kirje_yklle

Tässä jälleen Kirje YK:lle
Kirjoittanut: Oikeuslaitos / 1.11.08 / klo 13:21
KIRJE YK:LLE TÄSSÄ!

IHMISOIKEUDET EIVÄT OLE ITSESTÄÄN SELVYYS MEILLÄ SAATIKA MUUAALA PÄIN MAAILMAA!

FAKTAA TÄSSÄ!
--------------------------------------


KIRJEEN VAIHEISTA
Kirjoittanut: Ad UN 13.1.2008 klo 15.35

YK:n uuden ihmisoikeusneuvoston suhteen kyseisen kirjeen tilanne on valitettavasti tämä:

Ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan kansalaisjärjestöjen tuottama tieto huhtikuun istuntoa varten olisi tullut toimittaa jo 30.10.2007 mennessä. Amnesty International, Human Rights Watch, International Service for Human Rights (ISHR) sekä International Federation for Human Rights (FIDH) esittivät huolensa lyhyeksi jäävästä valmistautumisaikataulusta.

Kansalaisjärjestöjen mukaan kansalaisjärjestöjen osallisuus arviointiprosessiin vaarantuu, mikäli valmistautumiseen jätetään liian vähän aikaa. Ihmisoikeusvaltuutetun toimisto suostui siirtämään aikarajaa marraskuun 20. päivään asti, vaikka järjestöt pyysivät aikarajan siirtämistä joulukuun loppuun.

Istunto on siis siirretty helmikuusta huhtikuulle maamme osalta, mutta kirje olisi pitänyt saada lähtemään jo osapuilleen juuri samaan aikaan, kuin itse ensi kertaa kuulin tästä mahdollisuudesta. Kuten tiedotteesta on luettavissa, valmisteluaikaa on pidetty kummallisen lyhyenä.

Tämähän ei tietenkään tarkoita, että ovet olisi lukittu YK:nkaan osalta marraskuun 20. päivä. Tiedotteita ihmisoikeusloukkauksista otetaan vastaan jatkuvasti. Englannintajaa olen yrittänyt löytää, toistaiseksi kehnoin tuloksin. Osaan kieltä itsekin jonkin verran, mutta soisin että käännös toimitettaisiin varmuuden vuoksi verrattomasti itseäni osaavamman toimesta.

Olen muuttanut tekstiä joiltain osin. Kun alkuperäinen oli suunnattu vain YK:lle, voidaan tätä uudempaa jaella kenelle tahansa – ja EU:llehan se voidaan toimittaa siis ihan suomeksikin. Kirje on tietääkseni ensimmäinen seikkaperäinen ja kokonainen kooste maassamme toteutettavasta ihmisoikeusrikoksesta. Menettelyn onnistuminenhan on perustunut myös siihen, että kokonaisvaltainen kuva on monin tavoin hämärretty. Tämä kirje hälventää usvan ja tarjoaa rautalankamallin tarkoituksella monimutkaiseksi rakennetusta byrokratiahämäyssotkusta.

Tällaisena tämä esitys on ase, jota kannattaa käyttää. Se on nyt jaeltavissa kaikkiin mahdollisiin ja miksei mahdottomiltakin tuntuviin osoitteisiin. Toivonkin, että tätä alettaisiin laajemminkin lähettää niin lehdille kuin sähköiseenkin mediaan, Ihmisoikeusliittoon, YK-liittoon, Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliittoon, politiikan tekijöille, oikeustoimelle ja mihin tahansa hyväksikatsottuun kohteeseen.


-


SUOMEN VALTION TYÖTTÖMIIN KOHDISTAMAT TOIMENPITEET

Nykyiset työttömiin kohdistetut toimenpiteet Suomessa on syytä saattaa yleisesti tietoon ja arvioitaviksi.

Vuoden 2006 alusta astui voimaan muutos lakiin julkisesta työvoimapalvelusta. Työttömyysturvan vastikkeellisuutta lisättiin siten, että työmarkkinatoimenpiteestä

-kieltäytymisestä
-eroamisesta
-omasta syystä aiheutuneesta erottamisesta tai siitä, että
-omalla toiminnallaan aiheuttaa sen, ettei työmarkkinatoimenpide toteudu

seuraa rangaistus.


LAINMUUTOKSEN SEURAUKSET

Seurauksena on ollut työttömien käyttö palkattomana työvoimana vailla oikeutta valita työtään. Toiminta täyttää ILO:n pakkotyömääritelmän ja rikkoo YK:n Ihmisoikeuksien Julistuksen artikloja, EU:n perusoikeuskirjaa, TSS-sopimusta sekä Suomen perustuslakia.


TOIMINNAN ESITTELY

Työmarkkinatoimenpiteen nimessä työtön voidaan määrätä mihin tahansa työhön, johon hänen katsotaan pystyvän.

Työstä ei makseta palkkaa, koska sitä virallisesti kutsutaan joko kuntoutukseksi, valmennukseksi, työssäoppimiseksi tai harjoitteluksi. Kyseessä on kuitenkin aivan normaali, aito ja työllistäjälle tulosta tuottava työskentely.

Työttömien käyttö on laaja-alaista: työmarkkinatoimenpiteiden nimissä ihmiset joutuvat toimimaan vaikkapa palkattomina tiskaajina, pakkaajina, hoitajina, huolto- ja kuljetustyöntekijöinä, toimistotyöntekijöinä... tai sitten, kuten myös on kerrottu, luovuttamaan markkinahinnaltaan hyvinkin suurien summien projektit ”harjoittelutyönä” työnantajiensa käyttöön ja hyödynnettäväksi.

Suomessa on nyt vallalla tilanne, jossa aivan samasta työstä, josta yhdelle maksetaan lainmukaista palkkaa, maksetaan toiselle työmarkkinatukea (noin 400 euroa/kk) ja sen päälle ehkä harkinnanvaraista kulukorvausta (8 euroa/työpäivä) eli noin 172 euroa kuussa. Nämä ovat nettosummia. Bruttokeskipalkka Suomessa on noin 2 600 euroa.

Toimenpiteiden kohteena olevalla ei ole irtisanomissuojaa, käytännön mahdollisuutta irtisanoutua eikä eläke-, loma- tai muitakaan normaalin työelämän oikeuksia. Ay-liike ei puutu asioihin mitenkään, koska kyseessä ei ole virallinen työ eikä työntekijällä ole varaa tai mahdollisuuttakaan maksaa ay-maksuja. Varsinaista valvovaa elintä ei ole.

Eräs tapa on järjestää kurssi, johon kuuluu kuukausien työharjoittelu. Kurssi määrätään, sille on pakko hakeutua rangaistuksen uhalla, sen ei tarvitse olla millään tavalla ammattiin tai työhön valmentava eikä työttömän mielipidettä kysytä missään vaiheessa.


RANGAISTUS TOIMEENPITEESTÄ KIELTÄYTYMISESTÄ

Mikäli työtön kieltäytyy tai eroaa hänelle määrätystä toimenpiteestä, hänen työmarkkinatukensa lakkautetaan. Lakkautus voi olla määräaikainen tai voimassa siihen asti, kunnes hän suostuu toimenpiteeseen tai löytää työtä. Näin tapahtuu myös, jos työnantaja erottaa hänet kertoen erottamisen johtuvan tekijän omasta syystä.

Tällöin henkilö joutuu hakemaan sosiaaliavustusta. Koska kyseessä on viimesijainen etuus, toimeentulotuen saamisen ehdoksi voidaan asettaa – aivan välttämättömintä lukuunottamatta – kaiken omaisuuden realisointi ja ”syönti”.

Rangaistuksena toimenpiteistä kieltäytymisestä minimitoimeentulotukea myös lasketaan – silloin kun sellainen myönnetään – ensimmäisestä kieltäytymisestä 20% ja toisesta 40%. Sosiaalitoimen antamien lukujen mukaan tämä tarkoittaa, että henkilölle jää asumiskustannusten jälkeen elämiseen enintään 311,50 (vähennys 20%) tai 233,62 (vähennys 40%) euroa kuukaudessa.

Paitsi, että ihmisarvoinen elämä tällaisilla summilla Suomen kaltaisessa vauraassa ja kalliissa maassa on mahdotonta, näidenkin summien maksatuksessa viivytellään tai niihin kohdistetaan jopa lisää perusteettomia leikkauksia. Toimeentulotukilaissa kuitenkin sanotaan: "alentaminen voidaan tehdä vain edellyttäen, että alentaminen ei vaaranna ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan mukaista välttämätöntä toimeentuloa eikä alentamista voida pitää muutenkaan kohtuuttomana. Alentaminen voi olla kestoltaan enintään kaksi kuukautta kerrallaan kieltäytymisestä tai laiminlyönnistä lukien."

Mediassa on moneen kertaan kerrottu, että sosiaaliasiamiehiä on voimakkaasti painostettu olemaan kertomatta ihmisille näiden lakisääteisistä oikeuksista. On esiintynyt myös raporttien vääristelyä.

Sosiaalitoimen käytäntöihin on jouduttu puuttumaan myös Suomen oikeusjärjestelmän kautta. Eduskunnan oikeusasiamies on sanonut omana kantanaan, että jatkuva sosiaalitukien tietoinen alibudjetointi rikkoo perustuslakia. Oikeusjärjestelmä on joutunut puuttumaan sosiaalitukien maksatuksen käytäntöihin, joissa henkilön tuloja ja menoja käsitellään virastoissa omavaltaisesti hakijan tappioksi.

Tästä huolimatta niin sosiaalitoimi kuin työvoimatoimistotkin käyttävät usein päätöksissään mielivaltaa. Tämän mahdollistaa päätöksentekomenettely, joka käytännössä poistaa työttömän oikeusturvan.


MUUTOKSENHAKUMAHDOLLISUUDET

Kun työtön katsotaan tottelemattomaksi, johtui tämä sitten työttömän kieltäytymisestä, työllistäjän lausunnosta tai vaikkapa virheestä tiedonkulussa, työvoimatoimiston virkailija lähettää välittömästi katkaisulausunnon työttömyyskorvauksen maksajalle ja siirtää asian työvoimatoimiston omalle työvoimatoimikunnalle. Toimikunta vaatii työttömältä selvityksen asiasta määräajassa.

Työvoimatoimikunnan käsittelyaika kestää useita viikkoja. Tänä aikana työttömän kaikki tuet on katkaistu, eikä hän saa tuloa edes katkaisulausuntoa edeltäneiltä päiviltä.

Työvoimatoimikunta evää lähes poikkeuksetta sille ratkaistavaksi siirretyissä asioissa, työttömän antamasta selvityksestä huolimatta, työttömyyskorvauksen joko määräajaksi tai sitten siihen asti, kunnes työtön suostuu toimenpiteeseen tai löytää työtä.

Vasta työvoimatoimikunnan lausunnon jälkeen sosiaalitoimi yleensä ratkaisee toimeentulotukihakemuksen, joten toimeentulotukiasian käsittely voi viedä viikkoja.

Työvoimatoimikunnan lausunnon saatuaan työtön ei voi suoraan alkaa ajaa muutoksenhaun kautta asiaansa, vaan hänen täytyy vielä odottaa hylkäävää päätöstä työttömyyskorvauksen maksajalta, mikä voi jälleen viedä viikkoja. Vasta tämän jälkeen avautuu mahdollisuus valittaa työvoimatoimikunnan päätöksestä.

Työvoimatoimikunnan päätöksestä valittaminen on siis tehty mahdollisimman hankalaksi, monimutkaiseksi ja aikaavieväksi. Valittaminen on myös yleensä tuloksetonta.

Ahtaalle ajettu, väsynyt, lannistettu sekä rahaton työtön on kuitenkin tilanteessa, jossa henkiset ja fyysiset voimavarat enää aniharvoin antavat myöten lähteä ajamaan asiaa eteenpäin – silloinkaan, kun hänen kykynsä, tietämyksensä ja taitonsa tähän riittäisivät. Jos hän jaksaa, muutoksenhakuprosessin kokonaispituus on vähintään 1,5 vuotta.

Mainittakoon myös, että Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta lukuisia langettavia päätöksiä pitkittyneistä oikeuskäsittelyistä. Lisäksi normaalin oikeuskäsityksen mukaan syytetty tulee todistaa syylliseksi. Näissä kaikissa työttömään kohdistetuissa käytännöissä edellytetään syytetyn todistavan itsensä syyttömäksi.

On kuitenkin huomioitava eräs olennainen seikka. Näissä prosesseissa kiinnitetään huomiota vain siihen, onko tapauksissa toimittu lakiin julkisesta työvoimapalvelusta tehdyn muutoksen edellyttämällä tavalla. Siihen, ovatko tämä laki ja uudet käytännöt itsessään ihmisoikeuksien, YK:n periaatteiden, TSS-sopimuksen, perustuslain, etiikan ja moraalin mukaisia, ei millään tavalla puututa.

Koska ihminen on siis täysin riippuvainen tukien välittömästä maksatuksesta, hänellä ei käytännössä ole mahdollisuuksia hakea muutosta, vaan hän joutuu tyytymään viranomaisten päätöksiin ja saneluihin, olivat ne millaisia tahansa.


SANANVAPAUS

Muutoksen kohta, jolla työttömyysturva voidaan lakkauttaa, jos henkilö on aiheuttanut omalla toiminnallaan työn tai toimenpiteen toteutumattomuuden, poistaa oikeuden vapaaseen mielipiteenilmaisuun.

Jos työtön antaa kielteistä kritiikkiä toimenpidettä kohtaan, voidaan se tulkita omasta toiminnasta aiheutuneeksi hylkäämiseksi. Tällöin rehellisen, kielteisen kannan esilletuomisestakin seuraa edellämainittu rangaistus. Erään työttömän mukaan häntä rangaistiin jo siitä, että hän oli ilmoittanut työmarkkinatoimenpiteeseen suostumisensa syyksi työvoimatoimiston määräyksen. Ilmaisu koettiin mielenosoitukseksi.

On kerrottu, että valtiorahoitteisia työttömien yhdistyksiä kiellettiin kommentoimasta uutta lakia rahoituksen lopettamisen uhalla. Edelleen on kerrottu, että tästä manipuloinnista on jäänyt joillekin tahoille myös todisteita.


SEURAUKSIA

Nämä pakotuskäytännöt ovat aiheuttaneet paljon negatiivisia seurauksia. Ne ovat epäilemättä omalta osaltaan vaikuttaneet maamme köyhyysongelman ja yleisen väkivallan voimakkaaseen lisääntymiseen. Aivan suoria seurauksia ovat:

-Aitopalkallisten ja -ehtoisten työpaikkojen kato. Useat työnantajat käyttävät häikäilemättä hyväkseen työmarkkinatoimenpiteisiin pakotettuja säästääkseen palkkakustannuksissa. Kuntien työllistämistyöt, joista työttömät ennen saivat väliaikaisia helpotuksia taloudelliseen ahdinkoonsa, on pitkälti muutettu palkattomiksi työmarkkinatoimenpiteiksi.

-Väkivalta ja mielenilmaukset ovat lisääntyneet paljon työvoima- ja sosiaalitoimistoissa, ja niissä on jouduttu turvautumaan paikoittain jo ammattivartijoihin. Enää raa'immat tapaukset uutisoidaan.

-Pelkoa ja henkistä väkivaltaa esiintyy ”pöydän” molemmin puolin. Monet virkailijatkin tuntevat tekevänsä väärin, mutta ovat siihen pakotettuja oman työpaikan säilyttämiseksi. Osa ei ole jaksanut henkistä painetta, vaan lähtenyt muualle. Näin toimipisteisiin valikoituu hiljalleen käytäntöjä kyseenalaistamattomia virkailijoita.

-Yhteiskunnasta erkaantuminen. Uutisoinnin mukaan kymmenet tuhannet nuoret ovat jo kieltäytyneet alistumasta nykyiseen järjestelmään, ja siirtyneet järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle. Miten he elävät, sitä ei tiedetä. Myös vanhempaa väkeä siirretään pois tilastoista, jotta viralliset työttömyysluvut saadaan näyttämään paremmilta.


TÄSTÄ ESITYKSESTÄ

Tätä esitystä on muokattu yli kuukauden ajan avoimissa ja laajaltiseuratuissa nettipalveluissa. Sen ovat lukeneet tuhannet ihmiset, ja laadintaan osallistunut asemaltaan erilaisia ihmisiä, myös työvoimatoimistossa palvelleita.


LOPPUSANAT

YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa mainitaan: Jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.

EU:n perusoikeuskirja sanoo: ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä eikä muuta pakollista työtä. Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipidevapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta. Jokaisella on oikeus tehdä työtä ja harjoittaa vapaasti valitsemaansa tai hyväksymäänsä ammattia.

Suomen perustuslaissa taataan elinkeinovapaus: Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.

Saattaa tuntua uskomattomalta, että Suomen kaltaisessa, sivistysvaltioksi tunnustetussa maassa rikottaisiin näitä kohtia vastaan, ja että esiintyisi tässä selvityksessä kerrotunlaista työttömien hädänalaisen tilanteen hyväksikäyttöä. Pitkälti tähän menettelyn onnistuminen myös perustuu. Vaikka asia on tuotu esille tunnustettuna epäkohtana eduskunnassa, mediassa ja presidentinvaaliväittelyissäkin, käytännölle ei ole tehty mitään. Koetaan, ettei asia kuitenkaan pohjimmiltaan voi olla näin, onhan Suomen hegemonia oikeusvaltiona niin vahva.

Totuus kuitenkin on, että suuret määrät suomalaisia työttömiä on joutunut työskentelemään ja työskentelee juuri nytkin vastoin tahtoaan, palkatta, rangaistuksen uhan alla – aivan ILO:n pakkotyön määritelmät täyttävissä oloissa. Vaihtoehtona on kurjistaminen täysin kestämättömään tilaan.

Lopuksi on paikallaan esittää itse lainmuutoksesta eräs mielenkiintoinen huomio. Sillä ei nimittäin ollut eikä ole mitään muuta tarkoitusta kuin mahdollistaa palkaton pakkotyö. Jo lainmuutosta ennen työtöntä rangaistiin, mikäli hän ei ottanut vastaan työvoimakoulutusta tai lainmukaista, palkallista työtä. Lakimuutoksen ainoa syy on se, että nyt hän ei saa enää kieltäytyä palkattomistakaan töistä, kunhan niitä kutsutaan nimellä työmarkkinatoimenpide.


http://juhalaavola.blogit.uusisuomi.fi/2008/09/26/orjatyota-suomessa/

-------------------------------

Riittävä sosiaaliturva kuuluu ihmisoikeuksiin -

HS.fi - Pääkirjoitukset - HS.fi
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Riitt%C3%A4v%C3%A4+sosiaaliturva++kuuluu+ihmisoikeuksiin/HS20080721SI1MA01v7p

JUURI NYT ›
VIERASKYNÄ
Riittävä sosiaaliturva kuuluu ihmisoikeuksiin

Helsinginsanomat

Julkaistu: 21.7.2008 lehdessä osastolla Pääkirjoitus
A A

maija sakslin

Ihmisoikeudet Suomessa 3
Julkisuudessa käydyn keskustelun valossa vaikuttaa siltä, että sosiaaliturvaa ja sosiaali- ja terveys- palveluja koskeva päätöksenteko olisi vain taloudellista ja poliittista. Kysymykset ovat kuitenkin myös oikeudellisia. Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet on otettava huomioon taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa, ja ne velvoittavat lainsäätäjää, hallintoa sekä tuomioistuimia.

Perustuslakimme takaa kansalaisille verrattain kattavat sosiaaliset perusoikeudet, kuten oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, oikeuden perustoimeentuloon esimerkiksi työttömyyden, sairauden ja vanhuuden aikana sekä oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Keskeiset sosiaaliset oikeudet on turvattu myös EU:n perusoikeuskirjassa. Lisäksi Suomi on sitoutunut useisiin terveyttä ja sosiaalisia oikeuksia turvaaviin YK:n, ILO:n ja Euroopan neuvoston sopimuksiin. Näiden asiakirjojen perusteella Suomella on oikeudellinen velvollisuus kehittää sosiaaliturvajärjestelmäänsä käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa.

Toimeentulon ja huolenpidon turvaaminen tämän päivän Suomessa vaatii enemmän kuin vain hengissä säilymisen kannalta välttämättömän tason. Perustuslain vaatimus oikeudenmukaisuudesta edellyttää, että tulojen ja elintason noustessa myös sosiaaliturvan varassa elävien henkilöiden elintasoa ja palvelujen laatua parannetaan.

Perusoikeudet ja ihmisoikeudet eivät määrittele yksityiskohtaisesti toimeentuloa turvaavien etuuksien tasoa, hyvän hoidon sisältöä tai sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyyttä. Ne kuitenkin velvoittavat lainsäätäjää turvaamaan jokaiselle toimeentulon silloin, kun hän ei kykene sitä itse hankkimaan esimerkiksi työttömyyden tai työkyvyttömyyden aikana.

Lainsäädännöllä on myös huolehdittava sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävyydestä ja niiden saatavuudesta. Esimerkiksi asiakasmaksuja ei voida määrätä niin suuriksi, että ne vaarantaisivat perustuslain turvaaman toimeentulon tai mahdollisuuden käyttää sosiaali- tai terveyspalveluja. Yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteet on kirjattava lakiin yksiselitteisesti.

Kun kunnat velvoitetaan huolehtimaan sosiaalisista oikeuksista, valtion tulee huolehtia siitä, että kunnilla on taloudelliset mahdollisuudet selviytyä tehtävästä. Toisaalta kuntien tulee talousarvioita laatiessaan huolehtia siitä, että sosiaali- ja terveyssektorille annetaan riittävästi voimavaroja.

Sosiaaliset oikeudet eivät ole vain poliittisia tavoitteita; ne ovat sekä hallinnossa että tuomioistuimissa sovellettavaa oikeutta.

Hallinnollisessa päätöksenteossa perusoikeuksien tuntemus on usein riittämätöntä tai niitä ei oteta vakavasti. Hoitopäätöksen tekevä lääkäri ja sosiaalietuudesta tai palvelusta päättävä sosiaalityöntekijä ovat kuitenkin velvollisia toteuttamaan perusoikeuksia ja noudattamaan lakia.

Perustuslain mukaista oikeutta ei voi jättää toteuttamatta sillä perusteella, että tarkoitukseen ei ole varattu riittävästi varoja. Toisaalta, vaikka kysymyksessä olisi harkinnanvarainen etuus, hakijoita on kohdeltava yhdenvertaisesti.

Vaikka muutoksenhakulautakunnat ja tuomioistuimet ovatkin usein valmiimpia soveltamaan sosiaalisia perus- ja ihmisoikeussäännöksiä kuin hallinto, myös muutoksenhakujärjestelmään liittyy ongelmia.

Asioiden käsittely on hidasta, ja suullisia käsittelyjä järjestetään harvoin. Muutoksenhakulautakuntien ja vakuutusoikeuden kokoonpano, riippumattomuus ja objektiivisuus sekä muutoksenhakukiellot herättävät toistuvasti epäilyksiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta.

Apua tai tukea tarvitseva saattaa olla liian sairas tai muutoin kyvytön turvautumaan muutoksenhakuun. Ratkaisut tulevat myöhässä tai ne ovat riittämättömiä, sillä tuomioistuimilla ei ole keinoja vastata sosiaalisiin ongelmiin, eivätkä ne esimerkiksi voi vaikuttaa terveyspalvelujen riittävyyteen.

Oikeuksien toteutumisen kannalta eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin toiminta onkin tärkeää. Perus- ja ihmisoikeuksien sisältö on konkretisoitunut heidän kannanottojensa kautta ja niiden perusteella on käynnistetty lainsäädännön uudistuksia. Valitettavasti lainvalvojatkin voivat vain harvoin auttaa yksittäistapauksissa.

Kun sosiaali- ja terveyspalveluja yksityistetään ja muutetaan markkinaehtoisiksi, tarve valvoa perusoikeuksien toteutumista kasvaa. Erityisesti palvelujen tuotannon sirpaloituminen saattaa vaarantaa perusoikeuksien toteutumisen, jos riittävästä perus- ja ihmisoikeusosaamisesta ei huolehdita ja vastuu oikeuksien toteuttamisesta katoaa eri toimijoiden välille.

Hoidon, hoivan tai tuen tarpeessa olevat henkilöt eivät läheskään aina pysty itse valvomaan oikeuksiensa toteutumista.

Juuri tässä on julkisen vallan velvoitteiden ydin: sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet velvoittavat niin lainsäädännössä, hallinnossa kuin tuomioistuimissakin - myös taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa.


Kirjoittaja on oikeudellisesta tutkimuksesta vastaava tutkija Kelan tutkimusosastossa sekä Ihmisoikeusliiton varapuheenjohtaja.

-------------------------------------------------------

Valtio ei pidä huolta omistaan vaan toistuvasti vuodesta toiseen kaventaa ihmisoikeuksia.


EU-suomi Valtio ei kunnioita enään kansalaistensa vapautta, ihmisoikeuksia, sananvapautta, uskonnon ja omantunnon vapautta jne...

En ole käyttänyt; moottoriteitä, teiden katuvaloja, urheiluhalleja, konserttisaleja, uimahalleja, ojia, siltoja, kanavia, jokia, jäänmurtajia, armeijaa, en ole saanut yli suuria optioita, palkkoja, jne... miksi minun pitäsi niistä maksaa? HÄ?