Vetoomus sosiaaliturvan saamiseksi hajuste- ja kemikaaliyliherkille
Vetoamme sen puolesta, että hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyttä sairastavat ihmiset saisivat samanlaiset sosiaalietuudet kuin muillakin sairas- ja vammaisryhmillä Suomessa on. Sairautensa ja voimakkaiden oireiden takia kodittomiksi joutuneita tulee auttaa löytämään heille sopiva, terve asunto. Vetoamme myös hajusteiden ja kemikaalien turhan käytön lopettamiseksi, jotta kemikaaliyliherkät voivat työskennellä ja elää mahdollisimman tavallista elämää.
Hajuste- ja kemikaaliyliherkät ovat ihmisiä, joille jo pienetkin määrät kemikaaleja aiheuttavat terveysongelmia, joihin ei ole lääkettä. Yliherkkyysoireista mainittakoon päänsärky, pahoinvointi, hengityselinoireet, limakalvojen ärsytysoireet, voimakas väsymys ja mahdollisesti kaikki em. oireet yhdessä. Oireilu on yksilöllistä ja vaikeimmissa sairaustapauksissa oireet voivat johtaa anafylaktiseen reaktioon, joka on hengenvaarallinen tila. Oireet voi aiheuttaa esim. toisen henkilön käyttämä hajuvesi tai hajustettu pyykinpesuaine, partavesi, shampoo, saippua, ihovoide tai meikki.
Hajusteille ja kemikaaleilla altistutaan paitsi ihoteitse myös hengitysteitse ja tämä vaikeuttaa sairastuneen selviämistä yhteiskunnassa. Työpaikan ja asunnon sisäilman pitää olla hyvälaatuista, (homeetonta, hajusteetonta, lähes voc:tonta), jotta yliherkkä selviytyy työkykyisenä yhteiskunnan jäsenenä. Kemikaaliyliherkkyys vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, mm. vapaa-aikaan, harrastuksiin ja ystävyyssuhteisiin. Pahimmillaan se johtaa työttömyyteen ja asunnottomuuteen.
Tällä hetkellä yhteiskunnalla ei ole minkäänlaisia tukipalveluja hajuste- ja kemikaaliyliherkille. Yhteiskunta ei myöskään avusta yliherkkää apuvälineiden hankinnassa.
Vetoamme, että
1. Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyydelle annetaan Suomessa pätevä
diagnoosinumero, (esim. voitaisiin käyttää Ruotsin diagnoosinumeroa R06.8
SHR).
2. Hajuste- ja kemikaaliyliherkille annetaan oikeus samaan
sosiaaliturvaan, johon muutkin vammaiset ovat Suomessa oikeutettuja. Näitä
oikeuksia ovat mm. oikeus tarvittaessa sairauslomaan ja -eläkkeeseen sekä tarvittaviin apuvälineisiin.
3. Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys otetaan työllistämisessä
asianmukaisesti huomioon. Työpaikan hajusteettomuus tulee ilmetä työpaikan kuvauksessa.
4. Hajuste- ja kemikaaliyliherkille rakennetaan heille sopivia
tukiasuntoja ja heitä avustetaan heille sopivien asuntojen etsimisessä.
5. Kemikaalien, mm. hajusteiden, turha käyttö lopetetaan.
Hajuste- ja kemikaaliyliherkät ovat ihmisiä, joille jo pienetkin määrät kemikaaleja aiheuttavat terveysongelmia, joihin ei ole lääkettä. Yliherkkyysoireista mainittakoon päänsärky, pahoinvointi, hengityselinoireet, limakalvojen ärsytysoireet, voimakas väsymys ja mahdollisesti kaikki em. oireet yhdessä. Oireilu on yksilöllistä ja vaikeimmissa sairaustapauksissa oireet voivat johtaa anafylaktiseen reaktioon, joka on hengenvaarallinen tila. Oireet voi aiheuttaa esim. toisen henkilön käyttämä hajuvesi tai hajustettu pyykinpesuaine, partavesi, shampoo, saippua, ihovoide tai meikki.
Hajusteille ja kemikaaleilla altistutaan paitsi ihoteitse myös hengitysteitse ja tämä vaikeuttaa sairastuneen selviämistä yhteiskunnassa. Työpaikan ja asunnon sisäilman pitää olla hyvälaatuista, (homeetonta, hajusteetonta, lähes voc:tonta), jotta yliherkkä selviytyy työkykyisenä yhteiskunnan jäsenenä. Kemikaaliyliherkkyys vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, mm. vapaa-aikaan, harrastuksiin ja ystävyyssuhteisiin. Pahimmillaan se johtaa työttömyyteen ja asunnottomuuteen.
Tällä hetkellä yhteiskunnalla ei ole minkäänlaisia tukipalveluja hajuste- ja kemikaaliyliherkille. Yhteiskunta ei myöskään avusta yliherkkää apuvälineiden hankinnassa.
Vetoamme, että
1. Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyydelle annetaan Suomessa pätevä
diagnoosinumero, (esim. voitaisiin käyttää Ruotsin diagnoosinumeroa R06.8
SHR).
2. Hajuste- ja kemikaaliyliherkille annetaan oikeus samaan
sosiaaliturvaan, johon muutkin vammaiset ovat Suomessa oikeutettuja. Näitä
oikeuksia ovat mm. oikeus tarvittaessa sairauslomaan ja -eläkkeeseen sekä tarvittaviin apuvälineisiin.
3. Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys otetaan työllistämisessä
asianmukaisesti huomioon. Työpaikan hajusteettomuus tulee ilmetä työpaikan kuvauksessa.
4. Hajuste- ja kemikaaliyliherkille rakennetaan heille sopivia
tukiasuntoja ja heitä avustetaan heille sopivien asuntojen etsimisessä.
5. Kemikaalien, mm. hajusteiden, turha käyttö lopetetaan.
Raija Kerttula, Suomen Hajuste- ja Kemikaaliyliherkät ry (info(miukumauku)hajusteyliherkkyys.com)