Pelastustoimen säästöjä vähennettävä!

Suomessa pelastustoiminta on jaettu alueellisiin pelastuslaitoksiin. Alueellisia pelastuslaitoksia on 22. Aluepelastuslaitokset muodostuvat ammattipalokunnista sekä sopimuspalokunnista. Sopimuspalokunnat muodostuvat vapaaehtoisista palokunnista, puolivakinaisista palokunnista sekä teollisuus- ja laitospalokunnista. Pelastuslaitosten henkilöstön koulutuksesta vastaa sisäministeriön alainen Pelastusopisto, joka kouluttaa pelastajia, hätäkeskuspäivystäjiä, paloesimiehiä ja päällystöä. Sopimuspalokuntien kouluttamisesta vastaavat pelastusalan liitot yhdessä pelastuslaitosten kanssa.

Pelastustoimelta edellytetään rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia säästöjen saavuttamiseksi palvelutasoa heikentämättä. Miten tämä on mahdollista? Nykyisilläkin resursseilla palvelutasojen saavuttaminen on vaikeaa. Kuntien, kuntalaisten ja veronmaksajien silmissä pelastusviranomaiset ovat nykyisinkin ihmisistä kaukana ja vaikeasti tavoitettavissa. Samaan aikaan pelastuslaitoksien kanssa sopimuksen tehneet sopimuspalokunnat kaipaavat pelastuslaitosten viranomaisia rinnalleen toimintaansa tukemaan. Huomioitavaa on, että Suomen pinta-alasta 95%:n alueella sopimuspalokunnat huolehtivat pelastustoimen operatiivisista tehtävistä sekä osaltaan turvallisuusviestinnästä. Vastuu viranomaisena on silti aluepelastuslaitos viranhaltijoineen. Lopulla 5%:n alueella Suomen pinta-alueesta sopimuspalokunnat tukevat ammattipalokuntia operatiivisissa tehtävissä sekä turvallisuusviestinnässä. Operatiivisista tehtävistä 50% suorittaa ammattipalokunnat eli aluepelastuslaitoksien vakinainen henkilöstö.

Suomen aluepelastuslaitokset ovat ajautumassa siihen tilanteeseen, että määräaikaisia työ-, ja virkasopimuksia päätetään, eläköityneiden virkoja jäädytetään sekä tehtäviä ja vastuualueita yhdistetään mutta miten tämä kaikki tehdään palvelutasoa heikentämättä? Kuka tai mikä tekee kaikki työt? Työtehtävät eivät kuitenkaan vähene vaan pikemmin lisääntyvät. Kansalaiset kaipaavat ja tarvitsevat turvallisuutta. Sitä pelastustoimen pitää pystyä tarjoamaan. Tiedotusvälineistä on luettavissa, että jopa Suomen pääkaupungissa Helsingissä on paloasemien sulkeminen ajankohtaista. Tämä saattaa olla todellista Suomen muissakin aluepelastuslaitoksissa.

Säästöjä ei pidä hakea niistä toiminnoista jotka kohdistuvat ihmisten hengen tai terveyden, omaisuuden tai ympäristön välittömään uhkaan tai niiden ennalta ehkäisyyn! Palomiesten eläkeikä on nostettu korkealle ja samaan aikaan sopimuspalokuntien henkilöstö vanhenee ja sopimuspalokuntien aktiivisten jäsenten määrä vähenee erityisesti harvaan asutuilla alueilla! Miten turvataan pelastustoimen palvelutaso näissä säästöpaineissa, kun resurssit muutenkin heikkenevät.

Kaikki Suomalaiset tietävät, että palokunta on auttanut silloinkin, kun mikään muu ei ole auttanut mutta mikä on tilanne tulevaisuudessa? Mielestäni Suomalaisten veronmaksajien on saatava päättää, kuinka paljon pelastustoimelle osoitetaan säästöpaineita! Suomen pelastustoimi on ammattipalokuntien ja sopimuspalokuntien varassa. Kaikkia tarvitaan tulevaisuudessa!

HUOLESTUNUT!