Sunnuntai takaisin viikon ensimmäiseksi päiväksi

Sunnuntai on kautta aikain ollut viikon ensimmäinen päivä. Jo muinaiset roomalaiset, kuten sanonta kuuluu, aloittivat viikkonsa sunnuntaista. Tätä tapaa noudetaan edelleen monessa maassa, esimerkiksi suurimmassa osassa anglosaksista maailmaa. Näin oli asian laita myös Suomessa aina vuoteen 1973 asti, jolloin sunnuntai muutettiin viikon seitsemänneksi päiväksi. ISO, kansainvälinen standardointiorganisaatio, pitää sunnuntaita viikon viimeisenä päivänä.

Viikon seitsemäs päivä on kuitenkin perinteisesti ollut launatai, juutalaisten sapatti. "Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään." (1. Moos. 2:3) Tavassa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta sunnuntain järjestysluvun muuttaminen on myös vastoin juutalaista käytäntöä. Israelissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä, ei kuudes niin kuin meillä. Yhtäältä noudatamme käytännössä juutalaista tapaa lepäämällä seitsemäntenä päivänä - toisaalta meidän seitsemäs päivämme ei osu juutalaisten sapatin kohdalle.

Sunnuntain muuttaminen viikon viimeiseksi päiväksi merkitsee joka tapauksessa vaillinaista paluuta juutalaiseen ajatteluun. Sen mukaan viikon kuuluu päättyä lepoon. Työntekoa seuraa tauko. Vanhan kristillisen ajattelun mukaan on kuitenkin sopivaa, että viikko alkaa levolla. Me aloitamme viikkomme lepäämällä sekä ruumiissamme että mielessämme ja saamme siitä voiman työviikkoon. Kannustakaamme tätä lepoon perustuvaa ajattelua hektisessä maailmassa. Kannattakaamme sunnuntain palauttamista viikon ensimmäiseksi päiväksi.