Tarpeetonta seksuaalirikostuomiotehtailua vältettävä
Adressin tarkoituksena on vähentää tietynlaisista seksuaalirikoksista tuomittuihin kohdistuvaa lynkkausilmapiiriä sekä tarpeetonta asioiden dramatisointia ja vääristelyä objektiivisuuden ja oikeudenmukaisuuden kustannuksella. Adressin kannattajat toivovat, että jokainen ihminen tulee arvioiduksi, arvostelluksi ja tarpeen vaatiessa tuomituksi vain sellaisista asioista, joihin hän on kiistatta syyllistynyt; käytännössä tämä voisi tarkoittaa uusien rikosnimikkeiden luomista, jotta lievemmät teot voitaisiin erottaa selkeämmin kovemmista ja turhaa lynkkausmielialaa saataisiin vähennettyä. Tämä on erittäin tärkeää, koska teoriassa jopa monta kymmentä prosenttia suomalaisista aikuisista on voinut tietämättään syyllistyä tai voidaan hyvin helposti johdatella syyllistymään internet-ympäristössä sellaiseen tekoon, joka on rikoslain mukaan tulkittavissa 'lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi' jos tällainen tulkintatahto löytyy. Valtaosalla lienee jonkinlainen käsitys suojaikärajoista ja fyysisen kontaktin kielletystä luonteesta toisen osapuolen ollessa alaikäinen, mutta läheskään kaikki eivät tiedä että samaa lakia sovelletaan nykyään jo pelkkiin ajatusten vaihtamisiin ja visuaalisiin etä-ärsykkeisiin. Rikostuomion valtavasta, osittain erilaisten medioiden luomasta stigmasta johtuen viranomaisten olisi tulisi aina käyttää järkeä arvioidessaan tapauksia ja punnita jokainen tapaus yksilöllisesti ottaen huomioon molempien osapuolten haavoittuvaisuudet ja seuraukset ja yrittää löytää vaihtoehtoisia ratkaisu/rangaistusmuotoja silloin kun mahdollista. Varoittavia esimerkkejä tuomiotehtailun liiallisuuksiin menemisestä löytyy ulkomailta kuten esimerkiksi Yhdysvalloista, jossa jopa lähes samanikäisten alle 16-vuotiaiden nuorten välinen pelleily on johtanut elinikäiseen seksuaalirikollisrekisteriin joutumiseen.
Adressin kannattaminen ei tarkoita sitä, että toivoo suojaikärajojen purkamista tai alentamista. Adressin kannattajat toivovat että juridisesti kyseenalaisiin tekoihin suhtaudutaan järjellä ja kohtuullisuudella ja että erilaiset mediat tai yksityishenkilöt eivät levitä kunniaa ja yksityiselämän rauhaa loukkaavaa materiaalia julkisessa tilassa aivan kuten muidenkaan rikosten kohdalla ei 99% tapauksista tehdä.
Asiaa lähestytään käsittelemällä seksuaalirikoksiin liittyviä yleisiä käsityksiä väitteen ja vastauksen kautta, jolloin väite vastaa yleisiä asiaan liittyviä myyttejä ja vastaus syventää käsitystä asioiden todellisesta tilasta.
Väite: tuomiot ovat naurettavan pieniä!
Vastaus: Kaikki rikosepäilyn alaiset, puhumattakaan tuomioiden saajista, joutuvat kärsimään ylimääräisistä vaivoista ja kuluista, joita voitaisiin luonnehtia piilorangaistuksiksi. Kun henkilöä epäillään rikoksesta, hänen on tultava usein vihamieliseen poliisikuulusteluun ja hänestä kerätään tietoja, joita poliisi ei kerää muista ihmisistä, vaikka hänen syyllisyyttään ei edes ole vielä todistettu. Jos häntä vastaan nostetaan lisäksi syyte, hän joutuu asioimaan eri virastoissa ja/tai yrityksissä valmistellessaan puolustustaan ja lopuksi voi joutua vielä matkustamaan vieraalle paikkakunnalle hiillostettavaksi. Jos hänet tuomitaan rikoksesta, on varsinkin lasten hyväksikäyttötapauksissa (juridista kieltä käyttäen) nettiaikana sellainen piilorangaistus, että erilaiset lynkkausmieliset järjestöt tai muut nettitahot levittelevät henkilön yksityiselämää netissä sillä tarkoituksella ja/tai seurauksella, että julkikuva ko.henkilöstä muodostuisi oikeuden tuomion perusteella, jota ei voi mitenkään pitää oikeudenmukaisena varsinkin kun ottaa huomioon että oikeuslaitoksen edustajat ovat itse vain erehtyväisiä ihmisiä ja lynkkausmieliset tahot saavat asioiden taustoista tietoon vain pienen osan.
Siihen nähden että esim.pahoinpitelystä kuten rajusta nyrkinlyönnistä päähän ei välttämättä saa kuin sellaiset sakot, jotka eivät edes kata uhrin menettämää aikaa ja rahaa sairaalassa asioidessa, ei elinikäisen rikosrekisterimerkinnän tuottamista ja vähintään ehdollisen vankeuden langettamista sellaisesta rikoksesta, josta rikoksen uhri ei välttämättä kaikissa tapauksissa edes itse koe kärsineensä tapahtuma-aikoihin tai sitten paljon myöhemmin tulevaisuudessa, voida pitää kovinkaan lievänä. Toinen mielenkiintoinen rinnastus väkivaltarikokseen (tai muuhun kiistatta vahingolliseen epäsosiaaliseen ja rikolliseen tekoon) on se, että LSH-tuomion saanut on käytännössä loppuiäksi kelpaamaton useisiin eri töihin ja toimiin, kun taas muun kiistatonta haittaa tehneen rikoksen tekijä kelpaa useampiin tehtäviin ja koulutuksiin.
Väite: alaikäisiin sekaantunut on pedofiili
Vastaus: Jos aikuisella on seksuaalinen kontakti esimurrosikäiseen lapseen, on tällainen käytös yhteensopiva pedofiliadiagnoosin kanssa. Mutta jos aikuinen hakeutuu seksuaaliseen kontaktiin sukukypsän mutta juridisesti alaikäisen nuoren kanssa, sen voidaan katsoa kumoavan pedofilialuokituksen samalla tavalla kuin lihaa syövää ihmistä ei voi oikein kutsua vegaaniksi. Oikeuslaitoksen tehtävä ei ole mennä ihmisten päihin ja housuihin ja kertoa heille mistä he kiihottuvat tai minkälainen heidän seksuaalisuutensa on eikä edes psykologi tai psykiatri voi täysin määritellä ihmisen seksuaalisuutta toisen puolesta. Lynkkaushenkiset tahot kuitenkin käyttävät epätarkkaa juridista termiä "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö" oikeutuksenaan levittää halventavaa ja harhaanjohtavaa tietoa yksityishenkilöistä, joiden on katsottu syyllistyneen tietynlaiseen rikokseen, johon liittyy joko pitkä- tai lyhytaikainen seksuaaliseksi tulkittu kontakti alaikäiseen.
Väite: LSH-tuomion saanut on jahdannut/jahtaa lapsia
Dramaattisten ilmaisujen kuten 'jahtaamisen' tai 'saalistamisen' käyttö tunteiden nostattamiseksi on yleistä tällaisissa tapauksissa ja se herättää kuvan henkilöstä, joka ahdistelee aggressiivisesti ja sinnikkäästi vastahakoisia uhreja.
Tosiasia kuitenkin on että lainsäädäntö leväperäisine termeineen ei ole muuttunut riittävästi teknologisen kehityksen mukana; ennen vanhaan ns.hyväksikäyttö on ollut suoraviivaisemmin ja helpommin tulkittavissa ja tarkoittanut tiettyjä rajattuja asioita. Nettiaikana termit ovat pysyneet samoina, mutta suuri osa ihmisistä on tietämättömiä siitä, että hyväksikäyttö voi tarkoittaa anonyymia ajatustenvaihtoa tuhannen kilometrin välimatkalla, koska mikä tahansa seksuaalissävyinen kirjoittelu alaikäisen kanssa voi teoriassa olla rikos. Tuntuu tarkoitushakuisen kyyniseltä ja asenteelliselta ajatella, että jokainen aikuinen olisi täysin tietoinen kaikista näistä juridisista yksityiskohdista ja osaisi aavistaa että hän syyllistyy vitsimielessä tuhmia kirjoitellessaan samaan rikokseen kuin henkilö, joka on ihan oikeassa suojaamattomassa sukupuoliyhdynnässä alaikäisen kanssa; ei tarvitse olla psykologi tai lääkäri havaitakseen potentiaalisten seurausten ja dynamiikan erojen näiden eri tekotapojen välillä olevan massiivisen suuria.
On myös syytä olettaa että suurempaa tutkimusta mielikuvitusperäisen seksuaalisen kontaktin haitallisuudesta ei vielä ole, sillä internet-yhteys on yleistynyt vasta 90-luvun jälkipuolella. Voidaan pitää huomionarvoisena sitä että juridisessa mielessä 'iian suurella ikäerolla varustettu ihmispari voi keskenään fantasioida monesta muusta laittomasta asiasta, kuten vaikka toistensa murjomisesta tai pankin ryöstämisestä, mutta toistensa hyväilystä fantasiointi velvoittaa aikuisen periaatteessa kärsimään vankeustuomion.
Vaikka teknologinen kehitys on epäilemättä tuonut mukanaan uusi haasteita ja ongelmia mitä tulee lasten ja nuorten hyvinvointiin ja turvallisuuteen, voi olla että se on samaan aikaan myös mahdollistanut valonarkojen fantasioiden testaamisen ja osittaisen kokemisen aiempaa turvallisemmalla tavalla enemmän tai vähemmän anonyymisti ja ilman samaa väkivallan, raskauden, sukupuolitaudin tai sosiaalisen häpeän pelkoa, joka fyysisiin kohtaamisiin on aina liittynyt. Asian tarkempi tutkiminen voisi olla poliittisesti epäkorrektia, koska löydösten ellei pelkän tutkimuksen saatettaisiin katsoa glorifioivan potentiaalisesti laittomia seksuaalisia tekoja ja/tai tuomalla epätoivottuja harmaan sävyjä mustavalkoisiin sosiaalipoliittisiin- ja seksuaalisiin käsityksiin.
Kysymys: Onko Suomessa harrastettu tarpeetonta seksuaalirikostuomiotehtailua?
Olennaista adressin kannalta on se, että nykyinen laki tai mahdollisuudet sen tulkitsemiseen antavat mahdollisuuden melko kovien rangaistusten langettamiseen sellaisista teoista, jotka vain osa aikuisista osaa ilman ohjeistusta päätellä rikollisiksi. Nimellisesti lakikirjat eivät kuitenkaan tee selvää eroa dramaattisella tavalla erilaisten tapausten välillä ja hieman ongelmallista on sekin, että oikeudet voivat katsoa asiakseen spekuloida syynissä olevien henkilöiden motiiveilla, vaikka on epäselvää josko tällä on minkäänlaista merkitystä oikeuden toteutumisen kannalta; suoritettu teko kun pysyy samana siitä huolimatta mitä tekijän päässä liikkui tekoaikana. Sama vaikea ongelma on havaittu ainakin ns.viharikoslainsäädännössä, jossa esim.väkivallanteosta seuraavaa rangaistusta suurennetaan spekuloimalla tekijän motiiveilla. Äärimmäisimmillään tämä johtaa tapauksiin, joissa pelkkä sanojen vaihto tai mielipideilmaus voidaan tulkita viharikokseksi menemällä luvatta tekijän päähän ja päättämällä hänen puolestaan mitä hänellä oli mielessä. Nettiaikana sama käsittely voi teoriassa realisoitua myös seksuaalirikosten kohdalla, mikä tekee vertauksesta erityisen relevantin. Joidenkin tekojen voisi yksinkertaisesti päättää olevan laittomia ilman tällaista leimaamista, joka helpottaa yleisön tietämättömyyteen vetoavien lynkkaajatahojen yrityksiä mustamaalata yksityishenkilöitä ja mikä ei ainakaan helpota tekonsa sovittaneen henkilön sopeutumista tuomion jälkeiseen elämään.
On syytä olettaa että on tapauksia, joissa kova rangaistusmuoto on ollut paikallaan mutta kaikissa rikoskäsittelyissä tulee myös aina hankalia rajatapauksia ja epäselvyyksiä. On tärkeää että tällaisista asioista keskustellaan avoimesti eikä tabuteta kiperiä kysymykseen unholaan ja yksittäisten viranomaisten ja/tai mediahenkilöiden mielivaltaisesti päätettäväksi; hämäryys ja epäselvyyden ylläpitäminen ei hyödytä yhtään osapuolta, vaan voi johtaa esim.poliisin resurssien epätaloudelliseen hyödyntämiseen ja inhimillisiin tragedioihin.
Heather Mason Ota yhteyttä adressin tekijään