Keskustelu /Miina Äkkijyrkän jäätävä Vuosaareen

Taiteilijoita tarvitaan aina! Myös rohkeita omantiensä kulkijoita. Helsingin kaupungin ennemmin tuettava taiteilijoita, kuin häätää heitä pois. Ei yksi ihminen voi kaikkia kunnostustöitä tehdä, jos samanaikaisesti joutuu pelkäämään, koska vuokrasopimus menee umpeen. Ja etenkin kun samanaikaisesti joutuu tienaamaan voita leivän päälle, niin kaikkeen ei varmasti rahat riitä.
Skatan tilasta saatais varmasti hyvä pienimuotoinen nähtävyyskohde, kunhan Miina Äkkijyrkkä ja Helsingin kaupunki voisivat tehdä YHTEISTYÖTÄ, sopuisassa hengessä !! Adressia vaan peliin...!

Nyt kun Helsingin kaupungin käsittämättömät oikeustoimet taiteilija Miina Äkkijyrkkää vastaan ovat tulleet julkisuuteen en voi kuin ällistellä kaupungin asennetta ja sen käyttämiä kovia keinoja Äkkijyrkkää kohtaan.

Kaupunki haluaa häätää Äkkijyrkän Vuosaaren Uutelassa sijaitsevalta Skatan tilalta, jota hän on hoitanut yli kymmenen vuotta. Hän on raivannut ryteikköpajukoista hehtaarikaupalla kansallismaisemaa taiteen tekemisen ja arvokkaan kyyttökarjan hoitamisen ohessa. Palkinnoksi Helsingin kaupunki haastaa Äkkijyrkän oikeuteen.

Helsingin kaupunki puhuu strategioissaan monipuolisesti kulttuurin ja taiteen merkityksestä kaupungin elinvoimaisuudelle. Arki näyttää olevan kuin noitavainojen keskiaikaa. Tapahtumaketju Äkkijyrkkää kohtaan alkoi vyöryä, kun kutsuin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin tutustumaan Äkkijyrkän toimintaan Skatan tilalle. Tuolloin ongelmana oli lähinnä eräs ulkoilupolku, joka harkitsemattomasti johti ulkoilijat Äkkijyrkän pihalle ja lähilaitumelle, jossa pidetään niitä kyyttöjä, jotka tarvitsevat lähempää huolenpitoa.

Apulaiskaupunginjohtaja Sauri ymmärsi ongelman ja lupasi huolehtia, että polku siirretään. Samalla totesimme, että kannattaisi järjestää yhteistapaaminen Äkkijyrkän ja kaupungin eri tahojen edustajien kanssa, jotta monista muista pienistä käytännön ongelmista päästäisiin lopullisesti eroon. Varmastikaan pienin ongelma ei ole Äkkijyrkkä itse, joka nimensä mukaisesti on luonteeltaan kaukana siitä ihmistyypistä, jota kaupungin muut yhteistyökumppanit edustavat. Uskoinkin tuolloin, että Sauri psykologina oivaltaisi myös Äkkijyrkän yksilölliset piirteet ja hänen työnsä arvon myös kaupunkimme näkökulmasta.

Mutta ei. Äkkijyrkän näkökulmaa ei haluttu edes kuulla. Nyt Äkkijyrkän niskaan ollaan heittämässä kaupungin lakimiesten toimesta täyslaidallinen sontaa, jonka julkinen tonkiminen oikeussalissa tahraa yhtä varmasti kaupungin oman maineen kulttuurikaupunkina samalla kun valtiontaidepalkinnon saanut taiteilija häväistään ja yritetään nujertaa vanhaan kunnon suomalaiskansalliseen tapaan. Kaupunki tekee jopa tutkintapyynnön yliikomisario Tuomo Lotasta, joka on edes hiukan huolehtinut Äkkijyrkän ihmisoikeuksista keskellä muiden poliisien ja eri tahojen harrastamaa ajojahtia häntä kohtaan. Mistä muusta on kysymys, kun esimerkiksi Äkkijyrkän laidunmaiden sähköpaimenten langat katkotaan vuosittain kymmeniä kertoja tai kun poliisi tekee tilalle joukkovoimalla yllätyshyökkäyksiä ilman järkeenkäypiä perusteita? Sen lisäksi ulkoilijoiden vapaana riehuvat koirat pahimmillaan raatelevat kuoliaaksi kyyttövasikoita laitumellaan.

Jos kaupunki haluaisi jostain syystä päästä eroon Äkkijyrkästä, se olisi paljon helpompaa tehdä edes sivistyneesti. Itse suosittelisin suoria ja ystävällisiä neuvotteluja, joissa asioista sovittaisiin hallitusti ja kaikkien hyödyksi. Nyt viimeistään kaupunginjohtaja Jussi Pajusen velvollisuus on viheltää peli poikki. Kaupungin pitää vetää haasteet pois käräjäoikeudesta ja istua neuvottelupöytään. Molempien osapuolien, niin Helsingin kaupungin kuin Miina Äkkijyrkän etu on tehdä yhteistyötä eikä riidellä.

Jää vaan.