Tupakkatuotteiden kieltäminen lapsille suunnatuista tuotteista

Hei!

Vihdoin on päättäjille Suomessakin tulossa järkeä päähän. Tupakkapolitiikan kehittämistyöryhmä on juuri (14.11.2013) luovuttanut peruspalveluministeri Susanna Huoviselle (sd) Tupakkapolitiikan uusi aika –raporttinsa. Se sisältää n. 60 toimenpide-ehdotusta, joiden avulla pyritään saamaan Suomi tupakoimattomaksi. Tätä adressia ajatellen tärkein ehdotus on seuraava:

”Tupakkatuotteita, tupakan jäljitelmiä, vastikkeita sekä tupakointikohtauksia ja tupakointia esittävät elokuvat ja kuvatallenteet merkitään kielletyksi alaikäisiltä 18 vuoden ikärajalla.”

Eli siis ohjelmat, joissa näytetään tupakointia, kiellettäisiin alle 18-vuotiailta. Nämä ohjelmat sisältäisivät kaikki genret ja tyylilajit, mustavalkoisista klassikoista nykypäiväisiin saippuasarjoihin aina piirrettyihin asti. Ennen kaikkea piirrettyihin, sillä lapset ovat vaikutuksille selvästi herkin ryhmä. Luuleeko joku tosiaan vielä nykypäivänä tupakkatuotteiden esilläoloa lastenohjelmissa sattumaksi, tai taiteilijan harmittomaksi päähänpistoksi? Viimeistään nyt on aika herätä todellisuuteen. Tupakkatuotteista tarkoituksella pyritään piirtämään lasten mieliin kuva ”harmittomana muumipapan harrastuksena, päivän käyntiin potkaisevana hemmottelevana hyvän olon energia-annoksena”.

Tässä kohtaa joku tietenkin kysyy, että mitä hyötyä on iskostuttaa positiivisia mielikuvia lasten mieliin tupakista, sillä ostoikärajahan on 18-vuotta? Meneekö mainostus hukkaan, kun kohderyhmällä ei kuitenkaan ole ostovoimaa, tai edes laillista oikeutta tapahtuman suorittamiseen? Ei, se ei mene hukkaan. Mainostaminen lapsille on kuin rahan laittaminen pankkiin. Luomalla miellyttäviä mielikuvia ennen konkreettista tapahtumaa, saadaan pitkällä tähtäimellä hyvin paljon voimakkaampi addiktio aikaiseksi, kuin ilman ennakkotietoutta tapahtuvalla äkillisellä toiminnalla. Tätä voidaan havainnoillistaa esimerkillä lenkkeilystä. Tuskin monikaan sitä harrastaisi, jos mitään tietämystä potentiaalisista vaikutuksista ei olisi, ainoastaan hengästyneisyys ja kipeät jalat itse tapahtuman aikana. Mutta kun henkilöllä kengännauhoja sitoessaan on tietoisuus, että vaikutuksia on muitakin, niin se motivoi suorittamaan aktiviteetin. Yhä uudestaan ja uudestaan.

Kun lapset siis lopulta saavuttavat 18-vuoden ikärajan, ovat he jo siinä vaiheessa aivopestyjä nikotiinin orjia, vaikka eivät olisi elämänsä aikana polttaneet ensimmäistäkään savuketta. Tupakan haitallisista terveysvaikutuksista ei liene tässä aihetta sen enempää avautua, sillä oletan valistuneiden lukijoiden olevan niistä jo tietoisia. Niinpä kysymyksiksi jää, että ketkä tästä kaikesta hyötyvät, ja pitäisikö ihmisille kaikesta huolimatta antaa valta päättää itse tupakoinnistaan?

Ensimmäiseen kohtaan vastaus on helppo. Siitä hyötyvät tupakkayhtiöt, jotka tekevät miljardibisnestä ihmisten terveydellä. Tupakkayhtiöt omistavat myös terveydenhuollosta leijonan osan, joten yhtiöt hyötyvät sekä siitä, että ihmiset tupakoivat, että heidän väistämättömästä sairastumisestaan tupakoinnista johtuen, myydessään kalliita lääkkeitä. Tarvitseeko siis tässä vaiheessa enää kysyä, pitääkö ihmisten antaa itse päättää tupakoinnistaan? Pitääkö oikeasti?

Itse olen uhri. En laske siis itseäni tupakoijaksi, vaan uhriksi. Kun sytytin ensimmäisen savukkeeni, niin se ei ollut minun käteni, joka nosti savukkeen huulilleni, eikä se ollut minun käteni joka raapaisi tulitikulla tulta siihen. Ne olivat tupakkayhtiöiden saastaiset kädet. Samojen yhtiöiden kädet, jotka olivat jo vuosikausia kuiskineet korviini valheellisia lumouksia tupakkatuotteiden houkuttelevuudesta. Samojen tupakkayhtiöiden kädet, jotka olivat jo vuosikausia iskostaneet mieleeni Hessu Hopon ratsastamassa sätkä huulillaan kohti auringonlaskua.

Ajat ovat todellakin muuttuneet ja minä mukana. Nykyään pyrin polttamaan jokaisen savukkeeni peilin edessä, jotta voisin omin silmin nähdä mitä tupakkayhtiöt yhä vieläkin minulle tekevät jokaikinen päivä. Näenkö peilistä Hessu Hopon stetsoni vinossa ja rööki huulessa, tai näenkö peilistä leppoisan muumi-papan polttamassa idyllistä piipullista illan ratoksi? En. En enää. Ennen näin, mutta nyt jäljellä on tyhjiin imetty surkea ihmisraunio jota myrkylliset kemikaalit auttavat jaksamaan, ja jotka kuitenkin samalla henkäys henkäykseltä hitaasti tappavat minut.

Miksei minulle annettu vaihtoehtoa? Miksi minut pakotettiin ketjupolttajaksi? Miksei valtio auttanut minua ja muita kaltaisiani? Minä olen menetetty, mutta yhdessä toimimalla voimme pelastaa tulevat sukupolvet tältä paholaismaiselta kiroukselta. Tee oikea päätös ja liity taisteluun. Tue tupakkatuotteiden kieltämistä laittamalla nimesi tähän adressiin. Vaikuta! Adressin tulen henkilökohtaisesti toimittamaan presidentti Sauli Niinistölle kun siinä on 50000 nimeä.

Kiittäen, Tommi