Humanistisen kristillisyyden manifesti

Viron kirkkojen neuvostolle,
kaikille kirkoille ja seurakunnille


Humanistisen kristillisyyden manifesti

Viron yhteiskuntaa leimaavat pyrkimykset suurempaan demokratiaan, avoimuuteen ja suvaitsevaisuuteen. Tuemme näitä pyrkimyksiä. Huolestuneina olemme kuitenkin havainneet, että samaan aikaan useissa kirkoissa on lisääntynyt autoritaarisuus, sulkeutuneisuus ja suvaitsemattomuus. Kristillinen oppi pyritään asettamaan vastakkain yhteiskunnan humanististen arvojen kanssa. Ymmärrämme vastustuksen kumpuavan pelosta ja epävarmuudesta, mitä yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset aiheuttavat. Meistä tämä asenne ei kuitenkaan auta muuttamaan yhteiskuntaa vaan estää kirkkojen oman elämän kehitystä.

Vakaa näkemyksemme on, että kristillisen sanoman pitäisi olla humanistista. Perustamme näkökantamme Raamatun luomiskertomukseen, jonka mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (1 Moos.1:27) antaen hänelle sitä kautta erityisen arvon. Humanismi on tämän arvon tunnustamista.

Humanistinen kristillisyys on vastakohta kristillisyyden muodoille, jotka eivät tunnusta ihmisen oikeutta tehdä itsenäisesti päätöksiä ja ottaa vastuuta; jotka vaativat ihmistä sokeasti alistumaan kirkollisille auktoriteeteille; ja jotka haluavat kirkollisen demokratian sijaan keskusjohtoisuutta. On valitettavaa, että osa papeista pyrkii painostamaan kaikkia kirkon jäseniä tällaisen kristinuskon tulkinnan kannalle ja hävittämään mielipiteiden monimuotoisuuden kirkossa. Emme hyväksy kirkon piirissä leviäviä vihapuheita, emmekä niiden perustelua ja oikeutusta Raamatulla.

Toivomme, ettei kirkko haikailisi mennyttä vaan keskittyisi nykytodellisuuteen ja katsoisi tulevaisuuteen. Toivomme, että kirkko olisi moderni, demokraattinen ja avoin. Että se olisi ihmisystävällinen, välittäisi ihmisistä ja arvostaisi jokaista ihmistä yksilönä. Että se arvostaisi koulutusta ja tiedettä sekä huomioisi teologian ja ajattelun kehityksen. Että se olisi valmis käymään yhteiskunnallista keskustelua asettamatta itseään ainoaksi totuuden haltijaksi. Että kirkko arvostaisi henkistä ja hengellistä monimuotoisuutta hyväksymällä sen itsessään ja tukemalla sitä yhteiskunnassa. Että se olisi hengellinen koti kaikille, jotka sitä tarvitsevat, karkottamatta kirkosta ulos yhtäkään ihmisryhmää.

Esitämme näkemyksemme kirkosta ja kristillisyydestä seuraavina teeseinä:

1) Meidän pitää tunnistaa kirkko yhtäältä Jeesuksen Kristuksen asettamana kaikkien kristittyjen yhteisönä, ja toisaalta kirkkoina, jotka ovat organisaatioita. Organisaatioina kirkot ovat maallisia ja alisteisia samalle lainsäädännölle kuin muutkin yhteiskunnassa toimivat järjestöt. Me emme hyväksy väitettä, että kirkko olisi organisaationa pyhä.

2) Kirkon organisaatio on ennen kaikkea tukirakenne, jonka tehtävä on tukea jäseniensä hengellistä kasvua. Kirkko oikeuttaa olemassaolonsa tällaisena rakenteena ainoastaan niin kauan kuin se pystyy hoitamaan tämän tehtävän.

3) Kirkon organisaatiossa on oltava mahdollisuus mielipiteiden ja ajatustapojen monimuotoisuudelle. Jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus ja velvollisuus ilmaista kantansa kaikkiin kirkkoa koskeviin asioihin, niin johtamistavan kuin säädöstenkin osalta ja tehdä sitä avoimesti.

4) Vaikka luemmekin Raamattua Jumalan ilmoituksena, samalla katsomme, että ilmoitus on välitetty meille ihmiskielen, aikaansa sidotun kulttuurin sekä maailmankuvan kautta. Tämän vuoksi Raamattua tulee lukea sen historiallisessa kontekstissaan. Samoin tulee suhtautua myös sitä selittävään ja tulkitsevaan kirkon opetukseen. Näin ollen me emme hyväksy fundamentalistista raamatuntulkintaa, jossa valikoiden käytetään Raamatun tekstejä tulkiten niitä kirjaimellisesti. Pidämme olennaisena, että Raamatussa tehdään ero sen jumalallisen ja ikuisen, sekä inhimillisen ja ajallisen sanoman välillä.

5) Älyllisesti rehellinen kristillinen julistus vaatii maailmankuvassa, ajattelussa ja yhteiskunnassa vuosituhansien aikana tapahtuneiden muutosten ottamista huomioon.

6) Kirkkoon ovat tervetulleita ja kirkossa ovat yhdenvertaisia kaikki ihmiset riippumatta sukupuolesta, koulutuksesta, sosiaalisesta asemasta, fyysisistä tai psyykkisistä vajavaisuuksista, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai identiteetistä, kansalaisuudesta, kansallisuudesta tai kulttuuritaustasta.

Uskomme, että kirkon vahvuus on meidän hengellisessä ja uskonnollisessa monimuotoisuudessamme. Toivomme, että se monimuotoisuus pysyisi ja vahvistuisi. Me haluamme aloittaa laajapohjaisen ja avoimen keskustelun kirkon roolista ja mahdollisuuksista 21. vuosisadan virolaisessa yhteiskunnassa ja haluamme, että se keskustelu on julkista.