HSL:n uudistukseen yhden vyöhykkeen vaihtoehto mukaan!

HSL:n uusi vyöhykemalli on tulossa käyttöön ensi vuonna. Uudistuksen myötä vyöhykerajat eivät enää pohjaudu kuntarajoihin, ja samalla poistuu vanhassa mallissa ollut ongelma, jonka takia yhdenkin pysäkin matkasta on voitu joutua maksamaan kalliin seutulipun hinta. Rajanylitysmatkojen osalta lipun hinta tulee siis paremmin vastaamaan matkustetun matkan pituutta, mutta muilla lyhyillä matkoilla tilanne tulee uudistuksen jälkeen olemaan päinvastoin, kun hyvin lyhyistäkin matkoista maksetaan pitkän matkan hintaa paikasta riippumatta.

Yksinkertaistaen voisi todeta, että siinä missä vanhassa mallissa oli vaihtoehtoina ostaa enimmillään noin 10 kilometrin matkaan oikeuttava ratikkalippu tai noin 20 kilometrin matkaan oikeuttava yhden vyöhykkeen lippu, uudistuksen jälkeen lyhyin ostettava matka onkin käytännössä 30 kilometriä, mikä luonnollisesti näkyy myös hinnassa: uudessa järjestelmässä ratikkamatka tulisi kertalipulla maksamaan 65% enemmän kuin aiemmin (nousua 1,7 euroon 2,8 euroon) ja yhden vanhan vyöhykkeen sisäinen 27% enemmän kuin aiemmin (nousua 2,2 eurosta 2,8 euroon). 

Siinä missä hinnoittelun yksi ongelmakohta siis poistuu, uudistus käytännössä vain siirtää ongelmakohdan toisaalle. Kukaan ei ehkä joudu enää maksamaan 40 kilometrin matkan hintaa kuntarajan ylittävästä alle 1 kilometrin matkasta, mutta vastaavasti kaikki alle 1 kilometrin matkoja kulkevat joutuvat ostamaan vähintään 30 kilometrin matkan aiempien 10 tai 20 kilometrin minimimatkojen sijasta.

Hyvä joukkueliikennehinnoittelu on asiakkaan kannalta niin joustava kuin järjestelmän kustannustehokkuuden kannalta vain on mahdollista. Järjestelmä, jossa hyvin lyhyet matkat ovat yhtä kalliita kuin 30 kilometrin matkat ei ole asiakkaan kannalta joustava. Joustavaa ei myöskään ole se, että jo muutama silloin tällöin kuljettu lyhyt tai pitkä matka painostaa ostamaan kuukausilipun yksittäismatkojen hintavuuden takia. Kun järjestelmässä joka tapauksessa on olemassa yksittäiset vyöhykerajat sekä mahdollisuus niin arvo- kuin kausilippuihinkin, on vaikea nähdä, miksi erillistä hintaa lyhyille matkoille ei voitaisi sallia. Ei se hinnoittelusta niin tavattoman monimutkaista tekisi.

Joustamaton järjestelmä ajaa ihmisiä välttämään julkista liikennettä lyhyillä matkoilla ja toisaalta tekemään turhan vahvoja joko-tai-valintoja: joko sitä heittäydytään puhtaasti kuukausilippulaiseksi ja jätetään esimerkiksi pyörämatkailu kokonaan tai hypätään pyörän selkään silloinkin, kun sataa kaatamalla, tai ruvetaan yksityisautoilemaan tilanteessa, jossa joustavammalla hinnoittelulla kulkisi mieluummin julkisilla kulkuneuvoilla. Näin yksi ihmisryhmä tulee liikkumaan paljon, kun taas toisille kynnys hyötyliikuntaan ryhtymiseen nousee, kun on kuukausilippu kuitenkin jo maksettuna. Jotkut taas pysyvät yksityisautoilijoina, vaikka joustavammalla hinnoittelulla voisivatkin toisinaan liikkua julkisilla.

Tällä adressilla vaadimme, että uudessa vyöhykemallissa sallittaisiin yhden vyöhykkeen lippu, joka olisi kahden vyöhykkeen lippua edullisempi. Tämä tekisi julkisen liikenteen käyttämisestä joustavampaa ja siten myös koko kaupunkikulttuurista elävämpää.