Joensuun yliopiston psykologian pääaineopiskelijoille myöntämän harjoittelutuen vähentämistä/lakkaut

Adressi on nyt suljettu. Olemme luovuttaneet adressin sekä Joensuun yliopiston opiskelijapalveluille että Joensuun yliopiston rehtorille. Kiitämme lämpimästi kaikkia adressin allekirjoittaneita.


Seuraavat seikat tulee ottaa huomioon, kun päätetään psykologian pääaineopiskelijoille myönnettävästä harjoittelutuesta.

1. Psykologian pääaineopiskelijoille harjoittelu ei ole ”lisäoppia työmarkkinoita varten”, vaan tutkintoon kuuluva pakollinen vähintään 5 kuukauden kokonaisuus, jota ilman opiskelija ei voi valmistua psykologian maisteriksi ja laillistetuksi terveydenhuollon ammattihenkilöksi. Tämä vastaa 30 eurocreditin osuutta 330 eurocreditin tutkinnosta.

2. Se, että psykologian opiskelijat eivät tarvitse harjoittelutukea, koska psykologit työllistyvät hyvin, ei ole kestävä perustelu harjoittelutuen vähentämiselle tai lakkauttamiselle. Tähän on kaksikin syytä. Ensinnäkin harjoittelumahdollisuuden tarjoavien organisaatioiden näkökulmasta on eri asia palkata laillistamaton psykologiharjoittelija kuin jo laillistettu psykologi. Toisekseen psykologian ala työllistää suhteellisen hyvin juuri siksi, että se on varsin selkeä professio. Tämä ”professionaalisuus” rakentuu olennaisilta osin juuri teorian ja käytännön yhdistämiselle. Siksi on täysin nurinkurinen ajatus, että ”professioon johtavien” yliopistokoulutuksen harjoitteluosuuksien yhteiskunnallista tukea voitaisiin vähentää. Tuettu ja organisoitu harjoitteluosuus on tuo ”professionaalisuuden” ja myös hyvän työllistävyyden olennainen kivijalka. Yliopistojen yhteiskunnallinen tehtävä on pitää huolta siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilölain 559/1994 tarkoittamat laillistetut ammattihenkilöt saavat riittävän ammatillisen ja käytännöllisen koulutuksen ja kokemuksen osana perustutkintoa.

3. Se, että harjoittelutukea nyt vähennetään, on erityisen vaikeaa harjoittelupaikasta jo sopineiden kannalta. Harjoittelijat ovat osan harjoitteluajasta riippuvaisia yliopiston tuesta. Kaikki harjoittelupaikkaa tarjoavat organisaatiot eivät välttämättä pysty tai halua maksaa harjoitteluajan palkkaa kokonaan. Kaikki harjoittelupaikkaa tarjoavat organisaatiot eivät myöskään välttämättä pysty tai halua maksaa suurempaa osuutta palkasta kuin aiemmin on tulevan harjoittelijan kanssa sovittu. Tässä vaiheessa voi olla vaikeaa, jollei jopa mahdotonta, saada uutta harjoittelupaikkaa. Jotkin harjoittelupaikat sovitaan jopa useita vuosia aiemmin, sillä joihinkin paikkoihin pääsemisestä on jopa kilpailua. Mikäli psykologian pääaineopiskelija jää ilman harjoittelupaikkaa, tämä heijastuu suoraan hänen valmistumisnopeuteensa, sillä harjoittelu on pakollinen psykologian pääaineopiskelijoille.

4. Pohjois-Karjalassa on enimmäkseen sellaisia kuntia ja kuntayhtymiä, joiden taloudellinen tilanne ei ole erityisen hyvä. Siksi nykyisen tasoisen harjoittelutuen maksaminen työnantajille on välttämätön edellytys harjoittelun toteutumiselle. Mikäli kustannusten jakoa yliopiston ja työnantajien välillä olennaisesti muutetaan, moni heikossa taloudellisessa tilanteessa oleva kunta ja niiden muodostamat kuntayhtymät (kuten Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri) eivät pysty käyttämään psykologiharjoittelijoiden palveluja. Tästä kärsivät kaikki osapuolet: kunnat ja kuntayhtymät, yliopisto, opiskelijat sekä psykologipalvelujen saajat. Jos Joensuun yliopiston psykologian pääaineopiskelija joutuu hankkimaan harjoittelupaikan muualta kuin Pohjois-Karjalan alueelta, tämä heikentää psykologiharjoittelijan yhteyksiä yliopistoon harjoitteluaikana ja vaikeuttaa esimerkiksi harjoitteluohjausryhmään osallistumista.

5. Psykologiharjoittelu tapahtuu työsuhteessa. KVTES:n palkkaluvun vähimmäispalkkapykälän mukaan harjoittelijalle tulee maksaa vähintään 1267 euroa/kk kun palvelussuhde on jatkunut kolme kuukautta. Sitä ennen voidaan maksaa pienempääkin palkkaa, mutta täysin vastikkeetonta työsuhdetta Suomen työsopimuslainsäädäntö ei tunne. Palkka tai vastike työstä on työsopimuslain perusolettamus – vastikkeetonta työtä ei maamme lainsäädäntö tunnusta. Tuen poistaminen kokonaan kuitenkin johtaa pahimmillaan siihen, että opiskelijalla ei ole harjoitteluaikana tuloja ollenkaan. Jos opintotukea ja –lainaa ei harjoitteluajalta saa, eikä yliopisto tue harjoittelua ollenkaan tai ei tue sitä riittävästi, työstä saatu palkka ei todennäköisesti riitä elämiseen. Tällöin opiskelija joutuu joko ottamaan käyttölainaa, mikä ei monille ole todellinen vaihtoehto, tai rahoittamaan harjoittelun tekemällä toista työtä harjoittelun rinnalla. Tämä tarkoittaisi sitä, että harjoittelija on harjoittelussa osan viikkoa ja muissa töissä osan viikkoa. Tällaisiin järjestelyihin suostuvaa työnantajaa on todennäköisesti vaikea löytää. Lisäksi psykologiharjoittelijat tekevät harjoitteluaikanaan samoja töitä, joita he tekevät valmistuttuaan. Psykologin työ on vaativaa ja vastuullista asiakaspalvelutyötä. Olisi suotavaa, että harjoitteluaikana voisi keskittyä täysin harjoitteluun, ei esimerkiksi toiseen työhön samaan aikaan.

6. Harjoittelutukien vähentäminen tai lakkauttaminen kaventaa harjoittelumahdollisuuksia. On mahdollista, että jotkin työpaikat eivät pysty tarjoamaan mahdollisuutta harjoitteluun, jos harjoittelua ei tueta ollenkaan tai sitä ei tueta riittävästi yliopiston taholta. Lisäksi opiskelijat joutuvat harjoittelupaikan valinnassa kiinnittämään liikaa huomiota siihen, mikä paikka tarjoaa palkan koko harjoitteluajalta. Tällöin omat kiinnostuksen kohteet jäävät toissijaiseksi. Tämä ei tue ammatillista kehitystä.

7. Tieto siitä, että Joensuun yliopisto vähentää harjoittelutukea tai lakkauttaa sen, leviää nopeasti. Tämä heikentää mahdollisuuksia saada hyvää opiskelijamateriaalia myös tulevaisuudessa. Onko tähän varaa, kun Joensuun yliopisto on maantieteellisesti syrjässä, ja yliopistoon pyrkijöitä on muutenkin vähemmän kuin muihin yliopistoihin?

8. Psykologian oppiaine on arvostettu ja hyviin tuloksiin päässyt yksikkö. Opiskelupaikat ovat tavoiteltuja. Onko Joensuun yliopistolla varaa heikentää tällaisen yksikön imagoa ja puoleensavetävyyttä?

9. Päätöksiä harjoittelutuista ei tulisi tehdä kuulematta sitä oppiainetta ja sen oppiaineen opiskelijoita, joita päätös koskee.

Sinna Autio ja Riikka Lifländer    Ota yhteyttä adressin tekijään