Yhdeksän tuulivoimalaa Misskärriin (Kemiönsaarelle) - EI KIITOS!

Haluamme saattaa tiedoksenne, että vastustamme Kemiönsaaren Misskärrin - alueen kaavamuutosta perustaa Lammalan alueelle tuulipuisto.

Emme ole periaatteessa uusiutuvaa energiaa – mukaan lukien tuulivoimaa vastaan.

Perustamme vastustuksemme kiistämättömiin tosiseikkoihin. Alueella on merkittävissä määrin loma-asustusta ja virkistyskäyttöä, johon tuulivoimalan vaikutukset olisivat täysin kohtuuttomat. Melu- ja visuaaliset haitat tulisivat olemaan merkittäviä alueella jossa loma-asutus muodostaa pääosan asutuksesta ja joiden vaikutus kunnan elinvoimaisuuteen ovat suuret.

Toinen syy vastustukseemme on alueen ainutlaatuinen linnusto ja lepakkopopulaatio.

Meluhaitta

Meluhaitta oli erittäin merkittävää juuri loma-asutusta ajatellen. Viikonloppuina ja lomalla ihminen hakee Kemiönsaarelta hiljaisuutta ympärilleen juuri tämän vuoksi loma-asukkaat ovat valinneet Misskärrin alueen loma-asuntonsa sijainniksi. Selvitys jossa todetaan meluhaitan olevan vähäinen, noin 40 db luokkaa, ei ota kantaa jatkuvan melun vaikutukseen ihmisen terveyteen. Sitä on tutkinut mm. Jyväskylän yliopistossa aiheesta Pro-gradu tutkielman tehnyt Sampo Pihlanen tässä suoraa lainausta hänen tutkimuksistaan:

Melu on merkittävä ympäristöongelma. Se on Jauhiainen ym. [2] mukaan yleisin ympäristön laatua heikentävä ja terveyshaittoja aiheuttava tekijä. Myös viranomaisten saamista ympäristöä koskevista yhteydenotoista ja valituksista melu aiheuttaa suurimman osan. Ihmiset reagoivat meluun eri tavalla. Melun vaikutukset ovat erilaisia eri ikäluokissa sekä ilmenevät erilaisina naisilla ja miehillä.

Melun torjuntaa ei ole Jauhiainen ym. [2] mukaan tähän saakka arvostettu riittävästi. Melun vaikutukset ovat olleet päätöksentekijöille tuntemattomia tai niitä on vähätelty. Melun pitkäaikaisvaikutuksista tiedetään vähän, ja niinpä meluhaitat usein mielletään vain altistusajan kestäviksi ja tilapäisiksi [2].

Elinympäristön äänet vaikuttavat ihmisen elimistön toimintoihin joko kuuloaistin kautta tai suoraan.

Osa vaikutuksista on haitallisia ja ne voivat aiheuttaa pysyviä muutoksia, toiminnanvajausta ja haittaa. Melun häiritsevyys on kielteisenä kokemuksena toiminnanvajauksen kaltainen tekijä ja siitä seuraa sairauden aiheuttaman toiminnanvajauksen tavoin haittoja. Vaikutukset ulottuvat
melualtistetun elämänlaatuun ja suoritus-, työ- ja toimintakykyyn, jonka aleneminen voi pahimmillaan huonontaa toimeentuloa ja elintasoa sekä edesauttaa syrjäytymistä. Vaikutus voi olla myös välillinen melun mahdollisesti aiheuttaman asuinkiinteistön arvonlaskun myötä.

Häiritsevyyden on useissa tutkimuksissa todettu lisäävän aggressiivisuutta sekä vähentävän toisten huomioon ottamista ja auttamishalua.
Häiritsevä melu muuttaa elintoimintoja. Se häiritsee nukahtamista ja unta, rentoutumista, keskittymistä ja muita kognitiivisia toimintoja, kuulemista ja viestintää, sekä vegetatiivisia elintoimintoja, kuten sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa. Häiritsevyydestä voidaan puhua myös silloin, kun kokija itse ei havaitse edellä mainittuja muutoksia elintoiminnoissaan. Häiritsevä
melu voi vaikuttaa myös epäsuorasti esimerkiksi lisäämällä stressiä, joka puolestaan pitkään jatkuessaan huonontaa terveyttä.

Yhdysvaltalainen pediatri Nina Pierpont esittää syksyllä 2009 ilmestyneessä kirjassaan Wind Turbine Syndrome, että tuuliturbiinien värähtely ja melu infraäänistä ultraääniin aiheuttavat turbiinien lähiseutujen asukkaissa noin 12 eri oiretta, muun muassa rytmihäiriöitä, unen häiriintymistä, päänsärkyä, tinnitusta, pahoinvointia, näkökentän hämärtymistä, paniikkikohtauksia ja yleistä ärtyneisyyttä. Hän kutsuu tätä ilmiötä nimellä tuuliturbiinisyndrooma (engl. wind turbine syndrome) [14]. Hän selittää syndrooman erääksi päätekijäksi tuuliturbiineista tulevat matalataajuiset infraäänet, jotka hänen mukaansa vaikuttavat ihmisen tasapainoelimiin. Seurauksena ihmiskeho luulee olevansa liikkeessä, jolloin infraäänistä aiheutuva oireilu muistuttaa merisairautta [15].

Maalaismaisemassa turbiinit ovat huomiota herättäviä jo kokonsa puolesta ja lapojen pyörimisen tuodessa liikettä muutoin varsin staattiseen ympäristöön.

Tutkimushenkilöiden henkilökohtaiset arvot asuinympäristöstään näyttivät vaikuttavan siihen, kuinka tuuliturbiinimelu havaittiin. Niille, jotka pitivät maaseutua taloudellisen kasvun ja teknisten saavutusten paikkana, tuuliturbiinimelu oli samantekevää. Toiset, jotka korostivat, että maaseudun tulee olla hiljainen ja rauhallinen paikka rentoutumiseen, tunsivat melun tunkeutuvan yksityisyyteensä ja siten vaikuttavan negatiivisesti elämänlaatuun. Voidaan siis tehdä hypoteesi, että tuuliturbiinien vaikutus koetaan kielteisempänä turmeltumattomaksi koetussa paikassa kuin
alueella, joissa tapahtuu paljon ihmisen toimintaa.

Epäonnistuneista tuulivoimaprojekteista koituneita haittoja on kuitenkin vaikea kiistää. Esimerkkinä mainittakoon Inkoon Bärosundin kolmen voimalan tuulipuisto, jonka lähellä asunut Antero Topp kirjoitti Helsingin Sanomien Mielipidesivustolla 21.8.05 seuraavasti:

”Kun Bärolandetin kulttuurimaisemaan suunniteltiin tuulivoimaloita, paikallisille kerrottiin, että tuulimyllyt ovat niin pieniä, etteivät ne näy, ja niin hiljaisia, ettei kukaan voi niitä kuulla.

Todellisuus on kuitenkin jotain aivan muuta. Tuulivoimalat näkyvät yli kymmenen kilometrin päähän, sietämätön melu kantautuu yli kilometrin etäisyydelle ja lisäksi siipien vilkkuminen aiheuttaa ajoittain epämiellyttäviä liikkuvia varjoja ympäristöön. Lyhyesti sanottuna, elämänlaatu on ajoittain sietämätöntä voimaloiden läheisyydessä. Kun uusia tuulivoimaloita rakennetaan, tärkeintä on valita rakennuspaikka siten, etteivät ne aiheuta ihmisille ja muulle ympäristölle ongelmia.

Ei voi kuin ihmetellä, kuinka Inkoon kunta on voinut myöntää rakennusluvan kolmelle
tuulivoimalalle keskelle ihmisasutusta. Lisäksi nämä laitokset on pystytetty kulttuurimaisemaan, minne ei edes saisi rakentaa teollista toimintaa. On todella häiritsevää, kun aamulla tai illalla menee omalle terassilleen nauttimaan luonnon rauhasta, niin taustalla kuuluu jatkuva hirvittävä humina ja sekunnin välein terassin yli pyyhkäisee voimalan roottorin varjo – olo on kuin huonossa nuorisodiskossa. Toisaalta kun tuulee tietystä suunnasta kolmen voimalan ollessa linjassa, ne
alkavat resonoida ja meteli on täysin uskomaton – kuin tavarajuna puuskuttaisi ympäri omaa pihaa! Näissä tapauksissa on mitattu lähes 60 dB:n arvoja, mikä ylittää sallitut normit monella kymmenellä prosentilla. Tällaisessa ympäristössä eläminen ei ole minkään arvoista. Kuka korvaa ihmisille menetetyn luonnonrauhan, ja toisaalta maan arvon tuntuvan romahtamisen? On helppoa hurskastella lehtien palstoilla vihreästä energiasta, mutta voiko väärään paikkaan sijoitettu valtaisa
melu- ja vilkkukone tuottaa vihreää sähköä? Mielestäni ei. Kun vielä tiedetään, että voimalat tuottivat huhtikuussa vain kahdeksan prosenttia nimellistehosta (vastaa noin 250 omakotitalon sähköntarvetta), ja että paikallisia ihmisiä on harhautettu virheellisillä taustatiedoilla, niin tuulivoimalan oikeutusta Bärolandetissa voidaan pitää arveluttavana.

Taalerintehtaan selvitys Misskärin hankkeen meluhaittojen vaikutuksista on haittoja selvästi vähättelevä ja tarkoitushakuinen. Koemme sen tahallisesti harhaanjohtavaksi. Siinä ei ole otettu kantaa alueen loma-asutus painoteiseen luonteeseen eikä melun jatkuvuuteen. On erittäin tärkeää muistaa edelleenkin loma-asutuksen tärkeä merkitys koko kunnan infrastruktuurin rahoittajana. Vaarana on, että nykyiset loma-asukkaat tulevat äänestämään ensin kulutuskäyttäytymisensä kautta (vanhaa slogania ’pidetään rahat saarella’ – vastaan) ja myöhemmin hakemalla lomalleen rauhaa ja hiljaisuutta aivan toisista maisemista.

Visuaalinen haitta

Lammalan kylän maisema ei olisi ennallaan tullimyllyjen jälkeen. Tuulivoimala aiheuttaa myös heijastushaittoja auringon osuessa lapoihin ja varjostushaittaa auringon tulessa toisesta suunnasta.

Nämä haitat olisivat myös luonteeltaan jatkuvia koko valoisan ajan.

Alueelle suunnitellaan 9 turbiinia joka on todella paljon alueen kokoon nähden vrt. Högsåran saari joka vastaa kooltaan aluetta siellä on vain 3 voimalaa. Näin pienelle alueelle sijoitettuna tulee melu ja visuaalista haittaa arvioitaessa ottaa huomioon päällekkäin tulevat heijastevaikutukset ja resonoiva meluhaitta.

Haitta alueen linnustolle ja lepakkokannalle

Alueella on merkittävä saariston lintu- ja lepakkokanta joka tulisi häiriintymään rakennettavasta tuulivoimalasta. Linnuston lajeina mahdollisella kaavamuutos alueella ovat tällä hetkellä mm. Lehtokurppa, Taivaanvuohi, Kehrääjä, Harmaahaikara ja Merikotka.

Taalerin tehtaan selvitys jossa todetaan että tuulipuistolla ei ole vaikutusta merikotkiin ei ota kantaa alueen muuhun linnustoon

uploads/pdf/mot/ovrigt/esitelma_Taaleritehdas.pdf

ei pidä paikkaansa.

Tuulivoimaloiden vaikutukset linnustoon aiheutuvat pääasiassa käyntiäänen ja lapojen liikkeen häiritsevästä vaikutuksesta pesintään ja ravinnon etsimiseen sekä vähemmässä määrin lintujen törmäämisriskistä.

Härintävaikutus

Tutkimusten mukaan erityisesti muuttavat ja talvehtivat linnut karttavat tuulivoimaloita. Tämä aiheuttaisi alueen linnuston merkittävän köyhtymisen ja vaarantaisi lajirikkauden alueella. Myös suurten lintujen kuten Harmaahaikara, Kurki ja Merikotka sekä Kalasääski törmäys lapoihin pesimäaikana on todellinen riski.

Lintujen kohdalla on myös tärkeää, etteivät voimalat sijaitse muuttoreittien varrella.
Lammalan yllä voi jokainen syksyisin nähdä kurkien, hanhien ja useiden pienempien lintujen muuttoja.

Lepakot

Myös tuulivoimaloilla voi tulevaisuudessa olla merkittävä vaikutuslepakoiden esiintymiseen, jos lepakoiden esiintymistä ei oteta huomioon suunnittelussa. Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain 38 §:n (Luonnonsuojelulaki 1096/1996) mukaan rauhoitettuja.

Erityisen uhanalaiseksi luokiteltu ripsisiippa (Myotis nattereri) on luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella (160/1997, § 22) erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. Ripsisiipan esiintymisalueet kuitenkin tunnetaan erittäin huonosti, todennäköisesti esiintyy vain Lounais-Suomessa.

Lepakot ovat myös Euroopan unionin luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteessä IV (a) mainittuja lajeja, joiden luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoiden suojelua koskevaan EUROBATS-
sopimukseen (1991) (Valtionsopimus 943/1999). Sopimuksessa sitoudutaan
edistämään lepakoiden tutkimusta ja suojelua, sekä tarkentamaan tietoja
varsinkin puutteellisesti tunnetuista lajeista.

Lepakoista ripsisiippa on luokiteltu viimeisimmässä uhanalaistoimikunnan mietinnössä (Suomen punainen lista 2010) erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) vaarantuneeksi (VU).

Tutkimuksissa on todettu lepakoilla olevan satunnaista kohtaamista suurempi
kuolleisuusriski tuulivoimaloiden suhteen, sillä voimalat houkuttelevat lepakoita ilmeisesti useista syistä, kuten vetämällä hyönteisiä puoleensa valon ja lämmön vuoksi, muodostamalla reunaympäristöjä ja houkuttamalla lepakoita lepäämään rakenteiden rakoihin. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu erityisesti tiettyjä riskitekijöitä, jotka ovat aiheuttaneet huomattavaa kuolleisuutta lepakoille (Kunz et al. 2007 ja Rydell et al. 2011). Voimaloiden alueella, jotka sijaitsevat metsäisillä korkeilla mäillä, on todettu 15,3-41,1 lepakon kuolleisuus yhtä MW -voimalaa kohden vuodessa. Näin suuri kuolleisuus on erittäin
merkittävä, erityisesti hitaasti lisääntyvillä eläimillä kuten lepakot, ja voi aiheuttaa
koko populaation häviämisen. Muilla alueilla kuolleisuus yhtä MW:tä
kohden vuodessa on ollut alhaisempi, noin 0,8-8,6 yksilöä.

Lepakot kuolevat joko suoraan törmäykseen tai voimakkaan paineenmuutoksen aiheuttamaan sisäelinten vaurioon jouduttuaan roottorin imuun ja pyörteisiin.
Lepakot ”näkevät” vain lähietäisyydelle < 10 m, eivätkä ehdi huomata
roottorin lapoja ajoissa.

Muita erityisiä riskitekijöitä ovat mm. metsän reunan läheisyys. Lepakot suosivat reunavyöhykkeitä ja avoimia käytäviä muuttomatkoillaan ja saalistaessaan. Näissä ympäristöissä voimala houkuttelee myös etsimään sopivaa lepopaikkaa (muistuttavat suuria puita). Vesistön läheisyys, kuten suurempien järvien niemet tai pienvesistöt, joissa on hyönteisiä runsaasti tarjolla.

Lepakot seuraavat hyönteisiä, jos saalistettavaa on korkeammalla, myös lepakot
nousevat korkeammalle. Voimalat voivat houkutella hyönteisiä, etenkin
jos niitä valaistaan (Kunz et al. 2007). Lepakoiden on todettu nousevan paljon
tavanomaisia lentokorkeuksia korkeammalle hyönteisten perässä ja tutkiessaan
tuulivoimalarakenteita (Kunz et al. 2007 ja Rydell et al. 2011).

Törmäysriskiin vaikuttaa myös olennaisesti ajallinen aktiivisuus: auringonlaskun
jälkeiset tunnit ja auringon nousua edeltävät tunnit leudommilla tuulilla
kesäöinä ovat suurimman riskin muodostavia.

Tuulivoimaloiden suunnittelussa voidaan käyttää kolmiportaista luokittelua
(Rydell et al. 2011):

1. Korkean riskin alueet, joille tuulivoimaloita ei tulisi sijoittaa, kuten rannikon ja suurten järvien niemet sekä avointen maatalousalueiden ympäröimät korkeatmetsäiset mäet, joihin lepakot usein kerääntyvät.

2. Epävarmuusalueet, joille sijoittamista ei voida pitää suositeltavana ennen
riittäviä selvityksiä alueen lepakkolajistosta ja kerääntymispaikoista. Myös rakentamisen jälkeinen seuranta on suositeltavaa. Näitä ympäristöjä ovat pääsääntöisesti havumetsäympäristöt sekä rannikon läheiset alueet.

3. Matalan riskin alueet, joilla voi suoraan arvioida ympäristön perusteella olevan
pieni törmäysriski. Tällaisia alueita ovat avoimet maatalousmaat, joilla ei
ole johtolinjoja kuten metsän reunaa lähellä tai korkeita metsäisiä mäkiä, sekä
suuri osa tunturialueista.

Lammalan alue on juuri tätä edellä mainittua korkean riskin aluetta.

Toivomme että Kemiönsaaren kunta tekee viisaan päätöksen ja sijoittaa Tuulivoimalan alueelle jossa siitä ei ole näin merkittävää maisemallista, luonnon monimuotoisuutta, alueen virkistyskäyttöä ja loma-asutusta uhkaavaa haittaa.

Lähdeluettelo:
Sampo Pihlanen, Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto, Fysiikan laitos
Uusiutuvan energian maisteriohjelma 1.11.2009
Lepakot, Suomen lepakkotieteellinen yhdistys.

Markus Rouhiainen    Ota yhteyttä adressin tekijään