Eutanasia lailliseksi

Ota yhteyttä adressin tekijään

Tämä viestiketju on automaattisesti luotu adressista Eutanasia lailliseksi.

Janne Koski
Helsinki

#2

15.04.2007 21:03

Samaa mieltä. Jos elämä menee muutenkin pieleen, niin sitten voi päättää päivänsä lääkärin avustuksella. Vähän niin kuin itsemurhan korvike.
Outi Markkanen
Helsinki

#3 Kaksipiippuinen juttu

29.04.2007 16:17

Aktiivisen kuolinavun salliminen ei ole yksioikoinen kysymys. Olipa sitten kyseessä akuutti ongelma tai kuolemaan johtava parantumaton tila, niin ihmisen mielipide saattaa muuttua. Jokainen varmaan haluaa jossain vaiheessa kuolla, mutta tilanteen hellitettyä näkökulma muuttuu. Parantumattomasti sairaskin voi saada lievitystä hankaliin oireisiinsa ja koko loppuelämä ei ole vääjäämättä pelkkää tuskaa.

Aktiivisen kuolinavun sijaan haluaisin suosia passiivista eutanasiaa. Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä ylläpitää käsittämätöntä näkemystä elämästä itseisarvona. Tällöin elämää ylläpidetään hinnalla millä hyvänsä, vaikka yksilö kärsii. Keskoshoidoilla ja elvytyksillä saadaan pahimmassa tapauksessa aikaan täysin autettavia ihmisiä, jotka ovat yhteiskunnan elätettävinä jopa vuosikymmeniä. En voi pitää tätä reiluna toimintana, koska samaan aikaan työikäisen jonottavat pääsyä toimenpiteisiin.

Näin ollen kannatan, että turhia hoitoja ja toimenpiteitä vältetään. Ilman ravintoa ja nesteytystä yksilö menehtyy luonnollisestikin. Vaikeasti vammautuneiden kohdalla ja vaikean ennusteen omaavien kohdalla pitäisi ikään katsomatta ottaa passiivinen hoitolinja, jossa keskitytään vain kärsimyksen lievittämiseen (esim. kipu), eikä elämän keinotekoiseen pitkittämiseen.

Elämän ainoa tarkoitus ei voi olla mahdollisimman pitkä elämä elämänlaatuun ja toimintakykyyn katsomatta.
Fleetwood Arakawa
Nakkila

#4

05.09.2007 23:30

Mikä merkitys on oikeudella elämään jos ihmiseltä kielletään oikeus kuolemaan? Eutanasian kieltäminen tarkoittaa elämän kuulumista valtiolle eikä ihmiselle. Miten tilanne olisi parempi kuin nimeltämainitsemattomassa Orwellin kirjassa?
Jukka Muhonen
ojakkala

#5

19.11.2007 21:20

Kyllä mutta seuraten potilaan mielialaa, jos vuoden ajan esimerkiksi potilas haluaa joka päivä kuolla ni mikäs siinä.
Minna Mansikka
Joutseno

#6 Oikein!

30.10.2008 23:21

Myös henkinen tuska, joka syntyy tietosuudesta ettei koskaan enää pääse sairaalasta pois (monet vanhukset, jotka ovat liian heikkoja kuntouttamiseen yms). Siis kirjaimellisesti vuodepotilaat, jotka tiedostavat kaiken ympärillään, mutteivät pysty kävelemään eivätkä toimittamaan muitakaan henkilökohtaisia asioitaan ilman apua (tarpeilla käyminen esim).. vrt alle 2-lapsi. Monia vanhuksiakin kohdellaan kuin kakaroita, vaikka he ovat monta vuosikymmentä elämänviisaampia ja kokeneempia kuin useimmat hoitajansa. Siksi ne ovat niin katkeria. Olen seurannut vierestä, eikä ole kiva katsoa vierestä miten hoitajat, jotka ovat jotkut vähän päälle 20-vuotiaita( kakaroita monien vanhusten silmissä) kohtelee heitä kuin kakaraa. Vaikka osien kuuluisi mennä toisinpäin. Ne vanhukset makaa vuoteissaan pahimmassa tapauksessa vuositolkulla odottaen kuolemaa, mutteivät saa siihen mahdollista. Robottimaiset lähihoitajat kurottavat tekohymystä säteilevät kasvonsa korvan juureen kysyen kuulumisia. Ja jos vastaus ei kuulosta lupaavalta ni ihmetellää yhessä äänee mikä vikana (saivartelua). He poistuvat potilaan katkeran hymyn saattelemina iloisina siitä tietoisuudestä etteivät ole itse samassa asemassa. "Vanhus nukahtaa joka yö sisimmässään toivomus kuoleman korjaamasta voimasta, ettei tarvitsisi nähdä tuota tekopirteyttä hohkavaa lasittuneiden silmien koristamaa robotti-olemusta, joka tulee ja herättää haaveistaan.Tasan kello se ja se. Pettyneinä ne avaa silmänsä pirteän sirkutuksen vyöryessä tajuntaan ja huomaavat(kiitos nykyteknologian) elävänsä yhä edelleen. huolimatta siitä että rukoilivat toisin
Minna Mansikka
Joutseno

#7

30.10.2008 23:29

..Ajatellessani asiaa omalle kohdalle tietosena siitä ettei tilanne muutu. Vaatisin kuolemaa. On totta etteivät kaikki samassa tilanteessa olevat halua vielä lakata odottamasta ihmettä mutta niiden, jotka haluavat.. Heille tulisi suoda se mahdollisuus. Monet jotka nyt sitä et niiden läheiset haluu kuolla tuossa tilanteessa eivät ymmärrä sitä välttämättä tarpeeksi hyvin ennenkuin ovat itse kokeneet saman henkisen..tai fyysisen tuskan. ja silloin ku se tapahtuu omalle kohalleen on turha itkee jälkeepäi ku ei ollu mukana vaikuttamassa asiaa sillo ku hänen ääntä tarvittiin :)
Minna Mansikka
Joutseno

#8 (Korjaus)

30.10.2008 23:36

Piti sanoa tossa yhdessä kohtaan-->(Monet jotka nyt sitä et ..).. niin, että monet jotka nyt sitä vastustaa esim että heidän läheisensä vastaavassa tilanteessa haluisivat kuolemaa vaikka itse ovat täydessä elämänvoimissaan, pitäisi ajatella asiaa myös heidän kannaltaan ja sen jälkeen miettiä perusteellisemmin asiaa omalta kohdaltaan. On itsekästä sanoa lääkäreille että pidetään potilaan tahdosta huolimatta hänet hengissä kaikinkeinoin ,vaikka toinen itse ei haluiaisi.
Vieras

#9 Re: Kaksipiippuinen juttu

07.06.2010 19:30

#3: Outi Markkanen - Kaksipiippuinen juttu

Auta äläkä kiduta. Ihminen voi olla syömättä todella pitkän ajan, sen osoittaa jo lähihistoria. On kuin syöttäisi myrkkyä päivittäin lisäten annosta samalla kipuja poistaen. Passiivinen hoito ei ole mielestäni muuta kuin vastuun pakoilua, mihin nykyinen laki pakottaa.

JAAKKO OJANNE
Vieras

#11 Kahdeksan teesiä kuolinavun puolesta

12.01.2011 02:00

On ehkä selvyyden vuoksi sanottava, että eutanasia ei ole mikään elämän päätepisteessä oleva suoranainen tavoite. Jokainen meistä haluaa elää, ja mieluiten mahdollisimman pitkään. Sekin on osa totuutta, että monet saattohoidossakin olevista potilaista haluaisivat koettaa elää; vielä hetken ainakin.
Osalle elämän lahja muuttuu kuitenkin sietämättömäksi taakaksi. Tätä tilannetta varten on oltava mahdollisuus tehdä valintoja. Jos valinta on kuolinapu, niin on eettisesti väärin se häneltä kieltää.
Esitän seuraavat kahdeksan teesiä itse kunkin harkittavaksi:
1. Ihmisellä on oltava oikeus päättää itse omasta elämästään. Ihmisellä on kiistämätön oikeus päättää ja hallita omaa elämäänsä koskevia asioita. Jos hän ei kärsimyksiensä ja fyysisen avuttomuutensa vuoksi pysty kuolemaa itse saavuttamaan, mutta selvästi sitä tahtoo, on häntä autettava. Tätä ei kukaan voi häneltä omien näkemystensä taikka uskontonsa perusteella kieltää.
2. Aktiivinen kuolinapu sitä vaativalle on laupeutta. Nykyinen lääkärietiikka sallii potilaan kieltäytyvän lääkkeistä, juomasta ja ruoasta, mutta ei salli aktiivista kuolinapua tai edes anna nautittavaksi sellaisia lääkeaineita, joiden avulla elämä päättyisi. Potilaan siis sallitaan näännyttää itsensä vaikkapa janoon. Se ei ole eettisesti oikein. Se on sydämettömyyttä ja julmuutta pahimmillaan.
3. Eutanasialaki kunnioittaa yksilön elämää. Lain puuttuminen luo suurta epävarmuutta ja pelkoa. Jos potilas tietää sairastavansa vaikkapa jotakin hivuttavaa ja parantumatonta sairautta, hän väistämättä askaroi sillä visiolla, että hän joutuu avuttomaan tilaan. Kun toivoa kuolinavusta ei ole olemassa, saattaa potilas toimia silloin, kun se vielä on mahdollista. Hän hirttäytyy niin kauan, kun pystyy kiipeämään jakkaralle, ampuu itsensä kun vielä voi koukistaa sormensa ja asettaa aseen piipun suuhunsa tai nielee tappavat lääkkeet, kun vielä kykenee nielemään.
Tietoisuus siitä, että kuolinapua annetaan, jos sitä pyytää, kunnioittaa potilaan elämää. Kun valinnan mahdollisuus on olemassa, hän saattaakin elää elämänsä niin sanottuun luonnolliseen päätepisteeseen saakka. Eutanasialaki siis käytännössä ehkäisee itsemurhia sen sijaan, että aiheuttaisi jonkinlaisen ”muodin” tai ”ryntäyksen”.
4. Eutanasialaki takaa laillisuuden säilymisen. Tällä hetkellä itsemurhassa avustaminen ei ole laitonta, mutta vaikkapa injektioneulalla annettu tappavan lääkeaineen annosteleminen sairaalassa on murha. Itsemurhassa avustaminen on käsitteenäkin jo mahdoton. Sellaisen asian määritteleminen on jokseenkin hämärä tehtävä.
Eutanasialain puute kuvastaa pikemminkin haluttomuutta saattaa hankala asia lailliseen järjestykseen, kuin halua estää eutanasialain soveltamisesta johtuvia ongelmia. Lyhyesti: nyt eletään laittomuuden tilassa.
5. Eutanasialaki selkeyttää lääkärin asemaa. Väitetään, että eutanasialaki aiheuttaisi lääkäreille ongelmia ja eettisiä paineita. Näin väittävät unohtavat kokonaan, että lain puuttuminen aiheuttaa joskus peräti kestämättömiä tilanteita. Lääkärit joutuvat seuraamaan tuskaisten ja kuolevien potilaiden kamppailua ilman toivetta kuoleman tuomasta vapahduksesta. Jos potilas valitsee itsensä näännyttämisen tien, on tapahtuma yhtä julmaa näytöstä kuin kuolemantuomion täytäntöönpano. Pääasiassa lääkärit tietysti helpottavat potilaiden olotilaa lääkityksellä, mutta sitä ei saa antaa tappavaa määrää, jotta ei joudu syytteeseen. Lääkäri saa siis toimia paitsi erittäin raskaassa tilanteessa, myös hyvin heikolla pohjalla.
Selvää tietysti on, että lailla ei myöskään pakoteta lääkäriä toimimaan vastoin vakaumustaan. Eihän esimerkiksi jehovantodistaja suorita verensiirtoja, vaan toimenpiteen suorittaa toinen lääkäri.
6. Uskonto ei ole kuolinavun esteenä. Eutanasialakia tyrmätään usein uskonnollisislla perusteilla. Tämäkin on harhaista, sillä jokainen maailman valtauskonto edellyttää itsensä uhraamista, ja sikäli suoranaista itsemurhaa tietyissä olosuhteissa. Raamatun kuuluisin itsemurhan tekijä lienee muuten sokaistu Simson, joka voimansa takaisin saatuaan sortaa vihollisen palatsin suuret pylväät itsensä ja orjuuttajiensa niskaan.
Selvittämättä on oikeastaan sekin, missä vaiheessa kärsimyksen jalostavasta vaiheesta siirrytään sille turmion tuottavalle puolelle? Väinö Linnan ”Tuntemattomassa sotilaassa” taisteluista kauhistunut sotamies Riitaoja kertoo peloissaan haavoittuneesta, joka huusi ensin Jeesusta ja sitten Pirua. Linna kuvasi kohtauksessa huomaamattaan koko eutanasiakysymyksen uskonnollisen problematiikan: joutuuko haavoittunut nyt kiroilunsa takia helvettiin vai pääseekö hän noin ”hienosti” kärsien taivaaseen? Myöhemminhän karski sotilas Lehto ampuu itsensä vakavasti haavoittuneena. Tekikö hänkin sitten väärin ja joutuuko helvettiin?
Eikö ole kohtuutonta mennä väittämään, että taivaaseen pääsee kärsimällä itsensä järjiltään, mutta se pääsy evätään, jos kuolee omasta tahdostaan ja rauhallisesti?
7. On ristiriitaista kieltää täysivaltaista ihmistä saamasta kuolinapua, mutta velvoittaa hänet lailla tappamaan tai uhrautumaan sotatilassa. Perustuslakimme asettaa jokaiselle velvoitteen asettamaan oma terveys ja elämä vaaralle alttiiksi maata puolustettaessa. Tässä ei ole mitään eettistä ongelmaa. Sen sijaan lain säätäjille on vaikeaa suoda yksilölle oikeutta saada kuolinapuapua.
8. Eutanasialain kieltäminen heijastaa halua kieltää elämän rajallisuus. Eutanasialain säätää aikanaan Suomen eduskunta. Kysymyksessä on poliittinen päätös, joka tapahtuu normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Se edellyttää poliittista rohkeutta, koska eutanasialaki merkitsee samalla elämän päättymisen hyväksymistä. Pitkään yhteiskuntamme ja trendikäs elämänmenomme on lakaissut kuoleman maton alle, kieltänyt sen olemassaolon.
Poliittisilta päättäjiltämme edellytetään realismia hyväksyä se, että jossakin vaiheessa elämä päättyy ja yksilöllä on oltava mahdollisuus saada apua myös kuolemisessa, jos hän niin haluaa.
Päättäjillämme on oltava myös sen verran inhimillisyyttä, että he ymmärtävät, että joskus ja joissakin tapauksissa se on kaikkein armeliain tapa toimia.
Suvi Antila
Adressin tekijä

#12 Re: Kahdeksan teesiä kuolinavun puolesta

27.02.2011 20:51

#11: JAAKKO OJANNE - Kahdeksan teesiä kuolinavun puolesta

Ei mitään lisättävää. Vieläkö jollain on jotain vastaan sanottavaa tämän luettuaan?

Timmy Huttunen

#13 Äidin tarina

10.03.2011 21:26

Johanna Ervastin kirja ”Jäähyväiset Einolle” on riipaisevan järkyttävä kirja, jossa teologiäiti kertoo 3,5 vuotiaan poikansa yhdeksän viikkoa kestäneestä kärsimyksestä ja taistelusta kuolemaa vastaan.
Eino sairastuu kesken yöunien palmusunnuntaiaamuna kovaan päänsärkyyn, joka ei helpotu särkylääkkeellä, vaan pojan tila huononee ja hänet kiidätetään ambulanssilla sairaalaan Siitä alkaa Einon kärsimyksien täyteinen hoitokierre. Pojalla todetaan vakava aivoverenvuoto, jonka oli aiheuttanut synnynnäinen verisuoniepämuodostuma ja vuoto oli aikaansaanut aivoissa jo suurta tuhoa. Poika joutuu välittömästi leikkauspöydälle ja hänen päänsä avataan. Tuho aivoissa on vielä odotettua suurempi ja lääkärit antavat vain vähän toivoa vanhemmille.
Lääkärit kertovat, että lapsi elää ehkä vain muutaman tunnin tai korkeintaan muutaman päivän. Aikuisen kohdalla hoidosta olisi jo luovuttu, mutta lapsen kohdalla hoitoa jatketaan loppuun asti.
Eino joutuu hengityskoneeseen ja tehohoito jatkuu, hänelle tehdään vielä kaksi uutta leikkausta, mutta tilanne on toivoton. Lääkärien mukaan toipumisen edellytyksiä ei ole, kaikki inhimillinen elämä on pojan kohdalta lopullisesti ohi. Ravinnon antaminen lopetetaan, mutta nesteytys jää. Lääkärit kyllä toteavat, ettei toivoa ole ja että parasta olisi, jos Einolle voisi antaa lääkettä niin paljon, että hän pääsisi pois, mutta niinhän he eivät voi lääkärin eettisten sääntöjen mukaan toimia. Niin aletaan puhua vaan uudesta jatkohoitopaikasta, jossa nesteen antamista jatkettaisiin niin kauan kunnes poika hitaasti kituen, mutta varmasti kuolisi.
Vanhemmat ihmettelevät, onko lapsen kärsimyksiä lopettavan päätöksen teko niin vaikeaa, ettei sitä pystytä tekemään. Vanhemmat olisivat olleet valmiita lopettamaan nesteytyksen, he olivat tehneet tuskallisen päätöksen ja olisivat antaneet lapsensa nukahtaa mahdollisimman kivuttomasti ja nopeasti pois, mutta lääkärit eivät tätä toivetta kuunnelleet. Lääkärien mielestä lasta piti edelleen nesteyttää ja lääkitä, koska nesteytyksen lopettaminen soti heidän etiikkaansa vastaan.
Vanhemmat kysyvätkin, ympäröikö meitä hoitokulttuuri, jossa voidaan sitoutua hitaaseen kiduttavaan kuolemaan. Onko se inhimillisempää kuin antaa niin paljon kipulääkettä, että ihminen sen avulla voi kivutta nukkua pois.
” Poikamme elämä oli enää vain sängyssä liikkumatta makaamista, kivuliaiden limaimujen kestämistä ja märkiviä makuuhaavoja. Mitään valmiita tai edes periaatteellisia hoitolinjauksia ei ole olemassa tällaisen tilanteen varalle”, toteavat Einon vanhemmat, joista isä on itsekin lääkäri.
Voimme todellakin kysyä, missä on hoidon raja, jonka ylittäminen ei enää lievitä kärsimyksiä, vaan lisää tuskaa ja epätoivoa? Vimmattu tehohoitokin voi saada epäinhimillisiä piirteitä varsinkin jos siitä ei ole enää mitään hyötyä. Ilman nykyaikaista lääketiedettä Eino olisi kuollut samana päivänä, jona hän sairastui. Onko nykylääketieteestä tullut meille ansa, joka ei anna meille kuolemisen mahdollisuutta silloin, kun on kuolemisen aika?
Yhdeksän viikkoa Eino joutui käymään kiduttavaa, toivotonta taistelua elämästään, jota lääkärit yrittivät suorastaan väkisin ylläpitää, vaikka tiesivät tilanteen toivottomuuden. Kenen parasta tällöin ajateltiin? Sitä sopinee kysyä.
Johanna Ervastin mielestä olisi jo korkea aika ryhtyä keskustelemaan vakavasti kuolevan potilaan ihmisarvosta ja arvokkaasta, inhimillisestä kuolemasta. Siitä on hänen mielestään vaiettu jo liian kauan.

Vieras

#14

23.12.2011 12:34

Uskontohihhulit voi pitää suunsa kiinni

Vieras

#15 Re: Kahdeksan teesiä kuolinavun puolesta

24.03.2012 02:57

#11: JAAKKO OJANNE - Kahdeksan teesiä kuolinavun puolesta 

 

9.Eutanasia olisi yksi hyvä tapa hidastaa väestönkasvua ympäri maailmaa, mikä olisi hyväksi ympäristölle.
Denon87

#16

24.03.2012 03:03

Kannatan aktiivista eutanasiaa, jokaisella tulee olla oikeus päättää elämästään ja kuolemastaan. Jos lääkäreille itselleen se on niin kova pala. Niin laitetaan useasta kuoleman aiheuttamisesta tuomitut ja erotetut lääkärit takaisin töihin, mutta he hoitaisivat vain tuon eutanasia puolen eikä kukaan muu lääkäri. Toinen vaihtoehto olisi sairaaloiden lähelle perustettavat pienet yritykset jotka pientä maksua vastaan suorittaisivat eutanasiat ihmisille. Kolmas vaihtoehto olisi että potilas tai omainen suorittaisi eutanasian potilaalle.

Vieras

#17

26.05.2012 14:15

Yleensä eutanasian vastustajat perustelevat lakiehdotuksen hylkäämistä sillä, että ketään ei voida pakottaa ottamaan toiselta henki. Nämä ihmiset unohtavat, että usein on myös vaihtoehtona ihmisellä itsellään ottaa oma henki, hänelle pitää vain antaa siihen mahdollisuus.

Sivuston ylläpitäjä on poistanut tämän viestin (Näytä tarkemmat tiedot)

26.05.2012 17:25


Laura

#19 Iso kyllä!

30.05.2012 20:07

Tossa ole mitään mietittävää. Itse en halua virua sängyn pohjalla tulevaisuudessa aivottomana vihanneksena, joka ei ymmärrä maailman menosta mitään, eikä tunnista läheisiään. Tuota samaa en kestä muidenkaan läheisieni kokevan. Karehdin eläimiä, saavat sen viimesen piikin silloin, kun se todellakin on viimeinen ratkaisu.
omainen

#20 Kituvan omainen

11.07.2012 22:11

Seurasin tänään äitini kuolinkamppailua. Lääkärit eivät mahda mitään ja antoivat aikaa vain muutamia päiviä, mitkään lääkkeet eivät tehoa. Todennäköisesti tulee hukkumaan keuhkoihin kerääntyneeseen nesteeseen.

On sairastanut jo parikymmentä vuotta ja viimeiset 10 vuotta 100% invalidina. Kärsinyt kymmenkunta aivoinfarktia ja viikko sitten sai jostain massiivisen tulehduksen. Elvytyskielto on, koska kokee itse ettei elä ihmisen arvoista elämää.

Nyt sitten vain "annetaan" kuolla ja kärsiä viimeiset hetket kovia tuskia.

Miksi ei voisi sallia tällaisissa tapauksissa ihmisen arvoinen loppu, kun nykyään annetaan vain kitua kunnes kuolema tulee. Tässä kärsii itse potilas ja läheiset. Morfiinia annetaan vain sen verran, että hieman olo helpottaa.

Järjestelmä voisi olla esim. että potilas (jos on tajuissaan/järjissään), omaiset ja 3 pätevää lääkäriä päättäisivät elämän kunniallisesta lopusta.

Tässä tapauksessa nyt odotamme vain milloin kuolema tulee.


Vieras

#21

12.07.2012 02:43

Aktiivista eutanasiaa Suomeen ajavan Exitus ry:n fb-sivuille (hae fb:ssä Exitus ry) toivotaan keskustelua ja kannatuksen ilmaisijoita. Tulevana syksynä Exitus aloittaa kansalaisaloitteen puolesta kampanjoinnin, yhteistyössä Avoimen ministeriön (www.avoinministerio.fi) kanssa.

Vieras

#22

12.07.2012 12:43

Olen sama mieltä asiassa ihmisen pitää päättää asiasta itse tehdä Hoitotestamentti.Itse olen mietinnyt aia omalta kohdaltan Hoitotestamenttiä pitemmän ajan asia elämässäni ja omsa tulevaisuus pelottaa jatkossa, miten jaksan mennä päiviä eteenpäin tulevaisuutta kohtiin.

Sivuston ylläpitäjä on poistanut tämän viestin (Näytä tarkemmat tiedot)

12.07.2012 16:51


mimamo

#24 Re: Äidin tarina

26.09.2012 00:33

#13: - Äidi Tehtiinkö Einolle eutanasia ? vai kuoliko hän lopulta..?

 

Äitinsä saattohoitaja

#25 Re: Re: Kahdeksan teesiä kuolinavun puolesta

29.01.2013 01:13

#12: Suvi Antila - Re: Kahdeksan teesiä kuolinavun puolesta

Aivan samaa mieltä. Uskon, että yksikään ihminen, joka on omakohtaisestu nähnyt oman läheisensä kivun ja kärsimyksen täyttämän kuoleman odotuksen, kun mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ole, kun toivoa ei enää ole ja kun elämän päättyminen on väistämätöntä, ei voi olla kuin tätä mieltä. Kirjoituspöydän takaa on helppo olla mitä mieltä vaan, mutta vasta kun itse on tilanteessa 24 h läsnä ja seuraa oman läheisensä tuskaa, ymmärtää mikä vapautus kuolema on ja miten ihmisellä olisi oikeus saada se.

Kommentoi adressia

Facebook
Tulisiko bensaveroa laskea?