Kirkko tarvitsee modernin viestintäkeskuksen

KIRKON TIEDOTUSKESKUKSEN TILALLE KIRKON VIESTINTÄKESKUS

Kirkon tiedotuskeskus vietti Vanhalla ylioppilastalossa viime viikolla 40 -vuotisjuhliaan. Aika monet jäivät juhlista tietoisesti pois – allekirjoittanut mukaan lukien. Juhlaan on yleensä syytä, jos tehtävät on hoidettu hyvin tai jos edes ydintehtävä on suoritettu kelvollisesti.

Juhlapuheen pitäneen emeritus arkkipiispa John Vikströmin mukaan kirkon tiedotuskeskuksen perustehtävä on alusta pitäen ollut kahtalainen. Ensinnäkin on pitänyt huolehtia siitä, että ensimmäinen ”alku-uutinen” näkyy ja kuuluu tiedotusvälineiden kautta yhteiskunnassa. Toiseksi kirkon tiedotuskeskuksen on ”kerrottava mitä kirkolle kuuluu, miten se voi ja jaksaa, mitä se ajattelee, uskoo, toivoo ja tekee, minkälaisia ongelmia, ilonaiheita ja suunnitelmia sillä on.”

Väitän että kirkon tiedotuskeskus on surkeasti epäonnistunut näissä perustehtävissään. Tämä on sääli erityisesti sen vuoksi, että tämän päivän suomalaisilta jää ravitseva ja ihmisiä auttava ”alku-uutinen” kuulematta.

Kirkon tiedotuskeskuksen epäonnistuminen ja tarve ajanmukaisen ja asiantuntevan viestintäkeskuksen perustamiseen voidaan kiteyttää esimerkiksi näihin teeseihin:


1. Suomalainen ei tiedä mitä kaikkea hyvää Suomen kirkko tekee lasten, nuorten tai eläkeläisten parissa. Kirkosta ero kasvaa, KT on pessyt ja näyttää pesevän Pilatuksen tavoin kätensä.

2. KT:n radio ja televisiotuotannot eivät näy, eivät kuulu, eivätkä tavoita juuri ketään. Esitysajat ovat alle promillen luokkaa koko mediavirrasta. Vaikutus lienee samaa luokkaa.

3. KT ei ole saanut 40 vuodessa aikaiseksi omaa toimintaansa koskevaa strategiaa.

4. KT:n tuottama Suomen kirkon viestintästrategia ”Läsnäolon kirkko” elää useimpien medioitten osalta edelleen vanhentunutta 80-luvun ’kulta-aikaa’ periaatteenaan: kirkolle riittää muutama ohjelma Ylen kanavilla. Yksin Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntien menestyksekäs oma Jouluradiokanava riittää kumoamaan tämän vanhan ajatuksen.

5. Ihmiset luulevat että Radio Dei ja TV 7 ovat kirkon tuotantoa. KT ei tee mitään korjatakseen tätä näkemystä, puhumattakaan siitä, että se rakentaisi oikeasti kirkon omaa radio tai televisiokanavaa.

6. KT:llä ei ole omaa verkkoviestintästrategiaa, mikä tänä päivänä on häpeä.

7. KT ei ole pystynyt tuottamaan keskitettyjä mediapalveluita, joita paikallisseurakunnat ja yhtymät olisivat voineet käyttää avukseen nykyisessä mediaviestinnässään.

8. Kirkon tiedotuskeskus on nimensä mukaisesti pääasiassa tiedottava ja siten uskollinen ainoastaan kirkon hallinnon päätöksistä tiedottamiselle.

9. KT työllistää 1,5 promillea kirkon kaikista työntekijöistä. Kirkon julkisuus kaikesta mediavirrasta jää samalle tasolle.

10. Vapaa-ajattelijat rakensivat muutama vuosi sitten ”menestyvän” Eroa kirkosta verkkopalvelun. KT ei ole kyennyt rakentamaan verkkoon Liity kirkkoon palvelua.

11. Suomen kirkon viestintää on johdettu kopealla katse nenänvartta alas mentaliteetilla yli 10 vuotta. Tulokset ovat sen mukaiset.

12. KT ei ole saanut aikaan vuorovaikutuksellisia verkkopalveluita, eikä muutakaan vuorovaikutuksellista mediaa.

13. Nykyinen KT on monilta osin epäonnistunut päätehtävässään: kertoa sanomaa nykykielellä ja nykyviestimissä suomalaisille.

14. Ruotsin kirkko on kouluttanut 400 vaikuttajaa esiintymään ruotsalaisessa medissa ja kertomaan miten kirkon jäsenyydestä kannattaa olla ylpeä ja tuntea iloa. Tukholmassa kirkkoon kuuluukin tänään 74 prosenttia väestä, Helsingissä 69.

15. KT:n organisaatio ja osastojako on vanhentunut ja perustuu edesmenneeseen eri medioitten väliseen jakoon. Nykyviestintä jakauttuu sisältöpainotteisena eri kohderyhmille. Sisältö jaellaan toki kaikilla mediapinnoilla printissä, radiossa, televisiossa, verkossa ja mobiilissa. Ylen uusi strategia ja organisaatio voisivat toimia mallina, jos joku vaivautuisi sitä tutkimaan.

16. Kirkon uuden viestintäkeskuksen pitää organisoida yhdessä uuden kirkkoviestinnän professuurin kanssa kirkon työntekijöiden viestintäkoulutus.

17. Kirkon viestintäkeskuksen yksi tehtävä on seurakuntien koulutus-, konsultointi- ja tukipalvelut. Tämä tarkoittaa seurakuntien viestintäkoulutusta, jossa sisältötuotannon kaikki osa-alueet ovat mukana, seurakuuntien ja yhtymien viestintäpalveluiden suunnittelun ja rakentamisen tukea, sekä erilaisten modernien multimedia- ja verkkopalveluiden tarjoamista.

18. KT ei ole saanut aikaiseksi omaa televisiokanavaa tai edes nettitelevisiota, vaikka kirkko on Suomen suurin sisältötuottaja ja siten toinen toistaan korkeatasoisemmat kirkon järjestämät tilaisuudet ovat edelleen ”aikaan ja paikkaan” sidottuja ja keräävät kukin kourallisen väkeä.

19. Kirkon viestintästrategia pitää päivittää, erityisesti lausumat kirkko ei tarvitse omaa televisiokanavaa tai omaa radiokanavaa pitää poistaa. Mobiiliviestintä pitää ottaa mukaan.

20. KV:n pitää perustaa sisältötuotantoon keskittyvät aluekeskukset vähintään Ouluun ja Jyväskylään.

21. Kirkon viestinnän johdon pitää sitoutua jatkuvaan ja elinikäiseen oppimiseen. Printtimediasetien aikakausi on lopullisesti haudattava.

22. KT:n radio ja tv -toimitukset toimivat vanhan broadcasting television idealla.
Kuitenkin tv-tuotantotalotkin ovat jo uudistaneetut sisältötuotantonsa vastaamaan uusia monimediallisuuden ja digitaaliviestinnän vaatimuksia. Samalla vanha eri medioihin perustuva osastojako on muuttunut jakoon sisältöjen perusteella. Uusi viestintäkeskus pitäisi rakentaa tämän ajattelun perustalle.

23. On kiinnitettävä KT:n johtamisen tasoon ja käytäntöihin suurta huomiota, nostettava se nykyaikaisen asiantuntijaorganisaation vaatimuksia vastaavaksi.

24. KV:n toiminnan käytännöt, organisointi ja johtaminen muutettava nykyaikaisten viestintäorganisaatioiden tasolle mm. Yleisradion mallia seuraten. 26. 26.Viestintää käytännössä suunnitteleville ja toteuttaville ammattilaisille delegoitava vastuuta ja valtaa. Päällikkökeskeinen ja hierarkinen toimintamalli on este uudistukselle ja nykyaikaiselle viestinnälle.