Kuponkisäännöstely käyttöön
Korkean aineellisen elintason ongelmana on se, että kansalaiset hankkivat itselleen kaikenlaisia turhia luksustuotteita pelkän turhamaisuutensa takia ja vaihtavat "vanhentuneita" tavaroitaan uusiin tarpeettoman usein. Seurauksena tällaisesta vastuuttomasta kulutuksesta on valtava täysin käyttökelpoisista mutta kenellekään kelpaamattomista tuotteista koostuva jätevuori.
Koska tämä ongelma on erityisen vakava elektroniikka-alan tuotteissa, ehdotan kuponkisäännöstelyn käyttöönottoa kodin elektroniikkatuotteiden myynnissä. Elektroniikka-ala on järjettömän ylituotantovolyyminsä vuoksimyös yksi maailman saastuttavimmista teollisuudenaloista, joten säännöstelyn aloittaminen olisi myös tältä osin perusteltua.
Järjestelmä toimisi siten, että jokaiselle Suomen kansalaiselle postitettaisiin kerran vuodessa ns. elektroniikan ostokuponki. Uutta elektroniikkatuotetta ostaessaan kansalainen joutuisi siis luovuttamaan myyjälle paitsi tuotteen vähittäismyyntihinnan, myös riittävän määrän ostokuponkeja.
Valtioneuvoston asiaksi jää päättää, mikä olisi sopiva kuponkimäärä erityyppisten elektroniikkatuotteiden hankkimiselle, mutta ehdottaisin itse alustavasti seuraavanlaista "hinnastoa":
- Matkapuhelin: 3 kuponkia.
- Mikrotietokone: 5 kuponkia.
- Ääni- tai kuvatallenteiden toistinlaite: 6 kuponkia.
- Televisiovastaanotin: 10 kuponkia.
- Videopelikonsoli: 12 kuponkia.
Kuvitteellisella nelihenkisellä perheellä olisi näin ollen mahdollisuus hankkia kymmenen vuoden aikana esimerkiksi yksi televisio, yksi dvd-soitin, yksi cd-levysoitin stereoineen, yksi mikrotietokone ja jokaiselle perheenjäsenelle yksi matkapuhelin.
Säännöstelyjärjestelmä kannustaisi myös suosimaan kulutusvalinnoissa mahdollisimman pitkäikäisiä tuotteita sekä sellaisia laitteita, joissa monet eri toiminnot on yhdistetty. Vastuullisemman elämäntavan harjoittajat voisivat lisäksi myydä ylimääräiset kuponkinsa pois vapailla markkinoilla, joten turhamaisemmat ihmiset voisivat ostaa näitä kuponkeja heiltä mikäli eivät millään pysty luopumaan tuhoisista kerskakulutustottumuksistaan.
Me allekirjoittaneet vaadimme, että valtiovalta harkitsisi tässä adressissa esitetyn järjestelmän käyttöönottoa Suomen tasavallassa.
Koska tämä ongelma on erityisen vakava elektroniikka-alan tuotteissa, ehdotan kuponkisäännöstelyn käyttöönottoa kodin elektroniikkatuotteiden myynnissä. Elektroniikka-ala on järjettömän ylituotantovolyyminsä vuoksimyös yksi maailman saastuttavimmista teollisuudenaloista, joten säännöstelyn aloittaminen olisi myös tältä osin perusteltua.
Järjestelmä toimisi siten, että jokaiselle Suomen kansalaiselle postitettaisiin kerran vuodessa ns. elektroniikan ostokuponki. Uutta elektroniikkatuotetta ostaessaan kansalainen joutuisi siis luovuttamaan myyjälle paitsi tuotteen vähittäismyyntihinnan, myös riittävän määrän ostokuponkeja.
Valtioneuvoston asiaksi jää päättää, mikä olisi sopiva kuponkimäärä erityyppisten elektroniikkatuotteiden hankkimiselle, mutta ehdottaisin itse alustavasti seuraavanlaista "hinnastoa":
- Matkapuhelin: 3 kuponkia.
- Mikrotietokone: 5 kuponkia.
- Ääni- tai kuvatallenteiden toistinlaite: 6 kuponkia.
- Televisiovastaanotin: 10 kuponkia.
- Videopelikonsoli: 12 kuponkia.
Kuvitteellisella nelihenkisellä perheellä olisi näin ollen mahdollisuus hankkia kymmenen vuoden aikana esimerkiksi yksi televisio, yksi dvd-soitin, yksi cd-levysoitin stereoineen, yksi mikrotietokone ja jokaiselle perheenjäsenelle yksi matkapuhelin.
Säännöstelyjärjestelmä kannustaisi myös suosimaan kulutusvalinnoissa mahdollisimman pitkäikäisiä tuotteita sekä sellaisia laitteita, joissa monet eri toiminnot on yhdistetty. Vastuullisemman elämäntavan harjoittajat voisivat lisäksi myydä ylimääräiset kuponkinsa pois vapailla markkinoilla, joten turhamaisemmat ihmiset voisivat ostaa näitä kuponkeja heiltä mikäli eivät millään pysty luopumaan tuhoisista kerskakulutustottumuksistaan.
Me allekirjoittaneet vaadimme, että valtiovalta harkitsisi tässä adressissa esitetyn järjestelmän käyttöönottoa Suomen tasavallassa.
Sakarias Lehtomäki (pelulamu(miukumauku)low.fi)