ENO-verkkokoulun toiminnan jatkumisen puolesta

Olen seurannut ENO-verkkokoulun kehittymnistä laajaksi, kansainväliseksi verkostoksi jo vuosia. YK:n ympäristöohjelma UNEP otti ENO-verkkokoulun suojiinsa, kun siellä (Nairobissa) havaittiin, että ympäristökasvatus alkaa jo kodeista ja kouluista. ENO-verkkokoulun idea on hyvin yksinkertainen ja siinä mielessä nerokas. Eri koulujen ympäristöopetuksen hyviä kokemuksia voi levittää maailmanlaajuisesti ja samalla edistää kielitaidon kehittymistä ja kansainvälisyyskasvatusta. YK-järjestölle ENO-verkkokoulun tukeminen merkitsee jalkautumista pois pompöösistä norsunluutornista ja säännönmukaisesta keskustelufoorumista ja päätöslauselmatehtailusta käytännön vaikuttamistyöhön.

Olen hämmästellyt ENO-verkkokoulun rosoista tietä Pohjois-Karjalan takametsistä kansainväliseen kuuluisuuteen ilman, että tuolla Joensuun seudulla ollaan havaittu, minkälainen aarre heille on kehittynyt yksinkertaisen formaatin muodossa. Ei ole toista samanlaista peruskouluihin suunntattu globaalia verkko-ohjelmaa.

Kun UNEP:in apulaispääjohtaja Shafqat Kakakhel vieraili Joensuussa 2004 ja 2005 ja ENO-verkkokoulua hänelle esiteltiin, oli mahdollista virtuaalisesti käväistä hänen vanhassa kansakioulussaan Pakistanin ja Afganistanin rajalla, Peshawarissa. Kyllä se vaikutti. Suomalainen innovaatio - yhteydet mailman kaikkiin kouluihin ja yhteisenä tekijänä ympäristökasvatus, jossa oppilaat opettajiensa johdolla luovat verkkosivuilleen omat luontokokemuksensa ja nyt puiden istuttamiskuvauksensa ja tavoitteensa. ENO-verkkokouluformaatti löi itsensä läpi kansainvälisesti.

Olenkin odottanut, milloin ENO-verkkokoulu hyväksytään opetushallituksessa ja luonnontieteiden opetuksessa meillä Suomessakin viralliseen ohjelmistoon. Johtuneeko tuo asennenihkeys siitä, että menetelmä on halpa kaikilla mittareilla mitattuna (oppilaiden innostus, kansainvälinen ulottuvuus ja YK-toiminnan ja tavoitteiden sisältöjen muokkaaminen arjen malleiksi. ENO-verkkokoulu on myös kehitysmaiden kouluissa käytössä ja tämähän merkitsee sitä, että verkkokoulun tulisi saada rahoitusta myös kehitysyhteistyömäärärahoista. Toki tähänkin mennessä on kohdeapurahoja tullut verkkokoulun konferenssimatkoihin ja kehitysmaatoimijoiden tutustumismatkoihin. Nyt kaivataan myös suoraa tukea.

Allekirjoitin ENO-verkkokoulun adressin suurella mielihyvällä. Pohjois-Karjalasta kajahtaa!

Kari Karanko
Suurlähettiläs
Helsinki