VAADIMME KENNELLIITOLTA TOIMENPITEITÄ JA VASTAUKSIA

Adressin alullepanija: Suurpedot ja Luonto ry: hallitus (Imatralla 19.06.2012)
LIITY JÄSENEKSI VALTAKUNNALLISEEN YHDISTYKSEEN:
http://suurpedotjaluontory.nettisivu.org/liity-jaseneksi-yhdistykseen/


Huom.
Koska Ruotsin (Svenska Kennelklubben) on antanut kantansa maansa metsästyskoiraharrastajien puolesta, niin vaadimme Suomen Kennelliittoa tekemään samoin. Tämän adressin allekirjoittaneet henkilöt kuuluvat joko Kennelliittoon tai muutoin ovat huolissaan kasvavasta susiongelmasta joka uhkaa metsästyskoiraharrastuksen lisäksi myös muiden koirarotujen harrastusta (sudet ovat hyökänneet myös muiden kuin metsästyskoirarotujen kimppuun joko tappaen tai raadellen niitä).

VAADIMME KENNELLIITTOA OTTAMAAN KANTAA SUSIONGELMAAN SEKÄ PUOLUSTAMAAN METSÄSTYSKOIRAKULTTUURIA JONKA UHKANA ON KASVAVA SUSIKANTA - LISÄKSI VAADIMME KENNELLIITTOA VASTAAMAAN KYSYMYKSIIMME ( kysymykset sivuston alalaidassa).


* lähetämme tämän adressin saatekirjelmän kanssa Kennelliiton hallitukselle tammikuussa 2013. Lähetämme sen virallisena asiakirjana hallitukselle ja vaadimme, että se käsitellään hallituksen kokouksessa. Olemme aikaisemmin lähettäneet kirjeen Kennelliiton Puheenjohtajalle mutta tämä ei ole vastannut lähettämäämme kirjeeseen ja on näin osoittanut välinpitämättömyytensä kasvavaan susiongelmaan joka uhkaa metsästyskoiraharrastusta. Lähettämämme kirje luettavissa kokonaisuudessaan os. http://www.voittajakennel.com/KENNELLIITOLLE%20KIRJE.pdf

Johdantona esitämme:

SUDEN SUOJELU ON VAKAVA UHKA METSÄSTYSKOIRAKULTTUURILLE

Metsästyskoiraharrastajia on maassamme paljon ja tämä kertoo vahvasta metsästyskoirakulttuurista joka Suomessa vallitsee. Kennelliiton koiramäärästä ne muodostavat suuren osan. Vuonna 2011 rekisteröinnin kärjessä kymmenen parhaan joukossa olivat mm. labradorinnoutaja, suomenajokoira, kultainennoutaja, jämtlanninpystykorva, harmaa norjanhirvikoira, jackrusselinterrieri sekä karkeakarvainen mäyräkoira. Näistä koirista on mainittava, että labradorinnoutaja on alunperin metsästyskoira jota vielä tänäkin päivänä käytetään maassamme pienriistan talteenottoon niin maalta kuin vedestä ja kultaista noutajaa käytetään myös joidenkin harrastajien toimesta metsästykseen muiden noutajarotujen tavoin. Kymmenen eniten rekisteröidyn listassa sen sijaan muita mainittuja rotuja käytetään pääasiallisesti metsästykseen, kuten mm. suomenajokoiraa, harmaata norjanhirvikoiraa sekä jämtlanninpystykorvaa. Vuosittain kennelliittoon rekisteröidään eniten metsästyskoirarotuja joka kertoo siitä, että metsästyskoiraharrastajia on maassamme erittäin paljon eli metsästyskoirakulttuuri sykkii vahvana suomalaisten sydämissä.

Kotimaisia metsästyskoirarotuja ovat suomenpystykorva, karjalankarhukoira ja suomenajokoira. Suomessa pääasiallisessa metsästyskäytössä ovat mm. seuraavat rodut; suomenajokoira, harmaa norjanhirvikoira, dreeveri, mäyräkoira, erilaiset kanakoirat, laikat, saksanseisojat sekä beaglet. Yhä lisääntyvässä määrin metsästykseen käytetään lisäksi mm. venäjänajokoiraa sekä amerikankettukoiraa. Maassamme käytettävien rekisteröityjen metsästyskoirien lista tuntuu siis lähes loputtomalta ja puoltaa ehdottomasti sitä näkemystä, että metsästyskoirakulttuuri on osa suomalaista arvokasta perintöä, kulttuuria ja elämäntapaa jota pitää puolustaa sekä vaalia.

Yhä lisääntyvä susikanta on muodostunut erääksi suurimmaksi uhaksi metsästyskoirakulttuurille eli suomalaiselle elämäntavalle ja perinnölle. Vuosittain maassamme menetetään satoja metsästyskoiria susien suuhun, vain pieni osa näistä menetyksistä kirjataan arkistoihin koska jos metsästyskoiran raadeltu ruho jää löytymättä, ei koiran omistajalla ole oikeutta hakea petokorvausta menetetystä lemmikistään. Korvaussummat ovat minimaalisen pieniä, eikä niissä esim. huomioida laisinkaan metsästyskoiran jalostusarvoa, sekä niiden saaminen kestää luvattoman kauan. Mikäli koiranomistaja onnistuu löytämään susien suuhun joutuneesta lemmikistään edes jonkin tositteen, ei korvausumma tietenkään korvaa henkisiä kärsimyksiä joita ihmisen parhaan ystävän eli koiran menettäminen usein omistajalleen tuottaa. Korvausmenettely on viranomaisten taholta tehty mahdollisimman hitaaksi, vaikeaksi, summat vähäisiksi ja kuitenkin samaan aikaan maassamme vastuuttomasti laitetaan susien suojeluun vuosittain miljoonia euroja. Täten on sanomattakin selvää, että susiensuojelu ei nauti metsästyskoiraharrastajien keskuudessa kovinkaan suurta suosiota sillä nykyisellä susipolitiikalla, sen lisäksi että tietoisesti ajetaan alas metsästyskoirakulttuuria, myös vähätellään lähes törkeästi koiransa susille menettäneiden oikeuksia.

SUOMALAINEN KENNELTOIMINTA SYNTYI METSÄSTYKSEN TARPEISIIN AKTIIVISTEN METSÄSTÄJIEN TOIMESTA:

Suomen kennelliiton historiasta (kennelliiton internetsivuilta) voimme lukea, että toiminnan katsotaan "alkaneen 11. toukokuuta 1889, jolloin Helsingissä kokoontuneet noin kaksikymmentä henkilöä perustivat ruotsin- ja suomenkielisen Finska Kennelklubbeb - Suomen Kennelklubin. Kokouksessa valittiin johtokunta, joka valtuutettiin laatimaan yhdistykselle sääntöehdotus. Säännöt hyväksyttiin pienehköin muutoksin 28. syyskuuta ja senaatti vahvisti ne 31. lokakuuta 1889. Vuotta myöhemmin jäsenmäärä oli kasvanut paristakymmenestä perustajajäsenestä 168:aan. Suomalainen kenneltoiminta syntyi metsästyksen tarpeisiin ja aktiivisten metsästäjien toimesta."

Kennelliiton johto ei ole puuttunut tähän mennessä millään tavoin kasvavaan susiongelmaan vaikka tietää sen olevan uhka metsästyskoirakulttuurille. Edes yhtä näyttävää artikkelia ei Kennelliiton jäsenlehti "Koiramme" ole julkaissut tähän päivään mennessä ajaakseen metsästyskoiraharrastajien asiaa räjähdysmäisesti kasvavaa susiongelmaa vastaan, vaikka vuonna 2012 Metsästyskoirajärjestöistä Suomen Ajokoirajärjestö ry, Suomen Pystykorvajärjestö ry, Suomen Harmaahirvikoirajärjestö ry, Suomen Beaglejärjestö ry, Suomen Dreeverijärjestö ry, Suomen Mäyräkoiraliitto ry, Kanakoirakerho ry, Suomen Laikajärjestö ry ja Saksanseisojakerho ry antoi julkilausuman jossa he vaativat koiran avulla metsästämisen turvaamista maassamme kirjoittaen tiedotteessaan mm. seuraavaa: "Metsästyskoirarotujärjestöt kantavat huolta suomalaisen metsästyksen vastuullisista periaatteista ja perinteistä...  Suomalainen metsästäjä on kautta aikojen metsästänyt koiran avulla, esim. Paul Klinge v. 1950 arvioi, että ehkä v. 1700 alkaen ajokoiria on tuotu Suomeen. J.J. Maexmontain kirjoitti v. 1850 ajokoirista maassamme. Sporten –lehdessä v. 1890 oli suomalaisesta lintukoirasta kirjoitus, jonka kirjoittaja toteaa mm: Ammoisista ajoista on haukkuva lintukoira seurannut Suomen kansaa. Maamme metsästyskoirarotujärjestöt ovat toimineet jo kauan, mm. Kanakoirakerho on perustettu v. 1901 ja Suomen Ajokoirajärjestö v.1902. Kotimaiset metsästyskoirarodut suomenpystykorva, karjalankarhukoira ja suomenajokoira ovat maamme eläviä kansallisaarteita. Yksistään jo kotimaisten metsästyskoirarotujen säilymiseksi julkisen riistakonsernin strategiaan pitäisi kirjata: Turvataan perinteinen koiran avulla metsästäminen... Sudenkaatolupia saatava enemmän ... Virallisen tiedon mukaan maamme susikanta on tällä hetkellä enimmillään vain 185 -205 sutta, joka sisältää 50-60 pentua. Kulumassa olevan metsästyskauden aikana mm. Pohjois-Karjalassa sudet ovat tappaneet lyhyen ajan sisällä lähes kymmenen metsästyskoiraa. Eivätkä nämä ole ainoita maassamme, sillä susien tekemiä koiratappoja on tapahtunut muuallakin. Nykyhavaintojen mukaan sudet ovat levittäytyneet koko Suomeen... Virallinen susikannan arvio lienee tehty alle todellisen susimäärän, joko tahattomasti tai tarkoitushakuisesti. Tällä hetkellä susikanta on todellinen uhka ... koiran avulla metsästämiselle... Vaadimme lisää susien kaatolupia. Sudenkaatolupia pitää myöntää vähintään 55-60, onhan RKTL lausunut, että susikannasta voidaan vuosittain poistaa 30 prosenttia vaarantamatta kestävän käytön periaatteita."


* Suomen Kennelliitto joka aikoinaan perustettiin aktiivisten metsästäjien toimesta 1889 metsästyksen tarpeisiin ja jonka siis pitäisi ajaa myös metsästyskoiraharrastajien asiaa on vastoin perustajiensa näkemyksiä ottanut linjakseen susien suojelun ja täten kääntänyt kylmästi selkänsä metsästyskoiraharrastajille sekä perustajajäsenilleen.

Vallalla oleva susipolitiikka on todellinen uhka metsästyskoirakulttuurille ja koska Kennelliitto on ollut asiasta autuaan hiljainen, on se täten suosinut vallalla olevaa susipolitiikkaa. Hiljaisuudellaan Kennelliitto on hyväksynyt vallalla olevan käytännön jossa metsästyskoirakulttuuria ajetaan alas susiensuojelun nimissä. Kennelliiton johto ei ole kääntänyt selkäänsä vain perustajajäsenilleen - siis historialle - vaan sotii käytännössä tämän hetken liiton arvoja vastaan. Kennelliiton internetsivuilla lukee mm. "Sen tarkoituksena on edistää puhdasrotuisten koirien kasvattamista ja käyttöä sekä parantaa yleistä koiranpitoa Suomessa. Liitto toimii puhdasrotuisten koirien kasvattajien ja harrastajien yhdyssiteenä ja keskusjärjestönä sekä koiraharrastuksen etujärjestönä... Turvaamme kansallisten rotujemme elinvoimaisuuden sekä arvostuksen kotimaassa ja kansainvälisesti ylläpitämällä ja kehittämällä niiden alkuperäisiä metsästys- ja muita käyttöominaisuuksia." Laiminlyömällä susiensuojelun nimissä mm. suomenajokoiraharrastajia, suomenpystykorvaharrastajia ja karjalankarhukoiraharrastajia (jotka ovat kotimaisia metsästyskoirarotuja) liiton johto sotii törkeästi sen omia arvojaan vastaan ja täten toiminnallaan vähättelemällä ylisuuren susikannan luomaa uhkakuvaa näille roduille toimii erittäin edesvastuuttomasti.

METSÄSTYSKOIRAHARRASTAJAT TUKEVAT JÄSENYYDELLÄÄN KENNELLIITON TALOUDELLISTA TOIMINTAA:

Metsästyskoiraharrastajia on suuri määrä Kennelliitossa ja täten he tukevat omalla jäsenyydellään liiton taloudellista toimintaa ja kuulumisellaan (jäsenmaksu) sekä harrastuksellaan (mm. kasvattamiensa koirien rekisteröintimaksut) työllistävät liitossa useita henkilöitä. Kennelliiton tulisi ajaa jokaisen jäsenensä oikeuksia, tätä se ei ole kuitenkaan valitettavasti tehnyt. Metsästyskoiraharrastajat muodostavat kokonaisuutena ajatellen liiton taloudellisessa panoksessa huomattavan osan maksamalla jäsenmaksun lisäksi mm. kasvattamiensa metsästyskoirien rekisteröintimaksut ja tätä taustaa vasten olisi ollut oikeamielistä sekä vähintäänkin kohtuullista Kennelliiton toimesta huomioida tämän suuren joukon tarpeet etenkin kun se on ollut jo pitkään tietoinen susikannan luomasta todellisesta uhkakuvasta metsästyskoiraharrastukselle. Syynä on ollut liiton johtoryhmään kuuluvien henkilöiden susimyönteisyys, välinpitämättömyys metsästyskoiraharrastusta kohtaan sekä todellinen takinkääntö perustajajäsenien alkuperäiselle idealle puhumattakaan liiton arvojen vastaisesta toiminnasta.

KYSYMYKSET, JOIHIN VAADIMME VASTAUKSIA:

1/ Onko Kennelliitto huomioinut metsästyskoirajärjestöjen julkilausuman joka on luettavissa os. http://www.ajokoirajarjesto.fi/julkilausuma.pdf
ja jos on, niin mitä Kennelliitto aikoo asian eteen tehdä?

2/ Miksi Kennelliitto ei ole julkaissut ”Koiramme”- lehdessä yhtään näyttävää artikkelia metsästyskoiraharrastuksen
puolesta joka on vaarassa ylisuuren susikannan takia?

3/ Milloin Kennelliitto julkaisee artikkelin ”Koiramme”- lehdessä” jossa tuodaan esille metsästyskoiraharrastajien näkökulma susipolitiikkaan?

4/ Miten Kennelliitto aikoo ajaa metsästyskoiraharrastajien etuja koskien susipolitiikkaa?

5/ Mikä on Kennelliiton virallinen kanta vallalla olevaan susipolitiikkaan?

6/ Miksi Kennelliitto ei ole ajanut riittävän tehokkaasti suomalaisten metsästyskoirarotujen olemassa olon oikeutusta kasvavan susiongelman edessä (suomenajokoira, suomenpystykorva, karjankarhukoira) asiaa, vaikka Kennelliiton arvot niin vaativat? Kuka on vastuussa toiminnasta, joka sotii Kennelliiton selkeitä arvoja vastaan?

7/ Aikooko Kennelliitto vaikuttaa mitenkään siihen, että metsästyskoirien jalostusarvo otettaisiin huomioon petokorvauksissa ja jos aikoo, niin miten ja milloin?

Suurpedot ja Luonto ry    Ota yhteyttä adressin tekijään