Keskustelu /pelastakaa Psykkis-Teatteri

Tampereella on toiminut suurin piirtein samalla periaatteella Legioonateatteri, joka on pidetty hengissä kaupungin ja työvoimaviranomaisten tuella. Olishan sen Espoolle, Suomen toiseksi suurimmalle kaupungille häpeä jos se ei pysty samaan kuin väkiluvultaan pienempi Tampere. Jorma Markkula, näyttelijä FIA, Tampere

Espoo on yrittäjien kaupunki. On häpeällistä, jos teatterialan yrittäjyyttä ei tueta. Se on sivistymättömyyttä.

ONGELMIEN REALISTISTA LÄÄKITYSTÄ

Kulttuurin määrärahoja kutistetaan jatkuvasti, mikä näkyy siinä, ettei teattereilla ole varaa ammattitaitoisen ja vakituisen henkilöstön palkkaamiseen. Rahanpuutteen seurauksena on myös se, että moni suomalainen harrastajateatteri on pakotettu polkemaan paikoillaan, sillä produktiotoiminnan ulkopuoliselle kehitystoiminnalle ja muille tuotannollisille töille ei kohtuullistakaan avustusta saada riittämään. Ennen vanhaan kehitystoiminnasta vastasivat aktiiviset vapaaehtoistoimijat, mutta yhteiskuntamme vaatimusten kasvaminen ja yleisen kiireen lisääntyminen on johtanut vapaaehtoisten määrän laskuun. Varsinkaan pääkaupunkiseudulla ei siihen ole enää aikaa.
Suomen henkinen tila on huonontunut viime vuosikymmeninä ja jokainen meistä tuntee jonkun joka on kärsinyt, tai parasta aikaa kärsii jonkinasteisista mielenterveysongelmista. Kulttuurin määrärahojen supistumisen ja mielenterveysongelmien kasvamisen välillä on silminnähtävä yhteys - myönsi sitä tai ei. Yksinäisyys kasvaa, kohtaamattomuus ja itsekkyys lisääntyvät. Nyt jos koskaan me tarvitsemme välineitä, joiden avulla osaisimme ja ymmärtäisimme pitää toisistamme huolta. Jos perhe-elämä on kiireistä, tai kodin tunnelmaa täyttää vanhempien riitely, niin mistä muualta voimme näitä elintärkeitä sosiaalisia ja empatiakykyä tukevia taitoja oppia kuin teatterista?
Liikuntaan syydetään paljon rahaa ja hyvä niin, sillä liikkuminen on tärkeää, mutta kuka väittää, ettei ajattelemaan oppiminen olisi vähintäänkin yhtä tärkeää? Ainakin tärkeämpää kuin sen 3 %, mikä Espoolaiset lautakunnat myöntävät kulttuuritoimintaansa. Liikuntaharrastus ei opeta meitä asettumaan toisen rooliin, kokeilemaan erilaisia ratkaisuja elämämme ristiriitoihin, rakastamaan, hyväksymään ajatuksiamme. Liikunta ei, parhaimmillaankaan, tuo ratkaisua rasismiin, koulukiusaukseen, päihderiippuvuuteen... Liikunta antaa meille hyvän fyysisen olon ja voimaa jaksaa huomiseen, mutta se ei nykypäivänä riitä sanomaan päihteille ei. Teatteri antaa meille välineet kokeilla käytännössä sitä kaikkea mikä ei ole totta. Vasta oman kokemuksemme pohjalta ymmärrämme todella miksi sanoa päihteille ei. Teatterin avulla löydämme henkilökohtaisesta kokemuksesta kumpuavat painavat perustelut myös suvaitsevaisuuteen, inhimillisyyteen, empatiaan, jne.
Kaupunkien tulee pitää teattereistaan huolta, sillä vasta silloin se ottaa todellisen vastuun kansalaistensa hyvinvoinnista.
Nöyrimmin pyydän, että jokainen auttaisitte meitä taistelemaan espoolaisen Psykkis-Teatterin puolesta, jotta saisimme kaupunkimme päättäjät ymmärtämään tämän pienen, mutta yhteiskunnallemme elintärkeän kulttuuri-instanssin arvon. Psykkis-Teatteri ry. oli konkreettinen puheenvuoro nuorilta nuorille, rehellisyydestä tinkimättä. Psykkiksen avulla nuoret saivat opettaa toisiaan löytämään ja hyväksymään itsensä - juuri sellaisina kuin ovat. Sen koulukiertuetuotannot saivat katsojilta monia itkunsekaisia kiitoksia ja kysymyksiä: "Miksei kukaan kertonu mulle tätä aikaisemmin?". Kuka vastaa nuorten kysymyksiin, jos Psykkis-Teatteri ei löydä toiminnanjohtajalleen palkkaa? Millaista maailmaa annamme yhteiskuntamme meille rakentaa?

Helena Pavloff
Psykkis-Teatteri ry:n toiminnanjohtaja
teatteri-ilmaisun ohjaaja (amk), teatteritaiteen kouluttaja