Ylipainoisten lasten vanhemmat edesvastuuseen!

Ota yhteyttä adressin tekijään

Tämä viestiketju on automaattisesti luotu adressista Ylipainoisten lasten vanhemmat edesvastuuseen!.

Timo Ylä-Soininmäki
Adressin tekijä

#1 Keskustelua aiheesta

31.03.2008 07:25

Tällä adressilla en tarkoita, että kun lapsella havaitaan ylipainoa, että vanhemmat pyydetään kouluneuvolaan syytettäväksi ja parjattavaksi. Tarkoitan sitä, että yhteisin voimin yritetään löytää keinoja asian korjaamiseksi, aivan kuten tehtäisiin, jos olisi kyse jostain vakavasta sairaudesta. Parhaimmillaan tämä keskustelu voi toimia uuden terveellisemmän suunnan antajana koko perheelle, mikä on yleensä se paras tapa korjata tämäntyyliset ongelmat.

Ylipaino-ongelmaan ei tietenkään ole olemassa yhtä ratkaisua, joka sopii kaikille perheille. Ehkä kaikkein tärkeintä on oivaltaa, että ongelma on meissä niin yksilöinä kuin perheinä, ja niin on myös ratkaisu. Ratkaisu löytyy rehellisen itsetutkiskelun tuloksena.

Ajatus, että ongelmat ovat jokaisen omaa syytä, saattaa olla monelle outo käsite. Tässä se tarkoittaa sitä, että perheessä, jossa on ylipainoinen lapsi, jokaisen henkilön on katsottava ongelmaa itsensä kautta. Useimmiten lihavuudesta syytetään lasta, koska hän käyttää viikkorahansa karkkeihin ja limsaan, mutta myös vanhempien pitäisi katsoa lapsensa tilannetta itsensä kautta esittämällä itselleen esimerkiksi seuraavat kysymykset:

Olenko hyvä esimerkki lapselle ravinnon suhteen? Aiheutanko ahdistusta, stressiä tai pelkoa lapsessani? Vietänkö tarpeeksi aikaa hänen kanssaan leikkien ja kuntoillen? Ovatko koko perhettä koskevat asiat kunnossa? Opetanko lapselleni kuntoilun, ulkoilun ja hyvän ravinnon tärkeyden? Olenko hyvä isä tai äiti? Ostanko lapselleni liikaa makeisia ja roskaruokaa? Annanko hänelle makeisia, koska tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole hyvä vanhempi? Yritänkö ostaa lapseni rakkauden makeisilla? Valmistanko lapselle terveellistä ruokaa? Vaadinko häneltä liikaa? Oireileeko lapseni minun omia ongelmiani ja turhautumistani? Olenko tietoinen hänen sielunelämästään, mahdollisista vaikeuksistaan ja stressistä, jota hänellä saattaa olla? Välitänkö tarpeeksi lapseni terveydestä ja hyvinvoinnista, vai ovatko omat menoni ja harrastukseni tärkeämpiä? Olenko liian lepsu vai liian ankara kasvattaja? Annanko lapselleni tarpeeksi vapautta toteuttaa itseään? Jne.

Sisarukset voivat kysyä itseltään: Olenko hyvä sisko tai veli? Tuenko sisarustani vai vaikeutanko hänen elämäänsä? Otanko hänet huomioon? Olenko hänelle ilkeä? Miten voisin auttaa häntä? Jne.

Vasta sen jälkeen, kun jokainen perheenjäsen, myös se joka on ylipainoinen, ovat katsoneet asiaa ensin tällä tavalla, perheessä voi tapahtua todellinen pysyvä muutos.

Tekomme määrittävät meidät, eivät puheet. Kuten adressissa sanotaan: ”Tietenkin on olemassa myös lasten ravinto- ja hoito-oppaita, mutta ero on siinä, että sikojen kohdalla hoito-ohjeista pidetään tiukasti kiinni.” Se, että meillä on hyvä tarkoitus kasvattaa lapsemme terveiksi aikuisiksi, ei vielä riitä, vaan meidän on myös elettävä terveellisesti.

Tietenkin lapsilla on omia murheen aiheita, jotka saattavat aiheuttaa stressiä ja henkisiä ongelmia, mutta uskon, että ainakin osittain kodin ongelmat heijastuvat lapsen itsetuhoisena käyttäytymisenä – ylensyömisenä, juomisena, jne. Jos vanhemmat riitelevät, lapset saattavat pelätä mahdollista eroa. Jos perheessä on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, se tietenkin heijastuu lapsen oireiluna. Yletön alkoholin käyttö ja yleinen kukaan ei välitä mistään -asenne eivät taatusti auta lasta kasvamaan terveeksi aikuiseksi.

Lapset ovat hyvä mittari osoittamaan, kuinka terve perhe on. He oireilevat kaikkein ensimmäisinä. Voimme yrittää syyttää muita tahoja lapsiemme ongelmista, mutta loppujen lopuksi vastuu lapsista on kotona. Tietenkin myös perheen ulkopuoliset asiat vaikuttavat lapsiin ja siksi jokaisen tahon, koulun, elintarviketeollisuuden ja yhteiskunnan pitäisikin katsoa näitä asioita oman toimintansa kautta.

Ensin meidän on ymmärrettävä todellinen syy ylensyömiseen. Asioita ei voi korjata vain luomalla uusia sääntöjä tai lakeja siitä, mitä saa tai ei saa syödä, vaan ohjaamalla ihmiset oivaltamaan heidän oma sekä perheensä todellinen tilanne.

Ylensyöminen ja lihavuus eivät ole ongelma vaan oire. Yleensä yritämme mekaanisesti eli laihduttamalla korjata oiretta eli lihavuutta, kun meidän pitäisi korjata syy, esimerkiksi ahdistuneisuus, joka ajaa meidät ylensyömään. Kaikki pakolla laihduttaminen johtaa yleensä jojo- ilmiöön ja kilot tulevat ajan kanssa takasin. Kun korjaamme todellisen syyn lihomisen takana, kilot karisevat lähes itsestään pois, koska paha olo eli ahdistus on pois. Kun meillä on hyvä olla, meillä ei ole enää tarvetta ylensyödä.

Kaikki korjausyritykset, jotka tehdään vanhan päälle, ovat vain hetkellinen laastarivastaus. Uuden elämäntavan luominen tarkoittaa vanhasta luopumista. Me jokainen olemme se ongelma tässä, se ei ole missään muualla. Todellinen muutos lähtee ongelman eli itsensä ymmärtämisestä. Pysyvä muutos tapahtuu ensin yksilössä, sitten perheessä ja sen jälkeen yhteisössä.

Miten ongelmat voi korjata? Ehkä aivan ensimmäiseksi meidän jokaisen pitää ottaa vastuu omasta osuudestamme ongelmassa. Seuraavaksi voisimme rehellisesti kysyä itseltämme, miksi minä ylensyön ja/tai syötän lapsiani liikaa? Aika yleinen syy on juuri ahdistuneisuus. Jos näin on, niin eikö meidän silloin pidä poistaa elämästämme kaikki ahdistusta aiheuttavat ajatukset ja asiat elämästämme. Kun ahdistus häviää, jäljelle jää hyvä olo.

Ja kaikkein tärkeintä on oivaltaa, että hyvä olo on koko ajan ollut meissä; se on vain ollut hautautunut kaiken ahdistuksen ja pahan olon alle. Eli älä etsi hyvää oloa, vaan poista elämästäsi se, mikä aiheuttaa pahaa oloa, ja jäljelle jää hyvä olo.
Elina Turunen
Vaasa

#2 Vanhempien syyttäminen on ongelmallista

31.03.2008 12:52

Sormella osoittelu on ongelmallista, koska lasten lihavuus ei ole aina vanhempien syy. Yleensä leimataan kaikki vanhemmat ja lisäksi itse ylipainoiset lapset, jotka ovat asiantilaan syyttömiä. Minun tuttavieni 10-vuotiaan lapsen ylipainoisuuteen ei tahtonut löytyä syytä. Vanhemmat olivat valveutuneita, etsivät apua myös psykologilta. Ruoka-asiat ja liikunta olivat kotona kunnossa (äiti kunto-ohjaaja) ja ilmeisesti perheen sisältäkään ei löytynyt sen kummempia ongelmia. Mutta tyttö söi salaa karkkia ja roskaruokaa, minkä ehti. On uskaliasta panna syy summanmutikassa vain vanhempien kontolle, jos syyt ovat monimuotoisemmat.

Mutta totta kai suurin osa nykyajan lasten lihavuudesta johtuu vanhemmista – heidän välinpitämättömyydestään, laiskuudestaan ja mukavuudenhalustaan. Ja yksi tärkeä tekijä lienee nykyajan vanhempien uusavuttomuus. Puhutaan paljon siitä, että nuoret vanhemmat eivät välttämättä osaa edes ruuanlaiton perusjuttuja, kuten että miten keitetään perunat jne. Ainahan voi tilata pizzan tai syödä purkkiruokaa tai muita eineksiä. Koululla ja yhteiskunnalla on asian kanssa myös tekemistä.

Timo Ylä-Soininmäki
Adressin tekijä

#3 Kommenti edelliseen....

31.03.2008 12:59

Tietenkin on olemassa poikkeuksia, mutta tämä adressi ei ole poikkeuksia varten, vaan koskee sitä 90 %:ia lihavista nuorista, jotka ylensyövät roskaruokaa ja/tai joiden vanhemmat ylensyöttävät heitä.

Ja jopa yllä olevassa esimerkissä minusta on todella outoa, että vanhemmat eivät muka tienneet, että lapsi syö roskaruokaa salaa. Jos vanhemmat todella ovat kiinnostuneita lapsistaan, niin he kyllä tietävät lähes kaiken, mitä nämä tekevät. Tämä lapsi söi jonkin sisäisen ahdistuksen tai angstin takia makeisia salaa jopa siinä määrin että lihoi, ja ennen kuin asia selvisi, sitä joutuivat tutkimaan monet eri tahot. Eli hänen tarpeensa syödä salaa oli selvästi jonkin isomman psyykkisen syyn aiheuttamaa, mikä vanhempien olisi pitänyt huomata.

Makeisten ylensyönti on aina oire, ei syy. Tämä piilossa oleva syy aiheuttaa muitakin oireita kuin vain makeisten syöntiä, mm. lihomista, apaattisuutta, keskittymisongelmia, masennusta, negatiivisuutta, elämänilon puutetta, eristäytymistä, unihäiriöitä tai koulu- ja oppimisongelmia. Valveutuneet vanhemmat huomaavat tällaiset asiat kyllä aika nopeasti, jos vain haluavat ne nähdä. Mutta oireiden näkemättä jättäminen on vanhemmille monesti helpompaa, koska silloin ei tarvitse tehdä mitään eikä etenkään katsoa rehellisesti omaa osuuttaan ongelmallisissa asioissa. On paljon helpompi elää pienessä itsepetoksen harhassa kuin katsoa omaa ja koko perheen elämää rehellisesti.

Työkiireet on eräs yleinen (teko)syy, jota monet vanhemmat käyttävät. Mutta onko töissä menestyminen ja vaurastuminen tärkeämpää kuin terveet lapset? Jos molemmat vanhemmat ovat joka päivä töissä vähintään 8 tuntia ja siihen vielä päälle harrastukset ja muut menot, jotka vievät vanhempien ajasta oman osansa, niin ei ihme, että ei ehdi tai ei ole tarmoa valvoa lasten tekemisiä.

Vanhempien on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Onko mitään tärkeämpää kuin lasten terveys ja tulevaisuus. Antaessamme lasten lihoa melkein takaamme sen, että heidän tulevaisuutensa tulee olemaan haasteellinen ja sairauksien täyttämä. Se, että jopa itse ylipainoiset vanhemmat lihottavat omat lapsensa vaikka tietävät lihavuuden haitat, tavallaan todistaa, että on kyse koko perhettä koskevasta isommasta ongelmasta.

Suurin osa lihavien lasten vanhemmista ei osaa kasvattaa lapsiaan. He luulevat, että sallimalla lapsille kaikki makea ja roskaruoka ja lelut, joita nämä haluavat, on rakkauden ja huolehtimisen merkki. Toisin sanoen he ”rakastavat” lapsensa ylipainoisiksi.

Lasten ei enää nykyään tarvitse osallistua nurmikon leikkaamiseen, lumitöihin tai muihin kotitöihin. Vanhemmat tekevät kaiken heidän puolestaan, vaikka todellisuudessa selkeät rajat, vastuu ja kuri ovat juuri sitä, mitä lapset tarvitsevat. Jos panet lapsesi osallistumaan kaikkiin kotitöihin, niin hän tulee kiittämään sinua siitä tulevaisuudessa. Mutta jos annat hänen laiskistua ja kasvaa uusavuttomaksi, hän tulee syyttämään sinua tulevaisuuden ongelmistaan. Hän tulee opettamaan omat lapsensa samoin kuten sinä kasvatit hänet. Eli sinun vastuullasi ovat myös kaikki tulevat sukupolvet.

Vastuu lapsista kuuluu ensi sijassa vanhemmille mutta myös koululaitokselle, terveydenhoitolaitokselle, yhteiskunnalle sekä niille yrityksille, jotka valmistavat ja myyvät kaikkea sitä, mitä suuhumme laitamme. Tämän päivän yhteiskunnassa näyttää olevan tärkeintä se, että kunhan yhtiö tuottaa tulosta, niin kaikki on hyvin. Sillä ei ole mitään väliä, että kansa lihoo ja sairastaa huonon ravinnon takia. Uskon vakaasti, että monet epäterveelliset ruoka-aineet ja einekset voisi tehdä paljon terveellisemmiksi, jos niissä käytettäisiin hieman parempia raaka-aineita. Nyt niissä käytetään yleensä kaikkein halvimpia ja siten epäterveellisiä raaka-aineita.

Esimerkiksi vuosikausia tiedettiin, että transrasvat ovat erittäin haitallisia, mutta vasta kun niiden käyttö kiellettiin lailla, elintarviketeollisuus lopetti niiden käytön. Ja sittenkin se pisti vastaan kaikin keinoin ja yritti viivyttää lakimuutosta vain siksi, että ne ovat kaikkein halvimpia rasvoja. Samoin valmistajat pistävät aina kampoihin, kun tulee uusi lakiehdotus esimerkiksi tuoteselosteen selventämisestä. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että he eivät halua kansan tietävän, mitä kaikkia myrkkyjä ja sotkuja heille syötetään.

Tässä erään tutkimuksen tulos: ”Tanskalainen lasten terveystutkimus osoittaa lasten lihomisen vaarat. Ylipainoisilla teini-ikäisillä lapsilla, eritoten pojilla, on suuri riski sairastua aikuisena sydän- ja verisuonitauteihin ja kuolla niihin ennenaikaisesti, kirjoittavat tanskalaiset tutkijat New England Journal of Medicine -lehdessä. Sydän- ja verisuonitautien ennalta ehkäisy on aloitettava jo lapsesta.” Näitä hälyttäviä terveystutkimuksia lihomisen vaaroista on vaikka kuinka paljon. Millainen on sinun lastesi tulevaisuus?

Suomessa lasten lihominen on vasta alullaan moniin muihin maihin verrattuna, joten ei ole vielä liian myöhäistä tehdä jotain ja olla tässä asiassa esimerkkivaltio koko maapallolle. Katso jotain 8-vuotiasta pullukkaa, joka ei saa kunnolla laitettua edes omia kenkiä jalkaan ja kerro minulle, että hänen elämänsä ei ole pilalla. Ja mikä pahinta, kuka pilasi hänen elämänsä? Hänen omat vanhempansa – joko heidän itsensä tai perheen sisäisten ongelmien, välinpitämättömyyden tai vääristyneen rakkauden takia.
Elina Turunen
Vaasa

#4 Tarkennus

31.03.2008 13:09

Ilmeisesti en kirjoittanut tarpeeksi selkeästi. Siis vanhemmat kyllä tiesivät tytön syövän salaa karkkia, mutta eivät voineet asialle mitään ja juuri siksi menivät psykologin puheille. Mutta kuten sanoin, siitä ei ollut apua. Totta kai siinä perheessä on täytynyt olla (henkisesti) jotain ongelmaa, se on selvä. Mutta ehkä syyt olivat tosiaan paljon syvemmät ja monimuotoisemmat, kun ei koulupsykologikaan pystynyt auttamaan.

Itse veikkaan sitä, että jotain tapahtui tytön ensimmäisinä elinvuosina. Hänen syntyessään molemmat vanhemmat olivat selkeästi ylipainoisia. Tytön ollessa jotain 5-vuotias vanhemmat muuttivat radikaalisti elämäntapansa terveelliseksi ja laihtuivat. Äiti vaihtoi ammattia ja kouluttautui kunto-ohjaajaksi. Ehkä vanhemmista tuli liian fanaattisia terveysintoilijoita ja lapsi reagoi siihen toimimalla päinvastoin. Perheen tyttöä en tosin ole sen koommin nähnyt ja vanhempiakin harvoin, mutta eivät he mitenkään erikoisen terveysintoilijoilta vaikuta.



Timo Ylä-Soininmäki
Adressin tekijä

#5 Vastaus edelliseen

31.03.2008 14:09

Totta, asiassa oli hieman epäselvyyttä. Mutta tämä vain vahvistaa teoriaani, että tässä perheessä oli jotain vialla, mihin tyttö reagoi. Karkin syöminen sekä lihominen olivat tytön oireilua. Kuten itsekin veikkaat, ehkä vanhempien terveysintoilu meni ehkä liian pitkälle tai jyrkäksi. Voi olla, että vanhemmatkaan eivät edes itse pitäneet siitä liian kovasta kurista, jonka itselleen olivat asettaneet. Mutta tyttö oli se, joka oireili kaikkein pahiten.

Eli jopa hyvää tarkoittava isä tai äiti saattaa vahingoittaa perhettään. Tästä on muitakin esimerkkejä, kuten vaikka liiallinen kuri ja järjestys. Jos kodin täytyy olla aina täysin puhdas ja järjestyksessä tai jos siellä ei saa metelöidä ja leikkiä vapaasti, se ei ole lapsille terve paikka. Samoin on myös, jos ei ole minkäänlaista kuria ja järjestystä. Lähes kaikki äärilaidan jutut, jotka viedään liian pitkälle, eivät ole kenellekään hyväksi.
kirsti pohjonen
helsinki

#6 Lihavuus

31.03.2008 18:54

En ymmärrä,miksi edes kyseenalaistetaan,että lasten liikalihavuus olisi joidenkin muiden tahojen syy kuin lasten vanhempien. Mitä sieltä kotonta löytyy jääkaapista kun lapsi tulee koulusta. Ilmeisesti jotain mössöä eikä mitään todellista ravitsevaa välipalaa/ruokaa. Samoin on viikonloppujen aikana. Ostoskärryssä on kaikenlaista muuta,makeaa,sipsejä ym.roinaa,että olisi mukavaa viettää viikonloppua ja ehkä kaiken päätteeksi mennään vielä syömään jonnekin "ulos" jotain roskamättöä vetämään ja sitten ihmetellään kun ei löydy virtaa ja lihotaan. Kyllä vanhemmilla on vastuu,ei kenelläkään muulla. Kouluissa saa vaihtoehtoisesti terveellistä ruokaa,jos vain lapsi on kotona siihen totutettu.
Timo Ylä-Soininmäki
Adressin tekijä

#7 Totta on...

31.03.2008 19:27

Totta on, että kyllä se vastuu on kotona, mutta kyllä ruoan valmistajien ja myyjien on myös otettava vastuu siitä sotkusta mitä he meille ja etenkin lapsille aika ovelin keinoin markkinoivat. Etenkin lapsiin voi helposti vaikuttaa mainonnalla jne. Kaiken kaikkiaan tämä on jo nyt niin suuri ongelma, että se on korjattavissa vain jos koko yhteiskunta lähtee talkoisiin mukaan.
albert hoffman
cuba

#8

01.04.2008 06:26

Täyttä asiaa.
Itselläni on asiasta omakohtaista kokemusta, ja voin sanoa ettei varmasti ole montaa yhtä huonoa lähtökohtaa elämälle, kuin olla reippaasti ylipainoinen nuori.

Jokainen ylipainoinen kohtaa jonkinasteisia sosiaalisia ongelmia, jotka vakavimmillaan ja pitkittyessään voivat johtaa myös mielenterveys ongelmiin.
En kylläkään näe vanhempien syyllistämisessä järkeä, sillä tuskin vanhemmillakaan on asiat ihan hyvällä mallilla, jolleivät kerta jaksa puuttua lapsensa itsetuhoisuuteen (sitähän se on). Mutta on kuitenkin selvää että yhteiskunnan on jotenkin puututtava asiaan, sillä kyse on todellakin haudanvakavasta asiasta.
En ikävä kyllä osaa tarjota mitään ratkaisuja, mutta aivan varmasti jotain on tehtävissä.

Omien kokemusten ja havaintojen perusteella uskallan sanoa, että vakava paino-ongelma syrjäyttää jopa varmemmin kuin päihdeongelma.
Myös syrjäytymisen luonne voi olla vakavampaa, sairaalloisen ylipainoinen (ainakin miespuolinen henkilö) voi syrjäytyä täydellisesti, mikä tarkoittaa kaikkea työ/sosiaalista elämää. Eikä kenekään ole hyvä olla täysin yksin.

Syrjäytyminen ei missään nimessä ole läheskään jokaisen ylipainoisen kohtalo, mutta kaikkein vakavampien tapausten kohdalla (lihavat ja sairaalloisen ylipainoiset) syrjäytymis riski on huomattava.

Timo Ylä-Soininmäki
Adressin tekijä

#9 Vanhenpien syyllistäminen

01.04.2008 08:51

Jos lukee adressin tarkkaan, niin huomaa, että siinä ei yritetä syyllistää ketään vaan aiheuttaa keskustelua. Rehellisestä keskustelusta voi nousta uusia ideoita asian korjaamiseksi. Adressin otsikko on tarkoituksella provosoiva jotta siihen tarttuisi mahdollisemman moni henkilö. Ja kyllä minusta sellaiset vanhemmat jotka tieten tahtoen pilaavat lastensa elämän, pitää pistää vastuuseen tekemisistään.

Kaikkein haasteellisinta tämä on nimenomaan lihaville ja lihavien lasten vanhemmille. Minä ainakin nostan hattua heille jos he ottavat härkää savista ja tekevät tälle ongelmalle jotain. Se vaatii paljon voimaa ja he tarvitsevat meidän kaikkien tuen, eikä syyttelyä tai mollaamista jotta saavat ongelman korjattua.
Susanna Laine
Helsinki

#10

02.04.2008 14:03

Entäs ne lapset jotka jonkin sairauden takia ovat ylipainoisia. He syövät normaalisti kuten muutkin lapset, mutta esimerkiksi sairauden tai sairauteen syötävien lääkkeiden takia ovat ylipainoisia?
Timo Ylä-Soininmäki
Adressin tekijä

#11 Vastaus edelliseen

02.04.2008 16:29

Kuten sanoin jo aijemmin tässä ketjussa: Tietenkin on olemassa poikkeuksia, mutta tämä adressi ei ole poikkeuksia varten, vaan koskee sitä 90 %:ia lihavista nuorista, jotka ylensyövät roskaruokaa ja/tai joiden vanhemmat ylensyöttävät heitä.
Merja Kiviluoma
Kerava

#12

03.04.2008 14:22

Asia on tietenkin vaikea. Herää myös kysymys, että millä tavalla aikuiset/vanhemmat laitetaan asiasta "vastuuseen". Minkäänlainen valistus ei tunnu auttavan - se korkeintaan herättää puolustusmekanismin, jossa vain puolustaudutaan eikä korjata asiaa. Valitettavasti yhä harvemmat vanhemmat kokevat vastuuta lastensa syömisestä. Ja miten lapsi oppii muuten kuin esimerkin kautta. Jos kotonakin syödään vain prosessoitua ruokaa, mitä muuta lapsi voi oppia. Se jää malliksi "ruokkia keho". Jos kotona valmistetaan kunnon ateria, lapsi kyllä sitä syö muiden mukana. Minkäänlainen ulkopuolelta tuleva valistus ei silloin tehoa. Esimerkin voima on paljon suurempi.

Niiden kohdalla, jotka eivät vanhemmilta esimerkin kautta omaksu ruokailutapojaan, lapsi kyllä kantaa seuraukset kehossaan sairauksien muodossa, jotka ennemmin tai myöhemmin tulevat. Jokin aika uutisoitiin siitä kuinka jo 8-vuotiailla on kolesteroliarvot koholla. Voi vain kuvitella mitä on tapahtunut 30 ikävuoteen mennessä.

Lisäksi lapset kyllä löytävät syömistä ilman vanhempien syötätystä. Television äärellä on helppo napostella kaveripiirissäkin. TV ja sipsipussi ovat erottamattomat ystävät. Minua on aina kauhistanut se roskaruoka, mitä kouluissa tarjoillaan kaikenlaisista automaateista. Koulu on yksi keskeisimmistä ruokatapojen opettajista - ja säilyy tällaisena vuosikymmeniä.

Minusta tämä ongelma on syvempi yhteiskunnallinen ongelma kuin vain vanhempien haastaminen. Siihen kuuluu roskaruoan hyvä bisnest, sen halpuus, saatavuuden helppous, mainonta (jossa lähinnä myydään ruokaan liittyviä mielikuvia hyvänolon tuottajina). Kävelet mihin aikaan tahansa missä tahansa, niin jostakin löytyy aina roskaruokapaikka, ja niitä syntyy lisää kuin sieniä sateella.

Monella lapsella ja nuorella ylensyönti ja mässäily on myös jo lohduketta - kuten aikuisellakin. Moni lapsi ja nuori on sillä tavalla "unohdettu", että kun hän tulee kotiin, hän kaivaa äidin ohjeiden mukaan pakasteesta pizzaa tms. Kaikilla on kiire, ruokaa ei ehditä tehdä, vaan korkeintaan lämmittää mikrossa jotakin mössöä. Television ollessa paras ystävä myös ruokailutottumukset ovat tv-dinner -tyylisiä ravinnottomia, lihottavia sotkuja.

Noin kuukausi sitten luin "suuren uutisen", että kasvikset edistävät nuoruusiän diabeteksen syntymistä (HS). Uutinen oli paitsi mitenkään perustelematon, myös kaukaa haettu. Kasvipolysakkaridieista puhuttiin, mutta ei edes kerrottu miten ne voisivat olla haitallisia. Ei ainakaan tässä nettiversiouutisessa. (Polysakkaridithan ovat monimutkaisia hiilihydraatteja). MIten miten tällaiset otsikot jo rohkaisevat välttämään kasviksia!

Diabetes on toki meidän kansamme sairaus. Jokin aika sitten uutisoitiin myös suureen ääneen tutkimuksesta, joka kertoi, että kahvi vähentää aikuisiän diabeteksen syntyä. Ihan yhtä älytön "tutkimus"! (Mahtoiko kahviteollisuudella mennä silloin huonosti kun tällainen uutinen oli tarpeen?). Ihmettelin, kun yksi ja toinen aikoi lisätä kahvinsa juontia, jotta säästyisi diabetekselta. Minä haroin hiuksiani enkä voinut uskoa kuulemaani. Jos osaa laskea 1+1, ei tarvitse kuin todeta kaksi faktaa: Koko maailmasta Suomi johtaa sekä kahvin juontitilastoissa että diabetestilastoissa. Jos kahvin juonti ehkäisisi diabetesta, kai tällä tolkuttomalla kahvin ryystämisellä pitäisi diabetes olla kansansairauksien listan ulkopuolella. Vaan kun ei ole!

Eli jos näihin uutisiin olisi uskomista, pitäisi kitata vain kahvia eikä lapsenakaan saisi syödä vihanneksia, jotka kuitenkin ovat hedelmien ohella lähes ainoa ravinnon (vitamiinien ja hivenaineiden) lähde. Niiden syömisestä tulee hyvä olo ja ne edistävät varmuudella ihmisen terveyttä - varsinkin kun ruokavaliomme on lastenkin osalta jo niin prosessoitua, myrkytettyä, rasvaista, ravinnotonta, käsiteltyä ja kuollutta, että vähemmästäkin sairastuu diabeteksen ohella vaikka mihin muuhun kansantautiin yhä nuorempana. Joten eiköhän diabeteksen juuret ole jossain muualla kuin kasviksissa!!!!

Eli tällaisilla uutisilla rohkaistaan vain lapsia syömään sipsejä, karkkeja, limuja, pizzaa, hampurilaisia, sulklaata (siinäkin kun on kuulemma "kauheasti kaikkea terveellistä", kuten joku uutisten uhri totesi perustellessaan pienen lapsen suklaata sisältävää ruokavaliota!)...

Harhaanjohtavaa uutisointia oli sekin, kun julistettiin: "Makeiset tulevat yhä terveellisemmäksi!" (MTV3). YHÄ terveellisemmäksi! Eli ne ovat niin jo valmiiksi terveellisiä, että ne vain terveellistyvät koko ajan! Makeiset! Siis ne punaiset, siniset, vihreät eri kokoiset, makuiset ja näköset mömmöt, jotka ovat lisäainepommeja, eivätkä sisällä yhtään ainoata terveellistä ainesosaa.... Silti ne "tulevat yhä terveellisemmiksi".

Terveysvaikutteisuus on näköjään muotisana; mitä epäterveellisimpiin aineisiin se leima isketään, sitä paremmalla omalla tunnolla voidaan syödä roskaa ja leikkiä tietämätöntä. Enkä tosiaan puhu korkeammalta, rakastan aamukahviani ja suklaata ihan muiden tavoin. Mutta en käytä niitä siksi, että kuvittelisin niiden edistävän terveyttäni. Ehei... sorrun niihin ihan tietoisena siitä mitä teen. Aikuinen ihminen on itse vastuussa siitä mitä suuhunsa laittaa, mutta valitettavasti aikuinen on myös vastuussa liian usein pienen lapsen ravintotottumusten syntymisestä. On turha luulla, ettei ADHD:n kaltaisia oireita synny juuri näistä vääristä ravintotottumuksista. Ravinto vaikuttaa olennaisesti aivojen kemiaan, mielentilaan ja vireystilaan.

Terveysvaikutteisiksi ovat nyt sitten tulleet suklaat, karkit ja kahvit. Seuraavaksi voisi odotella viinan ja tupakan terveysvaikutuksia. Sairauksia sen sijaan aiheuttavat nyt kasvikset. Joo, uskottavahan se on, kun näin kerrotaan....

Terveellisistä elämäntavoista kyllä puhutaan mutta käytännössä niihin ei yhteiskunnassakaan rohkaista. Helppous ja nopeus ovat valttia. JOkaisen pitäisi tietää, että oikeata ruokaa ei saa ilman aikaa ja vaivannäköä. Tästä syystä minullakaan ei ole mikroaaltouunia. Olen sitä mieltä että jos minulla ei ole aikaa keittää perunoita, niin minulla ei ole aikaa syödäkään.

Että hyvällä mutta vaikeasti korjattavalla asialla olet.
Mikael Vuorinen
Helsinki

#13

07.08.2008 15:14

Minä olen murrosiässä ja itse asiassa asiaan voi vaikuttaa myös liikuntaa lisäämällä. Joukkuepelit myös auttaa sosiaalisesti. Karkkia voi syödä kuhan liikkuu tarpeeksi.
Karri Anttila
Tervakoski

#14

24.09.2008 22:59

Minusta vanhempien syyttäminen lasten yli- tai alipainosta, on niitä törkeimpiä asioita. Lapsien geenit saattavat aiheuttaa lapselle hyvin helposti nousevan painon ja vastaavasti alipainon. Vika siis on vanhemmissa, mutta vain geneettisesti, eivätkä vanhemmat voi geeneilleen mitään, on siitä jollekulle sitten haittaa eli ei.
Itse voin sanoa, olevani anorektikko ja olen aina ollutkin, enkä minä mene syyttämään vanhempiani siitä. Se että paino ei nouse, ruokaa ei jaksa syödä tai vastaavasti, paino nousee ja ruoka maistuu liian hyvin, ei ole vanhempien päätettävissä.

Sivuston ylläpitäjä on poistanut tämän viestin (Näytä tarkemmat tiedot)

10.06.2010 15:04


masentunut lapsi
Vieras

#16 masennus, diabetes, verenpainetauti

14.06.2010 11:19

Tätä ja paljon muutakin paskaa olen joutunut kokemaan kun kotona on "pakkosyötetty" Nykyinen masennus oireilee bulimiana ja ahmimishäiriönä. Kiitos äiti ja isä, kuinka elämä onkin "ihanaa"... ja paskat

HeHa
Vieras

#17 MATRIX

02.11.2010 11:54

ei vika ole pelkästään vanhemmissa vaan vanhemmatkin ovat tämän systeemin uhreja jossa kaikki arvot ja ravinto on pilattu keinotkoisuudella ja sitten kaikki PASKA on saatu kovalla rahalla näyttämään hienolta jutulta ;))
This is fasism

#18 Oma mielipiteeni

23.08.2011 01:46

Itse olen aika nuori ja on vähän ylipainoa en halua että tommosta hyväksytään Lapsen pitää saada olla sellainen kuin haluaa ei välttämättä mikään hullu joka juoksee auton alle ja kuolee johonkin nälän hätään koska vaikka ylipaino on epäterveellistä niin ei saa tuomita
ja jos minua haukutaan niin kiitos Oma mielipiteeni

Kommentoi adressia

Facebook
Tulisiko lääkäreitä kouluttaa enemmän?