Riekon ja Pirkanmaan soiden puolesta

Riekko on kanalintujemme aatelia. Se elää etupäässä soilla, erityisesti avoimilla nevoilla. Riekko on elänyt koko Suomessa, mutta 1900-luvulla sen levinneisyysalue alkoi supistua etelästä, kun soiden käyttö lisääntyi voimakkaasti. Etelä-Suomessa riekon elinympäristöjä on hävitetty mittavilla ojituksilla. Viime vuosina lajin suurimmaksi uhaksi on noussut energiaturpeen kaivu.

Riekko on indikaattorilaji: siellä missä riekko elää, on todennäköisesti muutakin suojelunarvoista suoluontoa. Suomen ympäristökeskuksen tuoreen arvion (2008) mukaan lähes kaikki eteläsuomalaiset suotyypit ovat uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Suot tarvitsevat siis tehokkaita suojelutoimia.

Pirkanmaan liitto laatii parhaillaan turpeenottoalueita koskevaa vaihemaakuntakaavaa. Tavoite on jopa kaksinkertaistaa maakunnan turpeenottoalueiden määrä. Vaaravyöhykkeessä ovat etenkin Luoteis- ja Pohjois-Pirkanmaan suot.

Luoteis- ja Pohjois-Pirkanmaa ovat tärkeässä asemassa, jos riekko halutaan säilyttää Etelä-Suomen lajistossa. Parkanon, Kihniön ja Virtain seudulla on vielä kohtalaisen elinvoimainen riekkokanta. Turpeennoston levittäminen yhä uusille soille kuitenkin kaventaa riekon elinmahdollisuuksia jatkuvasti.

Samaan aikaan suoluonnon suojelu vaatii Pirkanmaallakin ennallistamista. Esimerkiksi juuri Parkanossa riekkosoita on ennallistettu valtion varoin.

Me allekirjoittaneet vetoamme Pirkanmaan liittoon ja ympäristökeskukseen, että
- Pirkanmaan riekkosuot ja muut arvokkaat suot suojellaan osana turpeenoton vaihekaavaa,
- turpeenottoalueiksi osoitetaan vain kokonaan ojitettuja, luonnontilansa täysin menettäneitä ja ennallistamiseen kelpaamattomia soita ja
- tavoitteeksi otetaan turpeen energiakäytöstä luopuminen vuoteen 2020 mennessä, koska turpeen käyttö on haitallista ilmastolle ja tuhoisaa suoluonnolle.

Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri    Ota yhteyttä adressin tekijään