Suomen alkoholikulttuuri terveemmäksi laki- ja veromuutoksilla

Olen toiminut ravintola-alalla 8 vuotta, pääasiassa baaritiskin takana ja olen siinä ajassa ehtinyt nähdä ja kokea alkoholiin liittyviä hyviä ja huonoja puolia, varsinkin huonoja puolia. Käytän alkoholia viikoittain, mutta humallun siitä melko harvoin. Koen olevani ”keskivertokuluttaja”, mitä tulee alkoholin kulutukseen, mutta keskityn useammin ja mieluummin laatuun kuin määrään.

Monet tutkimukset osoittavat, että alkoholilla on merkittäviä terveydellisiä haittavaikutuksia ja melko varmasti voidaan todeta, että mikäli alkoholi ja muut päihdeaineet poistettaisiin maailmasta, monet ongelmat liittyen kansakuntien terveyteen, rikollisuuteen tai ihmisten huonoon oloon poistuisivat tai ainakin vähenisivät. Kuitenkaan nämä tutkimukset eivät poista sitä faktaa, että alkoholilla ja sen käytöllä on suuri kulttuurillinen merkitys niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa ja sen olemassaolo vain täytyy hyväksyä niin kauan kuin alkoholi on laillisesti tuotettava ja käytettävä päihde ympäri maailman.

Suomen alkoholikulttuuria tulisi kohentaa ohjaamalla ihmisten alkoholinkäyttöä päihtymishakuisesta käytöstä nautintohakuiseen käyttöön, päihtymisen ollessa vain sivuvaikutus, ei itseisarvo. Uskon, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi, paras yksittäinen keino olisi muuttaa alkoholilainsäädäntöä, sekä -verotusta vapaammaksi, ravintola- ja vähittäismyynnin, sekä alkoholin tuotannon harjoittajille.

NYKYTILANTEEN EPÄKOHDAT OVAT PÄÄPIIRTEITTÄIN SEURAAVANLAISIA

Vähittäismyyntiliikkeissä (kaupat, kioskit, yms.) saa myydä käymisteitse tuotettuja alkoholituotteita jotka sisältävät enintään 4,7 tilavuus-% etyylialkoholia. Kaikki tätä vahvemmat tai tislattua alkoholia sisältävät tuotteet (esim. Bacardi Breezer, yms. ready-to-drinkit) ovat Alkon monopolin alla.

Use(imm)at ulkomaiset, Suomeen tuotavat miedot alkoholijuomat (oluet, siiderit, ready-to-drinkit yms.) sisältävät yli 4,7%  etyylialkoholia joka rajoittaa kyseisten tuotteiden saatavutta merkittävästi.

Kotimaisten pienpanimoiden - jotka pyrkivät pääsääntöisesti tuottamaan laadukkaita oluita - yli 4,7% alkoholijuomien tuotanto ja myynti rajoittuu ravintolamyyntiin ja Alkon hyllyille, joka merkittävästi vähentää mahdollisia tuotantomääriä ja näin rajoittaa liiketoiminnan kasvun mahdollisuutta ja kilpailua suurten panimoiden eduksi. Suuret panimot enimmäkseen pyrkivät maksimoimaan voiton ns. bulkkituotteilla (eli tuotetaan halvalla paljon ja nopeasti, mutta laadullisesti välttävää).

Suomalaiset panimot eivät saa harjoittaa oman tuotteensa ulosmyyntiä suoraan kuluttajille omista tiloistaan. Viinitilat tätä vastoin saavat.

Virosta tuodaan yksityisten ihmisten toimesta viikoittain laivalasteittain alkoholia, sen ollessa huomattavasti halvempaa, matkakulut mukaanlaskettuna, kuin Suomesta ostettuna.

Ravintolassa saa myydä alkoholiannoksia/myyntikerta/asiakas seuraavia enimmäismääriä:

• Laseittain, pulloittain, tai muussa myyntipakkauksessa (enintään 1 litra) mietoa, yksinomaan käymisteitse tuotettua tai maksimissaan 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää tuotetta (olut, siideri, lonkero, punaviini, valkoviini yms.).

• 8 cl mietoa (max 21% etyylialkoholia sisältävää) alkoholituotetta (väkevät viinit, liköörit)

• 4 cl väkevää (väh. 22% etyylialkoholia sisältävää) alkoholituotetta (viskit, konjakit, calvadokset, väkevät liköörit, maustetut ja maustamattomat viinat yms.)

• Kahta edellistä tulee myös myydä puolikkaina annoksina asiakkaan näin halutessa.

Ravintolassa kaikenlaisten tuplien myyminen on kielletty. Tuplilla tarkoitetaan myös kahdessa eri lasissa myytyä kahta perusannosta.

Ravintolassa cocktaileissa saa olla laskennallisesti joko 4 cl väkevää tai 8 cl mietoa alkoholia. Cocktailissa voisi siis olla esimerkiksi 2 cl väkevää ja 4 cl mietoa alkoholia tai 2 cl väkevää alkoholia ja puoli litraa käyttämällä tuotettua tai max. 5,5% alkoholijuomaa. Poikkeuksina tästä ovat erityisluvalla myytävät juomasekoitukset, kuten esimerkiksi Long Island Ice Tea tai Singapore Sling, jotka sisältävät enemmän kuin 4 cl väkevää alkoholia.

MITÄ ALKOHOLILAINSÄÄDÄNNÖSSÄ JA -VEROTUKSESSA PITÄISI MUUTTAA?

RAVINTOLAT

Alkoholilainsäädäntö erottelee käyttämällä tuotetun alkoholin tislatusta alkoholista käyttämällä tuotetun eduksi. Ymmärtääkseni molemmilla tavoilla tuotetulla alkoholilla ovat kuitenkin samat haittavaikutukset. Etu on seuraavan kaltainen:

• 0,75 litran pullossa 14 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävässä viinissä on 10,5 senttilitraa puhdasta alkoholia. Viiniä saa myydä maksimissaan litran/kerta/asiakas.

• 4 senttilitrassa 60 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävässä ”tynnyrinvahvuisessa” viskissä on 2,4 senttilitraa puhdasta alkoholia. Väkevää alkoholia saa myydä maksimissaan 4 cl/kerta/asiakas.

Mikäli myyntimäärien peruste olisi vain ja ainoastaan puhtaan etyylialkoholin määrä, pitäisi ravintolassa saada myydä ilman erityslupia esimerkiksi cocktaileja joissa on vähintään 17,5 cl 60 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää tuotetta, jotta päästäisiin viinipullon sisältämän määrän tasolle.

En esitä, että ravintoloiden pitäisi saada myydä tuopillista Jaloviinaa kerrallaan jos asiakas niin haluaa, kohtuus ja vastuu pitää olla varsinkin ravintoloitsijan puolella, mutta esimerkiksi Suomessa myytävät kansainväliset cocktailit eivät valitettavasti ole sitä mitä niiden kuuluisi olla. Ne ovat mukaelmia alkuperäisresepteistä, eivätkä tarjoa niitä makuelämyksiä, joita niiden tulisi tarjota. Usein ne myös tehdään halvimmista huonopilaatuisista aineksista joka tappaa makuelämystä entisestään. Olemme suomalaisina hakoja kopioimaan Amerikan-Eurooppalaisia kulttuureja, miksi emme tekisi sitä tässäkin? Sen sijaan että juotaisiin 10 valkovenäläistä kiukulla kännin maksimoimiseksi, voitaisiinkin juoda 2-3 kappaletta astetta väkevämpiä, ”hienostuneempia” cocktaileja hyvän maun ja fiiliksen luomisen vuoksi. (En toki väitä, ettei ulkomailla juotaisi ikinä humalahakuisesti.)

En ole varmasti koskaan ollut asiakkaana yhdessäkään ravintolassa, jossa ei myytäisi oluen kylkeen 4 cl jekkua, jallua tai muuta kyytipoikaa yhden ostokerran aikana / asiakas, eli ns. tuplia. Oletko sinä? Tämä on lakipykälä joka ei toteudu juuri missään ja jokainen lainsäätäjä melko suurella todennäköisyydellä tietää tämän. Mihin tarvitaan lakeja joita kukaan ei noudata (ja jonka kaikki tiedostaa), joita ei ole resursseja valvoa ja joiden rikkominen ei lähes ikinä vaikuta kenenkään osapuolen elämään millään tavalla. Mikäli asiakas on päättänyt ostaa tuopin ja snapsin, ostaa hän sen melko todennäköisesti vaikka erilliostoksina.

Sen sijaan, että rajoitettaisiin lähes tyhjäpäisillä ja ristiriitaisilla laeilla ja säädöksillä myytävien alkoholiannosten määriä, voitaisiin peräänkuuluttaa ravintoloitsijoiden vastuullisuutta ja esimerkiksi korottaa tuntuvasti sanktioita rikkomuksista, kuten ala-ikäisille tai selkeästi liian päihtyneille myymisestä sekä ravintolan turvallisuuden tai omavalvonnan puutteista.

PIENPANIMOT

Suomen lainsäädännön tulisi tukea yrittämistä ja tämän tulisi koskea myös pienpanimoteollisuutta. Suomessa on koko ajan parempaan suuntaan muuttuva olutkulttuuri, jossa arvostetaan enemmän oluen makua kuin sen päihdyttämisominaisuuksia. Se jos mikä kielii jo siitä, että suomalaisella alkoholikulttuurilla on hyvät mahdollisuudet nousta siitä Kossun ja Jallun huuruttamasta suosta - kyseisiä tuotteita sen enempää kritisoimatta -  kohti selkeämpiä ja makurikkaampia iltoja ja nautinnollisempia aamuja.

Suomalaisista pienpanimoista tulevat tuotteet ovat takuuvarmasti kansainvälistenkin standardien mukaan usein ykkösluokkaa ja tätä tuotatoa täytyisi tukea, ei rokottaa. Pienten erien tuotantokulut ovat nykyisellään niin suuret, että järkevän katteen saamiseksi tuotteen ulosmyyntihinta on paikoin jopa korkeampi kuin maahantuodun oluen tai siiderin hinta. Kuluttaja monesti suosiikin mieluummin ulkomaista ”tuttua” tuotetta kuin kotimaista vastaavaa, samanhintaista tai mahdollisesti jopa kalliimpaa ”riski”-tuotetta, samalla kyseenalaistaen kotimaisen lähituotteen hinnoittelun.

Pienpanimot myös usein tuottavat tuotteita joissa on yli 4,7 tilavuusprosenttia alkoholia. Tämä kuristaa olemattomiin pienpanimoiden mahdollisuuden kasvattaa tuotantoaan yrittäessään tuoda tuotetaan kuluttajien saataville ravintoloiden ulkopuolelle, sillä ainoa vaihtoehto on Alko, joka ikävä kyllä keskittyy enemmän viinien ja väkevien juomien myyntiin.

RUOKAKAUPAT

Ruokakaupoista saa tänäkin päivänä maksimissaan 4,7% olutta tai siideriä. Nykyinen prosenttiraja perustuu jo vuonna 1995 poistettuihin oluen veroluokkiin (vuonna 1995 syntyneet ovat täysi-ikäisiä vuonna 2013) ja aikoinaan rajaa päätettäessä ei varmasti ajateltu mietojen alkoholituotteiden maahantuonnin kasvavan nykyiselle tasolle. Tämä on merkittävää, sillä hyvin suuri osa maahan tulevasta oluesta, siideristä, viinistä ja muusta miedosta alkoholijuomasta sisältää yli 5% alkoholia. Alko ei pysty millään tuottamaan yhtä suurella mittakaavalla oluen ja siiderin tarjontaa, kuin kaupat pystyisivät. Nykyinen raja on aikansa elänyt ja kuolleena tulisi olla kuopattu. Mikäli raja nostettaisiin esimerkiksi 15% tasolle, voisivat kaupat pitää tarjonnassaan useimman maahantuodun ja kotimaisesti tuotetun oluen, siiderin ja ready-to-drinkkien lisäksi ns. pöytäviinejä, jolloin Alko voisi keskittyä entistä laadukkaampien viinien tarjontaan. Jo pelkästään ruokakauppojen tarjonnan laajentaminen kohtuuhintaisiin viineihin todennäköisesti myös vähentäisi yksityishenkilöiden viinanhakureissuja Viroon.

Samaan hengenvetoon peräänkuuluttaisin myös kauppojen valvonnan tehostamista. Se että kaupasta saisi viiniä, ei tarkoita sitä, että sen tulisi olla helpommin alaikäisten, humalaisten tai laitapuolenkulkijoiden saatavilla. Todettakoon, että kaupan kassatyöntekijät eivät usemmiten ole alkoholiasioiden ammattilaisia, mutta jo nykypäivänäkin heitä useimmassa paikassa ohjeistetaan tarkistamaan henkilöllisyystodistus kaikilta alle 23-vuotiaan oloisilta nuorilta, sekä ohjeistetaan alkoholin myynnin kieltämisestä päihtyneille. Tämän suhteen mikään ei siis muuttuisi, muuten kuin että asiaa pitäisi terävöittää henkilökunnalle. Toisiko muutos lisää turvallisuusuhkia kaupoille? En usko, että muutos saisi aikaan varastelun, ryöstöjen tai muiden uhkaavien tilanteiden aaltoa missään ruokakaupassa. Asiakkaat, olivat he alunperinkään aikeissa maksaa tai ei, kuitenkin olisivat samoja kuin tähänkin päivään asti.

HINNOITTELUN ALENTAMISEN MAHDOLLISUUS

Nykyisellään alkoholia verotetaan Suomessa melko mielivaltaisesti ja naiivisti ajatellaan verotuksen korotusten joko vähentävän alkoholin kulutusta tai tuovan merkittävästi lisää verotuloja TAI sekä että! Myönnettäköön, että tämä ajatus on vain mallia "musta tuntuu", mutta uskoisin, että en ole täysin väärässä.

Joka tapauksessa järkevän katteen saamiseksi, kaikkien alkoholia myyvien tahojen, varsinkin ravintoloiden, täytyy pitää nykyään hinnat melko korkealla. Tämä taas johtaa ja on jo johtanut siihen, että alkoholia haetaan valtavat määrät vuosittain Virosta tai muualta ulkomailta yksityisten henkilöiden toimesta omaa kotikäyttöä varten. Sen sijaan, että kannustettaisiin tällaiseen kulttuuriin, voitaisiin hinnoittelun alennuksen mahdollisuudella pyrkiä pitämään kuluttaja ja verorahat kotimaassa. Päättäjien täytyy tunnustaa se tosiasia, että alkoholin kulutusta ei saada merkittävästi vähennettyä verotuksella, eikä sen myyntiä voida kieltääkään. Päättäjien täytyy myös tunnustaa se tosiasia, että alkoholi on valtiollisellakin tasolla merkittävä tulonlähde! Miksi siis tietein tahtoen annetaan potentiaaliset verotulot muille maille?

Mikäli ns. tilastoimaton alkoholin kulutus saataisiin siirrettyä tilastoituun kulutukseen (ts. rahat kotimaan markkinoille), näkyisi se varmasti monia kansalaisia shokeeraavana tilastopiikkinä. On myös melko todennäköistä, että hintojen alennuksesta johtuvan tilastopiikin jälkeen alkoholin kulutus olisi ”normaalia” korkeammalla hetken aikaa, mutta tämä luultavasti tasaantuisi järkevässä ajanjaksossa. Emme me suomalaiset oikeasti jaksa ryypätä jatkuvalla syötöllä vaikka halvalla saisikin. Useimpien meistä kuitenkin täytyisi käydä töissä ja (korkea)koulussa ihan normaaliin tapaan muutosten jälkeenkin.

Hintojen aleneminen myös melko suurella todennäköisyydellä houkuttaisi ihmiset useammin ravintoloihin, loisi mahdollisesti työpaikkoja, enemmän kilpailua, parempaa palvelua, laadukkaampia tuotteita, ja mikä tärkeintä; tuotetietoisia kuluttajia joiden ei tarvitsisi vetää lärvejä joka viikonloppu vaan osaisivat ehkä jopa useammin NAUTTIA alkoholijuomistaan!

Alkoholilakien ja -verojen kiristykset eivät historiallisesti katsasteltuna ole tukenut tätä tavoitetta juuri koskaan, eikä parantanut merkittävästi mitään alkoholiin liittyviä ongelmakohtia. Olisko jo aika siirtyä pois menneisyydestä ja kokeilla jotain uutta?

Johannes Kurvinen    Ota yhteyttä adressin tekijään