Suomen noudatettava tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta

Suomen valtio on Euroopan Yhteisöön liittymisestä saakka perinyt käytettynä maahantuotavilta autoilta autoveroa, joka on jokaisessa yksittäistapauksessa johtanut syrjivään lopputulokseen.

Autoveroa ei Euroopan Yhteisön tuomioistuimen mukaan yhdessäkään yksittäistapauksessa saa periä enempää kuin sitä on jäljellä samanlaisessa maassa jo olevassa autossa.

Olemme valmiit suorittamaan maahantuomistamme autoista veroa sen määrän, joka vastaa tätä yhteisöoikeuden keskeisintä vaatimusta. Emme pyri kiertämään tai välttelemään veroja, mutta muiden eurooppalaisten tavoin meillä on oltava oikeus hankkia tavaroita ja palveluita haluamastamme yhteisömaasta. Suomen valtiolla ei ole mitään oikeutta asettaa käytettynä maahantuotaville autoille rangaistustulleja.

Vaadimme, että Suomen valtio lopettaa kansalaistensa kollektiivisen edun ja yhteisöoikeuden vastaisen toimintansa tässä asiassa ja korjaa välittömästi seuraavat mielestämme käytännössä rangaistustulleja vastaavat menettelyt:

1) Autoveron määrääminen maassa jo olevan ajoneuvon hinnan perusteella. Autoveron määrän on perustuttava kirjallisesti osoitettavaan hankintahintaan toisessa jäsenvaltiossa. Kaikki muut verotuksen tavat johtavat siihen, että myöhemmät tuojat joutuvat maksamaan veroa merkkimaahantuojan asettaman kuluttajahinnan perusteella, käytännössä siis nyt käytettyä Mersua tuovalle henkilölle veroa tulee maksettavaksi sen mukaan, miten muun muassa Veho aikanaan halusi katetta ja rakensi automyymälöitä.

2) Autoveron määräämisen perusteena olevan samanlaisen ajoneuvon määrittely naurettavalla tarkkuudella. Samanlainen ajoneuvo ei tosielämässä tarkoita saman samanmerkkistä ja -mallista saman moottoritilavuuden ja varustelutason omaavaa ajoneuvoa. Samanlaisuus on määriteltävä kuluttajan ostohetken todellisten valintakriteerien mukaan.

3) Autoveron määräämisen perusteena olevan samanlaisen ajoneuvon määrittely ajallisesti siten, että samanlaisia voivat olla vain saman kalenterikuukauden aikana ensirekisteröidyt ajoneuvot, jotka täyttävät edellisen kohdan vaatimukset. Tämä edellytys on vastoin tervettä järkeä: kaikkien automallien kuukausittaista veroprosenttia ei voi löytyä; kalenterikuukauden sisään voi tulla tai olla tulematta eri määrää autolasteja; veroprosenttien löytyminen riippuu alkuperäisen merkkimaahantuojan hyväntahtoisuudesta.

4) Jos nimellisesti tarkkaa prosenttia ei ole Tullilla tiedossa, sovelletaan nykyisin bensiinikäyttöisillä autoilla 29 ja dieselkäyttöisillä autoilla 30 prosenttia. Nämä luvut eivät voi perustua todellisuuteen, sillä jos autokohtaisia lukuja ei ole, niin miten voi olla olemassa yleinen veroprosentti? Vaadimme, että yleisen prosentin on oltava niin alhainen, että se ei voi yksittäistapauksessakaan mitenkään johtaa käytettyä autoa maahantuovaa henkilöä syrjivään lopputulokseen. Siten on käyettävä aina alinta milloinkaan sovellettua prosenttia.

5) Eri perustein väärän lainsoveltamisen takia palautettavalle määrälle maksetaan viivästyskorkoa, jonka määrä on tällä 0,5 prosenttiyksikköä. Se on valtiolle halvempaa lainaa kuin mikään muu rahoitus. Jos palautettava määrä olisi 40.000 autoa vuodessa á 3.000 euroa, valtio saisi tällä hetkellä arviolta lähes kolmen prosentin riskittömän koron kansalaisten tekemälle 120 miljoonan euron pakkotalletukselle, eli lähes neljä miljoonaa euroa vuodessa oikeudetonta tuloa omien virheellisten veropäätösten takia. Vaadimme, että viivästyskorko on asetettava tasolle, joka ohjaa valtiota ratkaisemaan autoverohakemukset sisällöllisesti oikein ja ripeästi, eli tasolle, jossa valtio ei voi saada korkotuottoja tekemällä vääriä autoveropäätöksiä.

6) Autoveron määrääminen autoliikkeiden pyyntihintoihin perustuvan hintatason mukaan. Autoliikkeillä on syy ylläpitää korkeita pyyntihintoja ja antaa tarvittaessa hyviä alennuksia, jotta käytettyjä autoja maahantuovien kansalaisten menettelystä koituva taloudellinen hyöty vähenisi. Lisäksi autoliikkeiden pyyntihinnoissa on mukana kaikki autoliikkeiden kulut. Hintatasorekisteriä ylläpitää yksityinen yritys, Grey-Hen Oy, joka saa palkkionsa valtiolta. Olemme sitä mieltä, että yleisen hintatason määrittelyn pitää sisältää toteutuneet kauppahinnat, ei autoliikkeiden pyyntihintoja. Markkinataloudessa markkinahinta muodostuu, kun ostaja ja myyjä pääsevät sopimukseen hinnasta. Pelkkä pyyntihinta on vain myyjän esittämä tarjous, johon ostaja voi ottaa kantaa.

Kaikki nämä perusteet yhdessä johtavat siihen, että auton tuominen selvästikin halutaan tehdä valtion puolelta mahdollisimman kalliiksi ja vaivalloiseksi. Valtion ei ole pyrittävä vaikuttamaan yhteisöalueella käytävän kaupan määrään, vaan sallittava yhteismarkkinoiden tehokas toiminta, niin vastenmielistä kuin se virkamiehistä joskus olisikin.