Keskustelu /Tasa-arvoa kirkkoon

Kirkon asioista tulee mielestäni päättää Raamattuun tukeutuen, ei maallisista lähtökohdista käsin. Se, että naispappeuskysymyksestä pyritään väkisin tekemään tasa-arvoon liittyvä, on sikäli oireellista, että tämä ajatus sisältää taustaoletuksen, jonka mukaan pappeus on arvokkaampi tehtävä kuin sellaiset seurakunnan tehtävät, joihin naisetkin saavat Raamatun ilmoituksen mukaan osallistua. Tuskin lääkärikään voisi selviytyä sairaalan toiminnan pyörittämisestä ilman sairaanhoitajia - siivoojista puhumattakaan. Kuten lääkäri, myöskin pappi tarvitsee tuekseen muita työntekijöitä, joiden työpanosta ei sovi vähätellä pitämällä sitä lääkärin tai papin tehtävää alempiarvoisena.

Naisille löytyy varmasti seurakunnista monia muita tehtäviä kuin pappeus. Kyse ei siis ole tasa-arvoasiasta - "kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkoja on". Sen sijaan kristillisen opin ydinasiasta on kyse, sillä mielestäni kirkko, joka toimii Raamatun ilmoituksen vastaisesti, ei voi nimittää itseään kristilliseksi kirkoksi.

Allaolevasta osoitteesta voi lukea aiheeseen liittyen Kenian evankelis-luterilaisen kirkon piispan, Walter Obare Omwanzan, julkisen kirjeen Ruotsin kirkon arkkipiispalle, K. G. Hammarille.

http://www.concordia.fi/lehti/2004/22004/5.htm

No edellinen kommentihan on ristiriitainen. Sinä sanotaansuoraa, ettei kirkko voi toimia ilman naispappeja (lääkäri-vertaus), vaikka muuten kirjoituksesta saa vastustavan kuvan. Raamattu on niin usein kirjotettu uudelleen, että sieltä voisi poimia muutaman ohjeen, jossa kehoitetaan rakastamaan muita ihmisiä, ja polttaa sen jälkeen.
Kyllä naispappeja pitäisi olla siinä missä miespapejakin

Monien mielestä ko. asia on ihan kirkon itsensä päätettävissä, mutta koska ev.lut. kirkko saa suomessa rahoitusta yhteisöverosta (=yritysten maksama vero) jäsentensä maksamien verojen lisäksi, antaa tämä mielestäni valtiolle oikeuden pakottaa kirkon rankaisemaan naispappeuden (ts. tasa-arvon) vastustajia. Ideaalitilanne tosin olisi, jos yhteisövero poistettaisiin kokonaan tai vähintään muutettaisiin vapaaehtoiseksi, jolloin kirkko saisi mielestäni vaikka kieltää viiksekkät papit niin halutessaan. Ja jos ev.lut. kirkko ei miellytä, kuka käskee siihen kuulumaan. Onhan niitä muitakin uskontokuntia ja tuskin se taivaspaikka on juuri kirkkoon kuulumisesta kiinni. Itse muistan kun minut ilman lupaani kirkkoon kastettiin ja mm. pakotetttiin käymään seurakunnan kerhossa ja uskontotunneilla niin muistaakseni kirkon sanoma oli, että tärkeintä on ottaa Jeesus sydämeensä tms.

Toisaaltahan naiset olivat ensimmäisenä viemässä evankeliumia eteenpäin rientäessään kertomaan Jeesuksen haudan olevan tyhjä. Samoin Hanna oli naisprofeetta. Tässä täytyy kuitenkin huomata se, että papin viralla ja Pyhän Hengen pappeudella on eroa. Hannakaan ei koskaan evankelisoinut temppelin pyhimmässä, vaan tyytyi istumaan - kuten nykyään naisista toivoisi sanovan - kirkon portailla puhumassa. Nainen voi siis evankelisoida ja profetoida mutta Raamattu kyllä sanoo aivan selvästi pappisviran kuuluvan nimenomaan miehille.

Valtionkirkko on riippuvainen valtion politiikasta, eikä siis ole kirkko sen varsinaisessa merkityksessä.

On surullista, että evankelisluterilainen kirkko on ottanut sodan muuriensa sisään - siitähän kaupunki sortuu - vaikka kirkon eli tämän muurien sisäpuolella olevan kaupungin pitäisi taistella ulkomaailmaa eli epäuskoa ja jumalattomuutta vastaan.

Ei kirkko saa millään moottoripyöräjumalanpalveluksilla ym. kalastettua lisää ihmisiä kirkkoon. Uskovat ihmiset, jotka kokevat valtiokirkon vain pinnalliseksi ja poliittiseksi, eroavat ja liittyvät esim. helluntaiseurakuntaan tai vapaakirkkoon kokiessaan siellä vallitsevan aitouden ja oikeaoppisuuden.

Katsomatta palkkashekkiin, ihon väriin ja varsinkaan sukupuoleen. Kirkon kannan taustalla on Raamattu, tuo fiktiivinen kirja.

Joten hyvät naiset, koska kirkko ei alkukantaisuudessaan tule naispappeutta hyväksymään, erotkaa kirkosta, tuosta valtion tukemasta tasa-arvottomasta instituutiosta, jolle vielä maksatte vuosi vuodelta veroja, tietämättä minne varat edes menevät.

http://www.adressit.com/sekularisointi

Media näyttää täyttäneen tehtävänsä. Kärpäsestä on tehty suurimman luokan härkänen. Olen itse täysin naispappeuden puolella, mielestäni kirkolliskokous perusteli asian 80-luvulla vakuuttavasti.
Uuden kirkolliskokouksen aikaan piispa (en valitettavsti muista kuka) totesi, että naispappeuskiista on ylidramatisoitunut mediassa. Edelleen piispa totesi, hieman kärjistettynä, että tähän mennessä naispappeudesta on syntynyt ongelmia kolmen papin kanssa. Kirkossa on pappeja kolme tuhatta. Tämä on täysin totta. Suurin osa kirkon työntekijöistä ja jäsenistä hyväksyy kirkon virkakäsityksen. Kohun on aiheuttanut erittäin äänekäs, tutkimusten mukaan n. prosentin suuruinen joukkio koko kirkon jäsen- ja pappismäärästä.
Luonnollisesti kirkon opetuksen vastustajia tulee ojentaa. En itse olisi ensimmäisenä heitä pois potkimassa, haluaisin, että ongelmaan saataisiin rauhanomainen ratkaisu. Koska tämä tuskin onnistuu, toivon, että naispappeuden vastustajat ymmärtäisivät lähteä kirkosta ihan oma-aloitteisesti