Jumalanpilkka takaisin rangaistavaksi rikokseksi!

Olen kuullut, että Suomen laissa ei enää kielletä Jumalanpilkkaa. Vaadimme että asiaan tulisi muutos ja otetaan uudelleen Jumalanpilkka rangaistavaksi teoksi rikoslakiin.

 

Tässä vakava varoitus Aaro Leikkarin Isänmaamme alennustila-kirjasta siihen, miten käy jos hylkäätte Jumalan ja alatte Jumalaa pilkata:

 

 

Jumalan pilkkaaminen

 

Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, Gal.  6: 7.

Sillä katso, jumalattomat jännittävät jousensa, ovat panneet nuolensa jänteelle oikeamielisiä pimeässä ampuaksensa.  Kun peruspylväät murretaan maahan, mitä voi vanhurskas tehdä?" Ps. 11: 2-3.

Elämän arvojen murrostilannetta 1960-1970 –luvuilla voidaan verrata siihen, mitä tapahtui maaherra Pontius Pilatuksen kysyessä kansalta, kummanko he haluavat valita, Barabbaan vai Jeesuksen.  Tiedämme, että johtajiensa yllyttämänä kansa valitsi ja halusi vapaaksi Barabbaan, joka oli ryöväri.  Jeesuksen he halusivat ristiin naulittavaksi.

Pimeyden ruhtinaan eksyttämät ihmiset näkivät erityisesti Raamatusta peräisin olevat arvot ihmisiä orjuuttavana menneisyyden jäänteenä, vaikka koko länsimainen kulttuuri ja kehitys on pitkälti rakennettu Raamatussa esillä olevien arvojen varaan.  Koska muutosta ajaneet ihmiset olivat eksyksissä ja sokeita, he eivät havainneet, että kun nämä arvot romutetaan, samalla puretaan se perustus, jonka varaan yhteiskunta on rakennettu.  Heiltä jäi kysymättä tärkeä kysymys, että mitä yhteiskunnalle tapahtuu, kun sen elämän sisäinen perusta hävitetään.

Yhteiskunnan rakenteita ravistelevan ateistisen sanoman keskeinen sisältö oli, että ei ole olemassa Raamatun ilmoittamaa Jumalaa.  Sen mukaan uskovien Jumala on taruolento.  Eksymyksensä vallassa nuo Jumalaa vastaan nousseet ihmiset katsoivat, että nykyaikainen sivistynyt ihminen ei voinut enää alistua sellaiseen ”orjuuteen”, mitä Raamatun Jumalaan uskominen merkitsi, eikä sellaista ”orjuuttamista” voitu myöskään sallia sivistyneessä yhteiskunnassa.

Pilkkaaja asettuu aina pilkattavan yläpuolelle.  Näin tekevät myös Jumalan pilkkaaja ja pilkkaajan suosija.  He katsovat voivansa polkea Jumalan jalkojensa alle.  Pilkkaamisen avulla Jumala pyritään ”nöyryyttämään” eli asettamaan halveksittuun asemaan.  Ylpeydessään ihminen pyrkii näin häpäisemään Kaikkivaltiaan Jumalan ja osoittamaan Hänet tyhjänpäiväiseksi.

Kun yhteiskunta avaa kansalaisilleen tietä Jumalan pilkkaamiseen, se ottaa raskaan vastuun sellaisen kylvämisen seurauksista, kun tulee niittämisen vuoro.  Silloin on turha syyttää ainakaan Jumalaa niistä koettelemuksista, joita ihmiset saavat kantaakseen.

Suomen Rikoslaissa Jumalan pilkkaaminen oli kriminalisoitu eli säädetty rangaistavaksi teoksi.  Kun eräs kirjailija tuomittiin rangaistukseen tämän lain nojalla, se ei sopinut siihen maailmankuvaan, mitä tämä Raamatun Jumalasta kauas eksynyt ihmisryhmä edusti.  Niinpä laki kumottiin.  Nämä eksytetyt ihmiset halusivat saada ihmiset irti ”olemattomasta” Jumalasta ja siinä tavoitteessa osaltaan auttoi se, että ihmisille suotiin mahdollisuus ilman rangaistuksen pelkoa vapaasti pilkata Jumalaa.

Jumalan pilkan salliminen ilman rangaistuksen pelkoa ei uuden ajattelun edustajille vielä riittänyt.  Sen lisäksi heidän ”tehtävänsä” edellytti, että ihmisiä kannustettaisiin ”uskovien Jumalan” ja tietenkin myös Häneen uskovien ihmisten pilkkaamiseen.  Kulttuurin, taiteen ja median edustajille osoitettiin suosiota, kun he ryhtyivät tekemään Raamatun Jumalaan liittyvien asioiden häpäisemisestä julkista viihdettä, ”hienoa taidetta”.  Kirosanojen kyllästämät näytelmien ja elokuvien repliikit sekä ajanvieteohjelmien juonnot ja puheenvuorot ovat tänään suomalaisen taiteen ja julkisten ajanvieteohjelmien tavaramerkki.  Tämän uuden ”sivistyksen” eturivissä rohkeimmin esiintyneitä henkilöitä pidetään älykköinä.  Tämän seurauksena myös lasten ja nuorten kielenkäyttö on vähitellen muokkautunut sellaiseksi, että normaalia keskustelua ei enää osata käydä muuten kuin kirosanoihin upotettuna.

Ajan henkeä myötäilevät kristillisyyden edustajatkin halusivat osoittaa olevansa edistyksellisiä ja nykyaikaisia.  Rikoslain muutosvaiheessa siltäkin suunnalta esitettiin näkemyksiä, joiden mukaan Jumala on niin suuri ja ihmisen ulottumattomissa, ettei ihminen voi Häntä pilkata eli ihmisen pilkka ei voi ulottua Jumalaan.  Heidänkin mielestään Jumalan pilkan rangaistavuus voitiin poistaa rikoslaista, vaikka Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala ei salli itseään pilkata.  Uuden ajan henkeen kuuluu sekin, että Raamattu saa uudenlaisia liberaaleja tulkintoja, joilla totuus peitetään.

 

Jumalan pilkkaamisen vaikutus

 

Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen,  Matt. 18: 6.

Perinteisiä arvoja vastaan suunnatun ensimmäisen iskun välineenä käytettiin siis Jumalan pilkkaamista.  Kun julkinen Jumalan pilkkaaminen nostettiin arvostetuksi ajanvietteeksi, pilkkaajat saattoivat esiintyä rohkeina ja suosittuina sankareina.  Tämän aseen käyttäminen osoittautui tehokkaaksi keinoksi, kun ryhdyttiin romuttamaan sitä arvopohjaa, jolle perheiden ja lastenkin elämä oli aikaisemmin kestävästi rakennettu.

Länsimaiset yhteiskunnat ja niiden omaksumat eettiset ja hengelliset arvot, moraali, lainsäädäntö jne. ovat perinteisesti nojanneet Raamatun sanomaan ja arvoihin.  Niinpä esimerkiksi avioliitot ovat kestäneet menneinä vuosikymmeninä ankeissakin olosuhteissa, kun puolisot ovat tienneet olevansa aviopuolisoita Jumalan edessä ja siten olevansa vastuussa perheestään Hänen edessään.  He ovat myös tienneet, että Jumala on tukemassa heitä tässä kutsumuksessaan.

Lapset on opetettu kunnioittamaan ja tottelemaan vanhempiaan, koska Jumala on sellaisen ohjeen antanut.  Samoin lapset on opetettu kunnioittamaan ja tottelemaan myös esimerkiksi opettajia kouluissa.  Lapsille on myös opetettu, että on olemassa Kaikkivaltias Jumala, Taivaallinen Isä, joka seuraa myös lasten elämää ja on kiinnostunut siitä, miten he käyttäytyvät, jopa siitä, mitä he ajattelevat ja puhuvat.  Lapsille on myös ilmoitettu selvästi, että jos he karkeasti rikkovat vanhempiensa käskyjä vastaan, siitä seuraa kuritusta.

Lapset ovat olleet tasapainoisia, kun elämä on ollut turvallista.  He ovat tulleet ymmärtämään, että kaikella, mitä on olemassa, on Jumalan määräämä tarkoitus.  Lapset ovat tulleet tietoisiksi siitä, että Taivaassa on Jumala, joka on heidätkin luonut.  Hän on antanut heidänkin elämälleen tarkoituksen ja päämäärän.  Lapsille on myös kerrottu, että Taivaassa on myös Jeesus, joka on lasten ystävä.

Lapsille on kerrottu, että heidän elämänsä on äärettömän arvokas, sillä se on lahja Jumalalta.  Heille on opetettu, että heillä jokaisella on oma suojelusenkeli, joka kulkee aina ja kaikkialla heidän mukanaan.  Lapsille on kerrottu sekin, että Jumala on varannut ihmiselle maallisen kodin lisäksi toisen kodin Taivaassa.  Kun ihminen kuolee, hän pääsee uuteen kotiin Taivaaseen, jos uskoo Jeesukseen ja palvelee Häntä tämän elämänsä ajan.

Tuollaiseen turvalliseen ja tasapainoiseen ”lintukotoon” iskeytyi rajuilman tavoin pimeyden henkivaltojen hyökkäys.  Yhteiskunnan johtamiseen asetetut ihmiset, jotka olivat eksyneet seuraamaan ateistista ideologiaa, ryhtyivät laajalla rintamalla horjuttamaan vanhempien ja lasten uskoa Raamatun Jumalaan.  Ensin vähän peitellymmin, niin kuin tapahtui Jumalan pilkkaamisen suosimisen yhteydessä, sitten yhä suorasukaisemmin ja laajemmalla rintamalla.

On ymmärrettävää, että perheissä ja yhteiskunnassa yleisemminkin syntyi hämmennys.  Yksilöiden ja yhteisön tukena olleet sisäiset rakenteet murtuivat rauniokasaksi.  Ateistinen vapautta julistava sanoma kykeni kyllä murtamaan ihmisten ja yhteiskunnan sisäiset turvarakenteet.  Sillä ei kuitenkaan ollut uskottavaa vaihtoehtoa hävitettyjen arvojen tilalle.  Ihmiset jäivät vaille todellista elämän sisältöä, joka olisi antanut elämälle tarkoituksen ja päämäärän.  Tällaisen elämän sisällön puuttuessa elämästä katoaa mielekkyys, voima ja turvallisuus.  Ihmiset jäivät sisäisesti tyhjän päälle ja harhailivat vähitellen yhtä eksyksissä kuin heidän eksyttäjänsäkin.  2. Piet.  2: 19.

Uuden kylvön satoa ei tarvinnut kauan odottaa.  Perhesiteet löystyvät.  Puolisot saattoivat toimia mielihalujensa mukaan sekä toisiinsa että lapsiinsa nähden ilman, että tarvitsi ajatella vastuutaan Jumalan edessä.  Jumalan julkinen pilkkaaminen sai myös lapset luulemaan, ettei Häntä ole olemassakaan.

Aikuiset ja lapset päättelivät, että kun Jumalaa ei ole, ei Raamatun sanomastakaan tarvitse mitään välittää.  Nyt voi vapaasti tehdä mitä huvittaa.  Eihän tällä elämällä kuitenkaan ole mitään todellista tarkoitusta eikä merkitystä.

Lapset ajattelivat, että vanhemmista tai opettajistakaan ei tarvitse välittää, jos ne yrittävät jotain sellaista, mitä ei itse halua noudattaa.  Lapsetkin voivat kokea uuden tilanteen aluksi vapauttavana.  Tuntuu kivalta ja jännittävältä, kun saa elää niin kuin haluaa ja tehdä mitä haluaa.  Mutta kun aika kuluu, elämään astuu tyhjyys.  Itsekeskeisyys on vienyt sisäisen ihmisen erämaahan eksyksiin.

Eksynyt ihminen kyselee.  Vastauksia hänellä ei ole.  Mitä tämä elämä on, mistä olen tullut, minne olen menossa, mikä on kaiken tarkoitus, mitä seuraa kuoleman jälkeen jne.  Kun vastauksia ei ole, seurauksena on tyhjä ja  irrallinen ihminen, joka harhailee yksin kysymyksineen ja päätyy kuin sattuman ohjaamana milloin minkinlaisiin kohtaloihin.