Hoitajamitoitusta vanhustyössä EI SAA LEIKATA!

HOITAJAMITOITUSTA VANHUSTYÖSSÄ EI SAA LEIKATA!

Suomen hallitus tekee leikkauksia huono-osaisilta, työläisiltä, lapsiperheiltä ja maamme rakentajilta - vanhuksilta.

Työskentelen itse kotihoidossa.

Tälläkin hetkellä työmäärämme on suurta. Johtuen siitä, että työvoimaa on heikosti/mitoitus jo nyt alhaista vanhusten määrään nähden; vanhuksia tulee kotihoitoon jatkuvasti lisää. Tämä taas johtuu jo aikaisemmista leikkauksista, osastoja kun on suljettu säästösyistä. Kuitenkin hoitajamitoitus säilyy samana ja sitä halutaan vähentää lisää.

Osastoilta laitetaan enemmän ja enemmän vanhuksia kotiin, kotona kun on "paras olla". Kuinka moni huonokuntoisempi vanhus todella ajattelee/kokee näin?
Kaikilla heistä ei ole omaisia apuna. Joillekin ainoa sosiaalinen kanava ja apu on se kiireinen hoitaja, joka käy antamassa pikaisesti lääkkeet ja aamupalan.
Tuntuu, että käsite "kuntouttava työote" muuttuu siihen, että hoitajien aikaa säästetään; on aikaa hoitaa useampi vanhus päivän aikana.

Näen työpäivän alussa, aikana ja lopussa työkavereiden väsyneitä kasvoja. Eräänä aamuna eräs nuori työkaveri melkein itki, että ei jaksa tällaista työmäärää joka päivä.

Ei me nuoretkaan rajattomasti jakseta.

Monet työkaverit istuvat ylitöissä tekemässä kirjallisia töitä, työaika kun siihen ei enään riitä. Kysyttäessä "onko kaikki hyvin?", moni vastaa, että ei ole taaskaan ehtinyt syömään koko päivänä. Ja monilla näistä työkavereista on pienet lapset odottamassa kotona, vaatien lisää voimavaroja.

Minulla ei ole vielä lapsia. Voin olla ylitöissä, vaikka niistä ei makseta, mutta omat menoni minullakin on.

Entä vanhukset? Heiltä on evätty oikeus päästä ulos, kalliit palvelut kun sitä ei enään kata. Ruoka tilataan kauppapalvelusta, syödään valmisruokia. Nyt ei enään keitetä edes puuroa kuin mikrossa - säästää sekin pari minuuttia. Työlistoissa lukee monessa kohtaa "...jos aikaa jää"... Ja sitähän ei yleensä jää....

Monta vanhusta olen kohdannut, jotka kysyvät "kuinka täältä pääsee pois?", "Eikö tämä jo riittäisi", "en jaksa enään", "olen niin yksinäinen".

Itku silmässä kuuntelen sotaveteraanien tarinoita: se mitä he ovat kokeneet ja tehneet puolestamme, en voi edes yrittää
Kuvitella. Kiitos heille on tässä.

Monena päivänä minä ja työkaverini nipistämme omista taoistamme ja vapaa-ajastamme, koska välitämme näistä ihmisistä.

KYSYMYS KUULUU, MISTÄ TÄSSÄ VOI ENÄÄN LEIKATA JA MIHIN SE JOHTAISI?

VANHUSTYÖSTÄ JA HOITAJAMITOITUKSESTA EI SAA LEIKATA!

 

Tämä koskettaa jokaista Suomalaista jollain lailla!