Takaisin tasavertaisten mahdollisuuksien demokratia

Kansanedustajaehdokkaan suurin palkintohan on se, että hän pääsee läpi eduskuntavaaleissa. Kansa on silloin osoittanut luottamustaan hänelle, hän saa vaikutusvaltaa sekä saa hyvän kansanedustajalle myönnettävän kuukausipalkan lisineen. Kaikin puolin siis erinomainen palkinto.

Hyvä siis näinkin - paitsi, että palkitseminen ei jääkään tälle tasolle.



Vuonna 1969 luotiin perusta puoluelaille, jolla eduskunnassa olevat puolueet kansanedustajineen keksivät alkaa palkitsemaan itseään lisää saamansa luottamuksen ja hyvän palkan lisäksi niin kutsutun puoluetuen muodossa, jonka suuruus sidottiin kansanedustajien lukumäärään. Tämän käytännön keskeisenä ajatuksena oli eduskunnassa olevien puolueiden pyrkimys mahdollisimman onnistuneesti takaamaan itselleen menestystä seuraavissakin vaaleissa. Esimerkiksi vuonna 2006 eduskunnassa olevat puolueet jakoivat toisilleen pelkästään varsinaista puoluetukea yhteensä 14,7 miljoonaa euroa. Muut tuet huomioiden puolueet nostavat kuitenkin yhteensä 36 miljoonaa euroa. Ja mistä nuo palkitsemisrahat otetaan? Tietenkin valtion kassasta eli veronmaksajilta.

Mitä ihmettä? Näinhän eduskunnassa olevat puolueet onnistuvat kansanedustajien lukumäärään sidotun tuen turvin takaamaan itselleen aina seuraaviin eduskuntavaaleihin tultaessa huomattavasti paremmat lähtökohdat muihin puolueisiin nähden. Voidaanko tällöin sanoa, että Suomessa on voimassa TASAVERTAISTEN VAIKUTTAMISMAHDOLLISUUKSIEN demokratia? Ei todellakaan. Tukea toisilleen ylenmääräisesti jakavien eduskuntapuolueiden tavoitteena on vain vakiinnuttaa ja luonnollisesti myös yrittää lisätä näkyvyyden kautta kannatustaan huomattavasti paremmilla toimintabudjeteillaan kuin mitä muilla puolueilla on.



Eikö poliittisen puolueen tai yksittäisen kansanedustajan palkinto tulisi olla kansan antama luottamus eduskuntapaikan/-kkojen muodossa, kera hyvän palkan?

Eikö puolueen oman näkyvyytensä varmistamiseen käytettävän rahan ottaminen verorahoista (myös niiden kansalaisten maksamista verorahoista, jotka eivät puoluetta kannata) osoita suorastaan röyhkeyttä?

Kehdataanko Suomessa vielä väittää, että meillä maassamme on tasavertaisten vaikuttamismahdollisuuksien demokratia? Edelleen, kehdataanko meillä väittää, että vakiintunut poliittinen käytäntömme on meistä ulkopuolisen tahon suorittaman läpivalaisun kestävää?



Me adressin allekirjoittajat vaadimme, että nykyinen käytäntö, jossa vallassa olevat puolueet - yksittäisiä kansalaisjärjestöjä nekin - ottavat verorahoista toimintansa rahoittamiseen ja näkyvyytensä turvaamiseen suoraa varallisuutta, jota muut puoleet eivät saa, tulee lakkauttaa tai vaihtoehtoisesti vaihtaa käytäntöön, jossa jokainen olemassaoleva puolue tai valitsijayhdistys saa yhtä suuren, sopivaksi katsotun tuen. Velvollisuutta oikeudenmukaisuuteen tuntien me vaadimme tätä siinäkin tapauksessa, että kannattamamme puolue on tällä hetkellä eduskuntapaikkoja omaava puolue. Edelliset vaatimuksemme ovat sen vuoksi, että emme katso tasavertaisten mahdollisuuksien kansalaisyhteiskuntaan kuuluvan tiettyjen näkemysten suosimisen yhteisistä varannoista nostettavien tukien muodossa.