun tässä adressissa on 2500 allekirjoitusta, toimitan nimet opetusministeri Sari Sarkomaalle

Sivusta seurannut (sindustry(miukumauku)canada.com)