Miesten kohtaaman seksuaalisen erityisväkivallan tiedostaminen

 

Miehiin kohdistuvan seksuaalisen ja sukupuolittuneen väkivallan & kiusaamisen tiedostaminen ja tuomitseminen

 

(Huom: adressissa käsitellyt asiat voivat herättää voimakkaita tunteita ja haastaa joitakin pinttyneitä käsityksiä tavalla, joka voi aiheuttaa ärsytystä mm.lukijan sukupuolesta ja yksilöhistoriasta riippuen. Adressin tarkoitus ei ole kiistää yleistä käsitystä erilaisista naisiin ja tyttöihin kohdistuvista seksuaalisen väkivallan ja ahdistelun teoista vakavasti otettavina rikoksina tai kiusaamismuotoina ja se pyrkii välttämään subjektiivisten kärsimyskokemusten arvottamista ja vertailua niin paljon kuin mahdollista)

 



 

Seksuaalisella väkivallalla tarkoitetaan tai siksi mielletään yleensä naiseen kohdistuva väkivalta, jonka potentiaalinen motiivi on usein tekijän seksuaalinen tyydytys. Tunnetuin seksuaalisen väkivallan muoto lienee pakotettu emätinyhdyntä, mutta myös muu intiimialueiden luvaton koskettelu ja muut pakotetut yhdyntämuodot ovat yleisesti tiedostettuja seksuaalisen väkivallan muotoja. Harvemmin lähteissä mainitaan myös intiimialueiden tahallinen satuttaminen, joka ei välttämättä näytä tähtäävän suoraan tekijän kiihottumiseen ja sukupuoliseen tyydytykseen.

 

Adressin kannattajat haluavat tuoda esille vähälle huomiolle jääneitä ja sukupuolispesifisiä ongelmia ja sitä kautta parantaa suuren yleisön ja ammattilaisten ymmärrystä miehiin ja poikiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan muodoista ja siinä samalla avata mieliä laajemmalle seksuaalisen väkivallan käsitteelle, joka korostaa tarvittaessa väkivallanteon merkitystä uhrille itselleen tekijän motiivien sijaan, ja joka on jo sinänsä olemassa, mutta joka on mahdollisen gynosentrisyyden ja muiden vaikeuksien takia jäänyt huomiotta tai jopa niin sanotusti tabutettu olemattomiin.

 

Siinäkin tapauksessa, että tässä adressissa syvällisesti käsiteltyjä väkivaltamuotoja ei hyväksyttäisi yksimielisesti seksuaaliseksi väkivallaksi siinä missä joitakin muita (seksuaaliseen tekoon pakottaminen tai nautintohakuinen intiimialueiden koskettelu ilman suuren voiman käyttöä) on hyväksytty, on tiettyjen väkivaltamuotojen tiedostaminen ainakin potentiaalisena seksuaalisena väkivaltana tai sitten hyvin lähisukuisena vahingoittamismuotona mahdollisesti omiaan vakavoittamaan suhtautumista tiettyihin miehiä ja poikia kohtaaviin väkivalta- ja kiusausmuotoihin, kun tietoisuus tällaisen tulkinnan olemassaolosta on kuitenkin olemassa. Tämä vakavoituminen ja kunnioittavuus voisi siis toteutua riippumatta siitä, pääsevätkö ihmiset yhteisymmärrykseen siitä, mikä tarkalleen ottaen on seksuaalista väkivaltaa ja mikä ei, kun ongelma saa joka tapauksessa lisähuomiota osakseen.

 

Kannattajat uskovat tästä voivan seurata ainoastaan harmonisemman yhteiskunnan ja enemmän luottamusta ja samaistumista sukupuolten välillä.

 



 

Seksuaalisen väkivallan määrittely ja rajavedon tärkeys:

 

Seksuaalisen väkivallan johdonmukainen, tarpeeksi kattava ja kaikki väestöryhmät tasapuolisesti huomioiva määrittely on tärkeä kysymys, koska sellaiset väkivaltamuodot, jotka määritellään seksuaaliseen väkivaltaan kuuluviksi, ymmärretään nykykäsityksen alaisuudessa vakavammiksi kuin muut vastaavat väkivallanteot, joihin ei liity verrannollista intimiteettiloukkausta ja psykologisen haavoittuvuuden tunnetta, vaikka aiheutetun ruumiillisen vahingon määrä olisi ei-seksuaalisessa väkivallassa yhtä korkea tai jopa matalampi kuin seksuaalisen väkivaltatapauksen välillä. Kyvyttömyys tai haluttomuus tarkastella asiaa tasapuolisesti moninaisten uhriryhmien ja tekotapojen kannalta voi ryövätä joiltakin uhriryhmiltä oikeuden käsitellä traumojaan seksuaalisen väkivallan kontekstissa, jonka he kuitenkin tuntevat oikeaksi. Tiettyjen tekojen tunnistamattomuus potentiaalisena seksuaalisen väkivallan muotona (epä)virallisessa diskurssissa lisännnee huonommin tiedostettujen uhriutumiskokemusten paljastamista ja jakamista häpeästä & epävarmuudesta johtuen.

 



 



Miesten ja poikien kohtaamat sukupuolispesifiset seksuaaliset väkivaltamuodot- ja uhat

 


Miesten ja poikien kohtaamat erityisuhat liittyvät paljolti intiimialueiden vahingoittamiseen tai satuttamiseen tavalla, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia miehen tai pojan seksuaalisuuden kehityksen, lisääntymisfunktioiden toiminnan, sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittymisen ja ylläpitämisen sekä sukupuolisen mielihyvän kokemisen kannalta.

 



 

Ympärileikkaus:

 



Lapsen liittäminen uskontokuntaan pakotetun ympärileikkauksen kautta tai terveydellisesti kestämättömästä syystä, vaihtoehtoisten hoitomuotojen esiintyessä, on teko, jolla on kauaskantoisia seurauksia pojan ja miehen seksuaalisen mielihyvän kokemisen kannalta sekä mahdollisia vaikutuksia hänen identiteettiinsä ja sukupuoliseen minäkuvaansa, koska hänen sukuelimistään on poistettu osa, jolloin peniksen visuaalisen monimuotoisuus ja toiminnot ovat supistuneet. Vaikka ympärileikkaus on joidenkin aikuisten miesten toiveissa, kyse on kuitenkin vähemmistöstä, joille ympärileikkauksen subjektiiviset hyödyt sattuvat painamaan haittoja enemmän ja tämän perusteella ei voida tehdä yleistyksiä. Amerikkalainen media, ympärileikkausta harjoittavien uskontokuntien poliittisen vallan lisääntyminen ja muut tekijät ovat omiaan levittämään käsitystä, jonka mukaan ympärileikkauksen toivominen mahdolliselta kumppanilta, yleensä naisen toimesta, on hyväksyttävää ja sivistynyttä, vaikka tavallinen miessukupuolen ympärileikkaus on vähintään yhtä suuri ja vahingoittava toimenpide, kuin WHO:n määritelmän mukaisten tyttöjen sukupuolielinten silpomisen lievemmät muodot, jotka on selvästi tuomittu, kuten niiden nimittäminen 'silpomiseksi' osoittaa.

 



 



 

Kivesten ja kivespussin sisältämien kudosten uhkaaminen, satuttaminen ja vahingoittaminen:

 



 

Kivespussin ja kivespussin sisältämien kudosten pahoinpitely on globaalimpi väkivaltamuoto kuin ympärileikkaus ja kohdistuu kaikkiin ikäryhmiin ja kulttuureihin. Tämä on myös siinä mielessä laajempi ongelma, että tämän väkivaltamuodon seuraukset ulottuvat niin lisääntymisfunktioihin, sukupuolihormonitoimintaan kuin psykologiseen ja fysiologiseen kiihottumiseen ja erogeenisen mielihyvän tuntemiseenkin. Vaikka kivesten ja lähikudosten tärkeys seksuaalisen kiihottumisen ja orgasmin kannalta ei ole yhtä itsestäänselvä kuin siittimen tapauksessa, on tämän alueen kudosten terveydellä ja kosmeettisella normaaliudella tärkeä merkitys sukupuolisen kiihottumisen välillisessä mahdollistamisessa ja ylläpitämisessä sen lisäksi, että alue on peniksen ohella yksi keskeisimmistä erogeenisistä alueista miehen kehossa.

 

Tästä huolimatta tähän intiimialueeseen kohdistuvaa väkivaltaa ei ole useinkaan haluttu nähdä potentiaalisena seksuaalisen väkivallan muotona ja rinnastamista yleisesti hyväksyttyihin seksuaalisen väkivallan muotoihin, joilla voi myös olla voimakkaita fyysisiä vaikutuksia, on toisinaan vastustettu kiivaasti, vaikka ns.virallista keskustelua aiheesta on vaikea löytää. Tämän taustalla voidaan olettaa olevan useita eri syitä. Alla käsitellään syyt sekä yleiset ajatusrakennelmat, jotka kannustavat väkivaltamuodon uhreja olemaan käsittelemättä kokemuksiaan seksuaalisen väkivallan kontekstissa.

 



 



 

1. Gynosentrinen seksuaalinen suhtautuminen miehen intiimialueisiin:

 



 

Lapsille ja aikuisillekin osoitetussa viihteessä ja pedagogisessa tuotannossa kannustetaan usein mieltämään miehen sukupuolielimistöksi penis ja erityisesti amerikkalaisessa diskurssissa puhutaan naisen kohdalla vaginasta, jolla kuitenkin tarkoitetaan kaikkia nähtävissä ja palpoitavissa olevia naisen sukuelimiä. Myös suomen kielessä on useita yleisnimityksiä, jotka kattavat samalla aikaa niin vulvan kuin emättimenkin kudokset. Eri kielissä on vähemmän yleisnimityksiä miesten ulkoisten sukuelinten kokonaisuudelle.

 

Taipumus korostaa siittimen tärkeyttä mahdollisesti muut rakenteet unohtaen voi johtaa ajatteluun, joka ei näe muihin miehen ulkoisiin sukuelimiin kohdistuvaa ei-toivottua kosketusta luonteeltaan potentiaalisesti seksuaalisena, vaikka se olisi sitä ainakin uhrille itselleen.

 

On myöskin selvää näyttöä siitä, että naissukupuolen taipumus kiihottua visuaalisista ärsykkeistä, kuten miehen alastomuudesta, on alhaisempi, aivan kuten seksuaalivietti ja tietynlainen uteliaisuus vastakkaista sukupuolta kohtaan on vähäisempi. Sukupuolisessa kanssakäymisessä penis on naisen kiinnostuksen ja nautinnon kannalta keskeinen intiimialue, kun taas monet naiset pitävät muita miehen sukuelinkudoksia visuaalisesti ja taktiilisesti epätärkeinä tai jopa häiritsevinä, kun taas monet miehet voivat saada mielihyvää eksplisiittisistäkin lähikuvista, jotka esittävät naisen intiimialueita kokonaisuudessaan.

 

Naisten toimiessa heteroseksuaalisten sukupuolisuhteiden portinvartijoina on naisten asenteilla huomattavan suuret vaikutusmahdollisuudet miesten ajatteluun tai erityisesti tiettyjen ajatusten julkituomiseen.

 

Korostunut taipumus käsittää miehen sukuelimet ja seksuaalisesti merkittävät intiimialueet vain peniksen kautta voi aiheuttaa epävarmuutta ja häpeää, joka voi johtaa gynosentrisiin seksikokemuksiin- ja käsityksiin sekä osittain tätä kautta rajoittuneisiin mahdollisuuksiin tai vähäisempään uskallukseen käsitellä intiimialueeseen kohdistuvaa väkivaltakokemusta oman seksuaalisuuden loukkauksena.

 

Samaan aikaan naisen rinnan alueelle kohdistuva ei-toivottu kosketus voidaan kuitenkin nähdä seksuaalisen väkivallan muotona, vaikka sukupuolten väliset erot tämän ruumiinosan kohdalla ovat suhteellisen pieniä.

 



2. Häpeää lietsova ei-seksuaalinen suhtautuminen kiveksiin ja kivespussin sisältämiin kudoksiin:

 



 

Sen lisäksi, että miespuolinen henkilö voi tuntea häpeää seksuaalisessa kontekstissa oletetun epäviehättävyyden tai epätärkeyden takia, joka voi olla omiaan vähentämään häneen kohdistuvaa myötätuntoa tai ymmärrystä seksuaalisena koetuissa väkivaltatapauksissa, on monissa medioissa esitetty myös ajatus, jonka mukaan miehen sukuelimistö on tältä osin eräänlainen suunnitteluvirhe, jonka olemassaolo vaatii erillisiä perusteluja ja rationalisointia.

 

Esim.BBC:n nuorille tarkoittamalla opetussivulla annetaan lukijan ymmärtää, että kivekset näyttäisivät sijaitsevan "hatarassa" pussissa ja olevan "valmiina" polvi-iskua varten. Näin siis tuotetaan sellainen käsitys, jonka mukaan miehen anatomiassa on jotakin hullunkurista tai viallista ja että jopa intiimi väkivaltakokemus voisi olla luonnollinen osa miehen elämää. Tällainen ajattelutapa voi toimia 'oikeutuksena' mieheen tai poikaan kohdistuvalle väkivallalle ja kieltää uhrilta mahdollisuus käsitellä kokemusta seksuaalisena loukkauksena sillä perusteella, että kivesten satuttamisessa on jotakin intuitiivista ja 'luonnollista', mitä esim.sormen luvattomassa työntämisessä naispuolisen uhrin emättimeen ei ole. Toisinaan keskustelussa rinnastetaan myös naisen lisääntymiselimistön normaalit toiminnot (synnytys, kuukautiset yms.) miehen sukuelimiin kohdistuvaan väkivaltaan, miettien kumpi on suurempi vaiva. Vertaus on arveluttava tai absurdi, koska väkivallan kohteeksi joutuminen ei kuulu miessukupuolen edustajan kasvuun, kehitykseen ja normaaliin toimintaan.

 

Pahimmassa tapauksessa asiaa käsitellään tällöin sellaisen suhtautumisen kautta, jossa kauhistellaan enemmän miehen sukuelimien herkkyyttä kuin itse väkivallantekoa tai onnettomuutta ja ollaan ikään kuin pöyristyneitä siitä, että tietynlainen sattumus voi aiheuttaa sellaista kärsimystä kuin se aiheuttaa, joka pitäisi kuitenkin pyrkiä peittämään mahdollisimman hyvin, jotta voisi toteuttaa kapea miehen roolimallia, johon valittaminen ei kuulu; vakava kiputila hahmotetaan huumorin kautta, kunhan kyse on miehen intiimialueesta. Jos taas kyse olisi mistä tahansa miehen naiseen kohdistamasta väkivallanteosta tai onnettomuudesta, joka johtaisi vakavaan kiputilaan, olisi suhtautuminen hyvin jyrkkää (väkivallanteko) tai empaattista (onnettomuus). Vakava naisen intiimialueeseen kohdistuva vahinko nähtäisiin todennäköisesti erityisen törkeänä (väkivallanteko) kun taas miespuolisen uhrin kohdalla potentiaalisesti vaarallinen intiimialueeseen kohdistuva voima voidaan nähdä erityisen huvittavana.

 

Kivesten herkkyydestä on revitty huumoria useiden vuosikymmenien ajan globaalissa levityksessä olevassa viihteessä, kuten tv-sarjoissa ja elokuvissa, jolloin monilla kehittyvillä nuorilla on alttius muodostaa käsitys miehen sukuelimistä riesana ja/tai iskujen kohteena, kun taas naisen sukuelimien ympärillä pyörii mystiikan ja erotiikan aura ja sukupuolten seksuaaliset valtasuhde-erot vielä vahvistavat näitä käsityksiä.

 



3. Seksuaalisen väkivallan gynosentrinen hahmottamismalli:

 



 

Useiden arvioiden mukaan vähintään 90% populaatiosta on suuntautunut heteroseksuaalisella tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että he haluavat yleensä viettää haavoittuvaisimmat ja intiimeimmät hetket vastakkaisen sukupuolen edustajan läheisyydessä, jolloin samaistuminen ja luottamus vastakkaiseen sukupuoleen on erityisen tärkeää. Niinpä on luonnollista olettaa, että seksuaalisen väkivallan uhriksi joutumisen todennäköisyys vastakkaisen sukupuolen toimesta on suurempi ja vastakkaisen sukupuolen edustajan uhriin kohdistama seksuaalinen väkivalta on siinä mielessä potentiaalisesti vahingollisempaa tai ongelmallisempaa, että se voi tuhota luottamuksen sitä sukupuolta kohtaan, johon uhri tuntee luontaista seksuaalista kiintymystä.

 

Seksuaalisesta väkivallasta puhutaan yleensä naispuolisten kohtaamana ongelmana ja tällöin on mahdollisena ongelmana se, että seksuaalisesta vahingonteosta valittaminen saa realisoitua miespuolisenkin uhrin tapauksessa vain gynosentristen pelkojen tai huolenaiheiden kautta, joista sopivia ovat erityisesti esineiden tai ruumiinosien työntäminen uhrin ruumiinaukkoihin tai jokin muu, usein tekijän seksuaaliseen tyydytykseen tähtäävä toiminta. Miehet harvoin kohtaavat tai pelkäävät kokevansa sellaista väkivaltaa vastakkaisen sukupuolen toimesta, joka tähtäisi tekijän seksuaalisen uteliaisuuden tyydyttämiseen ja intiimialueen tuntemisesta saatavaan nautintoon, aivan kuten naiset harvemmin kohtaavat sellaista miehistä seksuaalista väkivaltaa, joka tähtäisi vaikean kiputilan tai pysyvän vamman aiheuttamiseen naisen intiimialueille. Käytännössä nainen siis harvemmin pelkää miespuolisen tekijän esim.suorittavan rajua ja odottomatonta iskua intiimialueeseen vaikka pimeällä kadulla kulkiessa, kun taas miestä harvemmin kohtaa ja huolettaa skenaario, jossa nainen vaikka paljastaisi miehen sukuelimet ilman lupaa ja tunnustelisi niitä ilman miehen suostumusta.

 



 

Naispuolinen väkivallantekijä on harvoin kiinnostunut välittömän seksuaalisen tyydytyksen saamisesta miespuoliselta uhrilta, mutta alistaminen voi kyllä olla hänen toiveissaan. Raiskaustakin on monesti kuvailtu enemmän alistamiseen ja häpäisemiseen tähtääväksi toiminnaksi, kuin suoraan seksuaaliseen tyydytykseen ja orgasmiin tähtääväksi toiminnaksi. Vaikka tämä feministinen tulkinta on kyseenalaistettu, on se kuitenkin muodostunut julkisesti tunnetuksi käsitykseksi ja auttaa laajentamaan seksuaalisen väkivallan määritelmää tavalla, joka huomioi suuremmalla todennäköisyydellä myös miesten ja poikien kokemat uhat. Jos seksuaaliseksi väkivallaksi ollaan valmiita myöntämään myös ei-toivottu intiimialueiden koskettaminen, johon liittyy suurien voimien käyttäminen ja kovan kiputilan tuottamisen pyrkimys, voivat tilastot mullistua tavalla, joka saa miespuolisten uhrien määrän näyttämään dramaattisesti suuremmalta.

 



4. Seksuaalisten väkivallantekojen gynosentrinen oikeuttamis- ja perustelumalli:

 



Seksuaalisesta väkivallasta puhuttaessa puhutaan paljon uhrin syyllistämisestä ja tällöin tarkoitetaan lähes yksinomaan naisuhreja ja raiskaustapauksia tai muuta seksuaalista väkivaltaa, joka tähtää tekijän seksuaalisuuden uteliaisuuden ja halujen tyydyttämiseen. Vähemmälle huomiolle on jäänyt naispuolisten tekijöiden miehiin ja poikiin kohdistamien hyökkäysten perustelu uhria syyllistävällä tavalla ja voidaan otaksua, että tällaisten perustelujen laaja käyttäminen vääristää tilastoja ja voi siirtää sympatiat tekijän puolelle useissa tapauksissa, joissa näin ei todellakaan pitäisi olla.

 

Kivesten ja kivespussin sisältämien kudosten satuttamista opetetaan yleisesti itsepuolustuskeinona erityisesti naisille ja kohdassa kaksi mainittu populaarikulttuuri tarjoilee valitettavan usein humoristisen tai sympaattisen kuvan tähän ruumiinosaan kohdistuvasta väkivallasta ja onnettomuuksista, joka voi laskea kynnystä oikeuttamattomiin väkivallantekoihin.

 

Oikeuttamattomat väkivallanteot- ja uhkaukset perustellaan normaalisti vetoamalla miesten ja naisten kokoeroihin, tämän aiheuttamiin pelkoihin sekä mahdollisesti miesten oletettuun suurempaan vaarallisuuteen. Tarkemmassa tarkastelussa näissä selityksissä paljastuu kuitenkin selviä heikkouksia ja voidaan hyvin argumentoida, että perusteluja voidaan käyttää tekosyynä suorittaa miesten ja poikien seksuaalisuutta loukkaavia ilmaisuja ja eleitä, joilla ei ole joissakin tapauksissa muuta funktiota kuin tuottaa pahaa mieltä kohteelle ja/tai hauskuuttaa tekijää erilaisissa ympäristöissä.

 

Virtuaaliympäristössä tällainen loukkaustapa voi olla tarpeeton viittaus intiimialueeseen kohdistuvaan rajuun iskuun ilman todellista tilausta. Miespuolinen keskustelija voi esim.kysyä naispuoliselta keskustelijalta jotakin asiaa, jonka naispuolinen keskustelija voi haluta tulkita pelottavaksi tai sopimattomaksi ja kaikista mahdollisista vaihtoehdoista hän valitsee ilmaisun, joka on tulkittavissa seksuaalisen väkivallan ilmaisuksi. Miespuolinen keskustelija voi sanoa vaikka "Haluaisiko joku rakastaa minua?" tai "Mitä jos pitelisin rukkasestasi kiinni ja kävelisimme yhdessä pitkin katua?" Tähän naispuolisen keskustelijan vastaus voi olla esim."Potkaisisin munille ja juoksisin karkuun". Usein internetissä on luettavissa myös leväperäisiä ja toisinaan reposteleviakin kuvauksia siitä, miten on vahingoitettu miehen kiveksiä ja tarinasta ei tule kunnolla ilmi, josko todellista tarvetta rajuihin voimakeinoihin on ollut. Seksuaalisesti loukkaavia eleitä voivat olla myös mm.ylä- tai alaraajalla suoritettu valehyökkäys miehen tai pojan jalkoväliä kohti.

 

Seksuaalista väkivaltaa suositellaan usein myös kostotoimenpiteeksi tapauksessa, jossa mies on koskettanut jotakin naisen vähemmän intiimiä ja herkkää ruumiinosaa. Koska kosto ja itsepuolustus ovat aivan eri asioita, voitaisi rajua kostotoimenpidettä suositella samalla tavalla myös miehelle, jonka intiimialuetta naispuolinen tekijä on tunnustellut vähäisellä voimalla, mutta näin harvemmin tehdään, jolloin ongelman sukupuolittunut luonne miesten erityishuolenaiheena on selvästi nähtävissä.

 

Kun mieheen tai poikaan kohdistetaan tällainen väkivallanteko, niin on myös havaittavissa valitettavaa taipumusta alkaa puhumaan jostakin hätävarjeluun liittyvästä, kauhistella miehen syntymäanatomiaa tai esittää kiitos siitä, että ei ole itse mies (jos keskustelija on naispuolinen). Erityisesti ammattilaisen, vanhemman tai muussa vastuuasemassa olevan tulisi aina välttää irrelevantteja viittauksia siihen, miten "nainen voi puolustautua siten", koska tällainen mitätöi uhrin kokemusta, siirtää huomiota vääriin asioihin ja voi syyllistää uhria. Pitäisi yrittää välttää sellaisen asenne- ja käsiteilmapiirin kehittämistä ja ylläpitämistä, jossa miehen intiimialueet assosioidaan väkivaltaan ja kipuun mielihyvän, erotiikan tai biologisen yleissivistyksen sijaan.

 

 

 



5. Anatomisten eroavaisuuksien vaikutukset seksuaalisen väkivallan hahmottamiseen:

 



Yksi tekijä, mikä voi osaltaan vääristää käsityksiä seksuaalisen väkivallan jakautumisesta sukupuolten välillä, ovat anatomiset eroavaisuudet; naisen sukuelinten mielletään yleisesti olevan enemmän piilossa ja suojatummat kuin miehet ja useimmissa konteksteissa asia onkin näin (poikkeuksena infektiotartunnat ja jotkut harvinaiset olosuhteet, joissa naisen sukuelimet ovat haavoittuvaisempia ympäristöllisille voimille).

 

Naisia normaalisti eniten huolestuttavien seksuaalisten väkivaltamuotojen täysi toteuttaminen vaatii uhrin riisumista tai vaatteiden rikkomista, joka on vaivalloisempaa ja vie enemmän aikaa kuin esim.uhrin lyöminen. Miehen sukuelimien kopelointi ja olennaiset alueet kattava vahingoittaminen taas on mahdollista usein vaatteiden läpikin. Miehen intiimialueiden suurempi haavoittuvaisuus voi edesauttaa sellaista käsitystä, jonka mukaan miehen intiimialueeseen kohdistuva seksuaalinen väkivalta on ikään kuin ymmärrettävämpää, koska se on helpompaa toteuttaa vakavassa muodossa. Naiseen kohdistuvan intimiteettiä erityisen syvästi loukkaavan kopeloinnin tai satuttamisen taas voidaan kuvitella vaativan enemmän suunnittelua ja harkintaa toteuttamisen vaikeuden takia. Seksuaalisen väkivallanteon suhteellinen helppous ei kuitenkaan saisi olla ns.lieventävä asianhaara, oikeutus tai perustelu, aivan kuten aikuisellakaan ei ole oikeutta pahoinpidellä lasta koko- ja voimaetunsa vuoksi eikä miehellä oikeutta kohdistaa yleisluontoista pahoinpitelyä naiseen sillä perusteella, että vastus voi olla heikompi. Seksuaalista väkivaltaa arvioidessa ja ehkäistäessä pitää siis huomioida sukupuolierot tässäkin suhteessa.

 



6. Oikeuslaitoksen gynosentrinen rikosten hahmottamistapa;

 

Jos mies repii naisen vaatteita, yrittää riisua niitä ja muuten kohtelee häntä kovakouraisesti, häntä voidaan epäillä ja syyttää raiskauksen yrityksestä, vaikka hänen aikeitaan ei voi mitenkään todistaa. Raiskausoletus kuitenkin oletettavasti lisää huomattavasti tekijää kohti tunnettua vastenmielisyyden tunnetta ja vaikuttanee rangaistuksen kovuuteen. Jos taas naispuolinen henkilö kohdistaa potkun miespuolisen henkilön lantion seudulle, häntä ei syytetä törkeän pahoinpitelyn yrityksestä tai seksuaalirikoksesta, vaikka miehiin kohdistuva yllä mainittu seksuaalinen väkivalta on humorisoitu useissa medioissa ja on siis aivan yhtä paljon syytä olettaa, että tekijän yrityksenä oli vahingoittaa miehen sukuelimiä, vaikka ei siinä onnistuisikaan, kuin naisen vaatteita repivällä miehellä raiskata nainen.

 



 


Lähteet:

 



Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Seksuaalisuus ja väkivalta. 22.11.2014. (Tyttöjen ympärileikkaus tuomitaan, mutta poikien ei)

 


BBC. BBC Radio 1 – BBC Advice. Testicles. 2015. (Alentuva opetusartikkeli nuorille)

 



University of Toronto. What is Sexual Assault? (Epätoivottu kosketus rintoihin seksuaalisena väkivaltana)

 



WSOY. Nienstedt et al. Ihmisen anatomia ja fysiologia. 1999. ("Herkkätuntoisia alueita ovat naisella varsinkin häpykieli, isot ja pienet häpyhuulet ja emättimen ulkoaukon reunat, miehellä siitin ja kivespussi.")