Poissaoloselvitysten poistaminen toisen asteen oppilaitoksista

Poissaoloselvitykset ovat enemmän tai vähemmän jokaisen toisen asteen opiskelijan riesana. Ehdotus poissaoloselvitysten poistamisesta on saanut lämpimän vastaanoton ainakin lukiolaisten keskuudessa. Vaikka sinulla ei olisi ongelmia poissaoloselvitysten puolesta, allekirjoita adressi vaikka yksin asuvien opiskelijoiden vuoksi.

Seuraava mielipidekirjoitus oli Kouvolan Sanomissa 3.12.2006 ja se toimikoon saatetekstinä:

-------

Vastuu poissaoloista opiskelijalle

On eräs asia, jota sekä oppilaat että opettajat vihaavat. Ongelmana ovat jo kirosanaksi muuttuneet poissaoloselvitykset. Sain tarpeen älähtää asiasta, kun epäkohta särähti omaan jalkaan. Aiheesta on taitettu peistä niin kauan kuin olen lukiossa ollut. Kukaan ei ole asiaa kuitenkaan saanut vietyä eteenpäin, joten nyt se kai on sitten tehtävä.
Asun melkein puolen sadan kilometrin päässä vanhemmistani, enkä näe heitä kovin usein. Onnistuin löytämään itselleni ongelman, kun olin joutunut olemaan poissa koulusta.

Kyseiset poissaolot pitäisi selvittää kokeeseen mennessä, mikäli haluan osallistua kokeeseen. Ainoa pienehkö epäkohta asiassa on se, etten näe vanhempiani ennen koetta. Kaikki jakson kurssit pitäisi koulun sääntöjen mukaan hylätä. Onkohan tässä mitään järkeä?

Poissaoloselvitysten tarpeellisuus on jokseenkin kyseenalaisella pohjalla. Peruskoulussa selvitysten vaatiminen on ymmärrettävää, mutta toisen asteen oppilaitoksissa ei olla enää oppivelvollisuuden takia. Lukioikäinen osaa - tai ainakin hänen tulisi olettaa osaavan - ottaa vastuun omasta opintomenestyksestään. Toki maailmassa on idiootteja, muttemme voi olettaa kaikkien olevan idiootteja.

Yksin asuvalla tilanne vielä kärjistyy: Jos opiskelija esimerkiksi nukkuu aamulla pommiin, eikö ole aivan järjetöntä vaatia häntä hankkimaan vahvistus tähän vanhemmaltaan, joka ei voi asiasta tietää yhtään sen paremmin kuin opettajakaan? Saman asian ajaisi yksinkertaisesti oppilaan itsensä allekirjoittama poissaoloraportti, jonka opettaja kuittaa nähdyksi.

Vanhemman allekirjoituksen vaatiminen jokaiseen poissaoloon on aivan turhaa jo lähes aikuisen ihmisen holhoamista. Olen pannut merkille, etteivät poissaoloselvitykset taida olla herkkua kotona asuvillekaan.

Useat varmasti ajattelevat, että selvitysten poistaminen käytöstä lisäisi lintsaamista. Tämä voi varmasti ainakin alkuun olla totta, mutta se tuskin aiheuttaa yhtä mittavia ongelmia kuin joidenkin oppilaiden poissaoloselvitysten puuttumisen vuoksi hylätyt kurssit. Lintsaamisen motiivi on yleensä kiire ja siitä johtuva väsymys. Itse asiassa silloin on todellisuudessa turhaa tulla kouluun - oppilas opiskelee tällöin poissa oltujen tuntien asiat itsenäisesti.

Lintsaaminen "hää, kaverit istuu koulussa, mut mä en" -motiivilla on yläasteikäisten juttu, ja lukiolainen kyllä tajuaa opintojensa kärsivän opiskelun laiminlyönnistä. Lieneekö tunneilla käyminen todella opiskelun itseisarvo? Osaaminen mitataan joka tapauksessa kurssikokeella!

Tästä päästään toiseen aihetta sivuavaan ongelmaan, joka on läsnäolopakko oppitunneilla. Tunneilla pitää olla aktiivinen ja tehdä läksyt, tai muuten opettaja murisee.

Peruskoulussa läksyt tehdään jälki-istunnon pelossa ja opiskellaan opettajaa varten. Lukiolainen sen sijaan opiskelee itseään varten tähdäten jatko-opiskelupaikkaan ja ammattiin. Lukiolaisille tulisi luottaa sen verran vastuuta, että nämä saisivat itse arvioida tuntiopetuksen tarpeensa.

Läsnäolo oppitunneilla ei todellakaan ole menestyksen ehto, ja muutaman kurssin tenttineenä voin vakuuttaa, ettei sitä välttämättä tarvita lainkaan. Yhtälailla niitä nelosia saadaan torkkuen tunneilla. Suomen laki ei itse asiassa edes edellytä mitään minimituntimäärää: "Lukion oppimäärä tai osa siitä voidaan suorittaa oppimäärään kuuluvien tietojen ja taitojen hankkimistavasta riippumatta kokeissa, joiden toimeenpanosta ja arvostelusta huolehtii tässä laissa tarkoitettu koulutuksen järjestäjä siten kuin asetuksella säädetään." (Lukiolaki, 12 §)

Viime vuonna Kouvolan yhteiskoulun lukiossa nousi kapina poissaoloselvityksiä vastaan samankaltaisen tilanteen seurauksena, ja aiheen puolesta kerättiin adressi. Kuitenkin opettajat saivat nimien keruun loppumaan sanomalla, että jossakin laissa olisi määrätty tietty tuntimäärä kurssia kohden.

Lukioasetus antaa vain suosituksen, mutta kuten edellä käy ilmi, vain kurssien kokeet ovat pakollisia. Voisimme lukioissakin siirtyä toimivaksi havaittuun yliopistokäytäntöön, jossa läsnäolo luennoilla on vapaaehtoista opiskelijan ottaessa vastuun itselleen.

Läsnäolopakon poistaminen poistaisi ikuisen poissaoloselvityssodan. Siirtyminen pois peruskoulukäytännöstä myös säästäisi vanhempien, opiskelijoiden ja opettajien hermoja.

Venähtänyt keuhko

-------

Täten siis vaadimme poissaolotodistusten poistamista käytöstä toisen asteen oppilaitoksissa ja mahdollisesti em. yliopistokäytäntöön siirtymistä sisältäen läsnäolopakon poistamisen ja opintomenestykseen liittyvän vastuun siirtämisen opiskelijalle.