Syrjäytymistä vähentäviä muutoksia Suomen koulutusjärjestelmään

Adressin motiivi:

 

Adressin tarkoituksena on poikia keskustelua, herättää uusia ajatuksia ja yhdistää ajattelevia keksimään entistä parempia ratkaisuja nuorison ja aikuisten syrjäytymisen lieventämiseen opiskelun ja työelämän kontekstissa.

 

Adressi ei perustu muodolliseen asiantuntemukseen ja tutkimukseen, vaan henkilökohtaiseen elämänkokemukseen, käsittäen eri ikäluokkia edustavien nuorten ja aikuisten kanssa käydyt keskustelut (pääpaino kuitenkin alle 18-vuotiaissa), omassa elämässä kohdatut haasteet ja muu anekdoottipohjainen tieto.

Adressin tulisi yhdistää kaikki ne ihmiset, jotka ovat todenneet adressissa käsiteltyjen asioiden ja väitteiden todenperäisyyden omassa elämässään tai jotka muutoin pitävät niitä erityisen uskottavina ja aiheellisina huolenaiheina. Mikäli adressi kerää suuren määrän myötämielisiä myötä-ääniä ja saa täten suurempaa julkisuutta, kannustaa se eri asteiden päättäjiä ja vaikuttajia reagoimaan asiaan, jolloin nähdään josko tietyistä kysymyksistä kiinnostuneiden ihmisten huolenaihe on aiheellinen vai ei; pystytäänkö näitä kysymyksiä ja huolenaiheita kumoamaan tarpeettomina vai ovatko muutokset pakollisia. Jos adressi kerää suuren suosion tai vaihtoehtoisesti toimii inspiraationa muulle lähisukuiselle kansalaistoiminnalle, voidaan tätä joka tapauksessa pitää merkkinä siitä, että ainakin näihin kysymyksiin liittyvää tiedotustoimintaa voisi kehittää, koska tällöin huomattavan suuri osa ihmisistä kokee selvää tyytymättömyyttä sitä kohtaan. Adressin ei ole tarkoitus syyllistää mitään yksittäistä tahoa, vaan parantaa yleistä hyvinvointia ja tuottavuutta sekä ehkäistä syrjäytymistä. 

 

 

Hyväksilukukäytäntöjen laajentaminen:

 

Korkeakoulut (ammattikorkeakoulut ja/tai yliopistot) eivät välttämättä suostu lukemaan hyväksi opintoja, jotka voisivat käytännössä korvata tiettyjen tutkinto-ohjelmien vaatimat kurssit joko osittain tai kokonaan. Perusteena hylkäämiselle on suoritettujen kurssien alhaisempi koulutaso eli toisen asteen opintoja tai muita opintoja (esim.jonkun ei-ammatillisen tahon opintoja) ei suostuta hyväksilukemaan tällä perusteella, vaikka opinnot olisivat taitopuolisesti samaa vaativuusluokkaa ja työmäärältään kattaisivat kevyesti tutkinto-ohjelman kurssille tai kursseille asetetut vaatimukset.

 

Monet opiskelijat aloittavat menestyksekkäät korkeakouluopinnot peruskoulupohjalta avoimessa AMK:ssa tai yliopistossa ilman lukion tuomia yleisvalmiuksia. Jos taas esim.laudaturin ruotsista kirjoittanut ja useita vaativia kirjeopiston kursseja samassa kielessä suorittanut henkilö haluaa vapautuksen (virkamies)ruotsin tunneilta, tämä ei välttämättä käy päinsä. Syynä ei ole opettajien halu kiusata opiskelijoita, vaan tutkintorakenteen jäykkyys. Ehdotetaan, että kaikki ammattikorkeakoulut ja yliopistot ottaisivat harkinnanvaraisen toisen asteen opintojen hyväksiluvun viralliseksi osaksi käytäntöjään.

Vaikka jokainen tapaus on yksilöllinen, tieto mahdollisesta hyväksiluvusta voisi auttaa motivoimaan opiskelijoita, joiden hakeminen, opiskeleminen tai valmistuminen on vaakalaudalla.

 

Oppisopimuksen hankkimisen helpottaminen:

 

Oppisopimuskoulutukseen pääsy on nykyisellään liian salamyhkäistä ja vaikeaa sekä syrjii ujoja ja muutoin haavoittuvaisessa asemassa olevia nuoria ja aikuisia, joilta puuttuvat viimeisimmän tiedon hermolla olevat sosiaaliset verkostot.

Oppisopimustoimistoilla ei ole välttämättä edes lupaa neuvoa tiedustelijoita tyydyttävällä tavalla paikan hakemisessa, jolloin oppisopimuksen hakijan pitää itse yrittää päätellä, mistä ja/tai miten paikkaa kannattaisi hakea; toisinaan vain ja ainoastaan kasvotusten tai puhelimitse mahdollisesti vääräänkin paikkaan tai ihmiseen yhteydessä olemalla. Parempi vaihtoehto voisi olla selkeä valtakunnallinen rekisteri, jonne oppisopimusopiskelijoita vastaanottavat työnantajat voisivat jättää ilmoituksen, mihin hakija voisi vastata myös kirjallisesti. Vastaavasti rekisteriin voisi kuulua osio myös oppisopimuskoulutukseen haluaville, joista työnantajat voisivat valita sopivimman.

 

Selvyyttä työkokemuksen raportoimiseen peruskoulun jälkeisessä koulutushaussa:

 

Toisella asteella työkokemukseksi hyväksytään "Työpajatoimintaan osallistuminen tai Työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen osallistuminen tai työkokeiluun (julkisista työvoimapalveluista annettu laki)" http://www.oph.fi/download/151792_Avi_2013_toinen_aste.pdf

Voisi olla aiheellista laajentaa tätä määritelmää niin, että myös huomattava ansioituminen järjestötoiminnassa ja/tai vapaaehtoistoiminnassa voitaisiin laskea työkokemukseksi, koska vapaaehtoistyöhön liittyvä vastuun määrä ei ole välttämättä yhtään sen pienempi kuin esim.työkokeilussa ja voi tietyissä tapauksissa olla suurempikin. Tässä ei nyt haluta ottaa kantaa siihen, kuinka paljon vapaaehtoistyökokemuksen pitäisi painaa vaakakupissa suhteessa ns.virallisempiin työnteon muotoihin, mutta lisäpisteiden antamista todistuksin osoitetusta ja ansiokkaasta vapaaehtoistoiminnasta voitaisiin harkita. 

 

Korkeakoulujen harkinnanvaraisen hakuvaihtoehdon laajentaminen:

 

Monet aikuiset ovat siinä tilanteessa, että erilaisia meriittejä ja näyttöjä on ehtinyt kertyä; mahdollisesti myös unelma-alaan liittyen, mutta toisen asteen koulutus puuttuu. Kuten ylempänä on todettu, monet aikuiset aloittavat korkeakouluopinnot peruskoulupohjalta ilman suurempia sopeutumisvaikeuksia, koska korkeakouluopintojen vaatima yleissivistyksen taso ei loppujen lopuksi ole välttämättä kovinkaan korkea ja aikaisempi ammatillinen perustutkinto ei välttämättä tuo juuri minkäänlaista hyötyä, ellei kyse ole lähisukuisista aloista, kuten lähihoitajan kouluttautuessa sairaanhoitajaksi. Osa korkeakouluista tarjoaa avointa väylää vaihtoehdoksi, mutta huomattavan moni taas ei. Kaikkien voimat eivät riitä esim.aikuislukion menestyksekkääseen (vähintään 44 kurssia) käymiseen pelkän hakuoikeuden saamiseen sellaiselle koulutusalalle, johon hän varmasti soveltuisi hyvin. Olisi toivottavaa, että harkinnanvaraisen haun väylä ulotettaisiin suurempaan osaan eri korkeakoulujen tutkinto-ohjelmista. Vaikka itse harkinnanvaraista tai avoimen väylän hakua ei ulotettaisikaan kaikkiin korkeakouluihin, voisivat korkeakoulut yrittää silti tarjota enemmän maksullisia tutkintoon hyväksiluettavia opintojaksoja opinto-oikeuden vasta myöhemmin saavuttaville opiskelijoille, jotta heidän valmistumisensa nopeutuisi ja motivaatio paranisi. 

 

Perusasteen opinto-ohjauksen kehittäminen:

 

Monilla peruskoulun päättävillä nuorilla on sellainen käsitys, että heidän vaihtoehtoinaan on joko mennä lukioon (usein vielä "hyvään lukioon") tai sitten ammattiopistoon; kolmeksi vuodeksi kumpaankin, vaikka yksivuotinen ammatillinen koulutus voi tarjota hakuvalmiuden juuri itseä kiinnostavaan koulutukseen (esim.hierojasta fysioterapeutiksi). Hyvin harva tietää, että aikuislukiosta saa jatko-opintoihin riittävän todistuksen paljon vähemmällä työllä, että sinne voi ainakin yrittää jo alle 18-vuotiaana ja että lukion voi käydä myös täysin etänä, vaikka se ei välttämättä ole suositeltavaa koko ikäluokalle; lukion pääsyvaatimukset eivät siis koske aikuisopiskelua, vaan lukioon ainoastaan ilmoittaudutaan sisään, kunhan 18 vuotta on mittarissa ja sitä aiemmin hyvillä perusteluilla.

Harva tietää, että eri paikkakunnilla sijaitsee erilaisia kansanopistoja, joissa voi viettää välivuoden valmentautuen juuri oman unelma-alan jatko-opintoihin ja mahdollisia suosituksia ja hyväksilukuja saaden, mikäli taloudellinen tilanne vain antaa periksi. Nuoret eivät myöskään tiedä sitä, että esim.kansalaisopiston (ikäraja 16 vuotta) opintoja voidaan hyväksilukea lukiotutkintoon. Kaikki eivät tiedä sitä, että avoimessa yliopistossa (ikäraja 18) tai AMK:ssa (potentiaalisesti ikärajaton) voi opiskella merkittävän suuria kokonaisuuksia, vaikka jatko-opiskelupaikkaa ei olisi toisellakaan asteella tai vaikka hän opiskelisi toisella asteella juuri sillä hetkellä. Nuoret eivät ole välttämättä tietoisia siitä, että osa oppilaitoksista on yhteishaun ulkopuolella.

 

Kaikki nämä vaihtoehdot olennaisine nyansseineen pitäisi esitellä peruskouluaan päättäville nuorille selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla. Tällä tavalla voidaan ehkäistä jopa kokonaisten vuosien menettäminen apatialle tai väärille valinnoille.