Keskustelu /Uskontotieto erillisen uskonnon ja elämänkatsomustiedon tilalle

Elämänkatsomustieto kyllä minun muutaman vuoden opiskelukokemuksellani kattaa tuon uskontotietomääritelmän... Uskontojen lisäksi elämänkatsomustiedossa käydään myös läpi mm. etiikkaa ja moraalia. :)

Hieman aihetta sivuten, mutta kuitenkin siihen liittyen: protuista eli Prometheus-leireistä tulisi tiedottaa näkyvämmin nuorille ja tarjota näin vaihtoehto rippikoululle. Protuhan siis on uskonnillisesti sitoutumaton ns. aikuistumisleiri.

Aloitetaan Ruotsin uskontotiedosta. Kokemukset opetuksesta ovat olleet lähinnä negatiivisia. Kristityt valittavat opetuksen maailmanuskontopainotteisuutta ja muiden uskontojen edustajat kristinuskopainotusta. Kaikki ovat siis tyytymättömiä. En näe yhtään syytä, miksi Suomessa asiassa kävisi toisin.
Luterilaiset uskontotunnit ovat katsomuksellisesti neutraaleja. Niillä ei harjoiteta uskontoa. Myös kirkkoon kuulumattomat saavat osallistua tunneille. Totta kyllä, kaikki luterilaiset osallistuvat tunneille, mutta sehän nyt on luonnollista. Kirkosta voi erota, joskin, kuten adressin laatija totesikin, siihen tarvitsee vanhempien luvan. Näinhän on monissa muissakin alaikäistä lasta koskevissa asioissa. Nykyinen järjestelmä ei siten riko uskonnonvapautta.
Uskontotuneilla käsitellään muitakin uskontoja laajasti. Yläasteella esimerkiksi kolmesta kurssista yksi keskittyy maailmanuskontoihin, yksi kristinuskoon ja yksi yleiseen etikkaan ja kristinuskon kulttuuriseen merkitykseen. Näin laatijan vaatima yleissivistys tulee käsitellyksi nykyisessäkin järjesstelmässä. Nykyjärjestelmässä koululaiset opiskelevat toki paljon kristinuskoa, mutta toisaalta, koko kulttuurimme perustuu sille. On yleissivistystä tietää kulttuurimme taustasta. Lisäksi koululaisten opiskellessa omaa uskontoaan (muslimithan saavat islamin opetusta) maahanmuuttajataustaisten perheiden lapset saavat kosketuspinnan myös omaan kulttuuriinsa. Yleisessä uskontotiedossa tämä tuskin olisi mahdollista, jos opetusresursseja pyrittäisiin jakamaan tasan kaikkien uskontojen kesken.
Olen itse luterilainen, tunnustava kristitty ja olen osallistunut luterilaiseen uskonnonopetukseen, myös ollessani ateisti. En ole ikinä kokenut uskonnonopetusta minkäänlaiseksi tuputtamiseksi enkä ateismiaikoinani uskonnonvapauttani rajoittavaksi tekijäksi. Olen hyötynyt opetuksesta myös yleissivistyksellisesti, eikä nykyjärjestelmää tarvitse oman näkemykseni mukaan muuttaa. Yleinen uskontotieto puolestaan ei yksinkertaisesti toimi moniarvoisessa ja -kulttuurisessa yhteiskunnassamme.