Ylipainoisten lasten vanhemmat edesvastuuseen!

Tällä adressilla en tarkoita, että kun lapsella havaitaan ylipainoa, että vanhemmat pyydetään kouluneuvolaan syytettäväksi ja parjattavaksi. Tarkoitan sitä, että yhteisin voimin yritetään löytää keinoja asian korjaamiseksi, aivan kuten tehtäisiin, jos olisi kyse jostain vakavasta sairaudesta. Parhaimmillaan tämä keskustelu voi toimia uuden terveellisemmän suunnan antajana koko perheelle, mikä on yleensä se paras tapa korjata tämäntyyliset ongelmat.

Ylipaino-ongelmaan ei tietenkään ole olemassa yhtä ratkaisua, joka sopii kaikille perheille. Ehkä kaikkein tärkeintä on oivaltaa, että ongelma on meissä niin yksilöinä kuin perheinä, ja niin on myös ratkaisu. Ratkaisu löytyy rehellisen itsetutkiskelun tuloksena.

Ajatus, että ongelmat ovat jokaisen omaa syytä, saattaa olla monelle outo käsite. Tässä se tarkoittaa sitä, että perheessä, jossa on ylipainoinen lapsi, jokaisen henkilön on katsottava ongelmaa itsensä kautta. Useimmiten lihavuudesta syytetään lasta, koska hän käyttää viikkorahansa karkkeihin ja limsaan, mutta myös vanhempien pitäisi katsoa lapsensa tilannetta itsensä kautta esittämällä itselleen esimerkiksi seuraavat kysymykset:

Olenko hyvä esimerkki lapselle ravinnon suhteen? Aiheutanko ahdistusta, stressiä tai pelkoa lapsessani? Vietänkö tarpeeksi aikaa hänen kanssaan leikkien ja kuntoillen? Ovatko koko perhettä koskevat asiat kunnossa? Opetanko lapselleni kuntoilun, ulkoilun ja hyvän ravinnon tärkeyden? Olenko hyvä isä tai äiti? Ostanko lapselleni liikaa makeisia ja roskaruokaa? Annanko hänelle makeisia, koska tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole hyvä vanhempi? Yritänkö ostaa lapseni rakkauden makeisilla? Valmistanko lapselle terveellistä ruokaa? Vaadinko häneltä liikaa? Oireileeko lapseni minun omia ongelmiani ja turhautumistani? Olenko tietoinen hänen sielunelämästään, mahdollisista vaikeuksistaan ja stressistä, jota hänellä saattaa olla? Välitänkö tarpeeksi lapseni terveydestä ja hyvinvoinnista, vai ovatko omat menoni ja harrastukseni tärkeämpiä? Olenko liian lepsu vai liian ankara kasvattaja? Annanko lapselleni tarpeeksi vapautta toteuttaa itseään? Jne.

Sisarukset voivat kysyä itseltään: Olenko hyvä sisko tai veli? Tuenko sisarustani vai vaikeutanko hänen elämäänsä? Otanko hänet huomioon? Olenko hänelle ilkeä? Miten voisin auttaa häntä? Jne.

Vasta sen jälkeen, kun jokainen perheenjäsen, myös se joka on ylipainoinen, ovat katsoneet asiaa ensin tällä tavalla, perheessä voi tapahtua todellinen pysyvä muutos.

Tekomme määrittävät meidät, eivät puheet. Kuten adressissa sanotaan: ”Tietenkin on olemassa myös lasten ravinto- ja hoito-oppaita, mutta ero on siinä, että sikojen kohdalla hoito-ohjeista pidetään tiukasti kiinni.” Se, että meillä on hyvä tarkoitus kasvattaa lapsemme terveiksi aikuisiksi, ei vielä riitä, vaan meidän on myös elettävä terveellisesti.

Tietenkin lapsilla on omia murheen aiheita, jotka saattavat aiheuttaa stressiä ja henkisiä ongelmia, mutta uskon, että ainakin osittain kodin ongelmat heijastuvat lapsen itsetuhoisena käyttäytymisenä – ylensyömisenä, juomisena, jne. Jos vanhemmat riitelevät, lapset saattavat pelätä mahdollista eroa. Jos perheessä on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, se tietenkin heijastuu lapsen oireiluna. Yletön alkoholin käyttö ja yleinen kukaan ei välitä mistään -asenne eivät taatusti auta lasta kasvamaan terveeksi aikuiseksi.

Lapset ovat hyvä mittari osoittamaan, kuinka terve perhe on. He oireilevat kaikkein ensimmäisinä. Voimme yrittää syyttää muita tahoja lapsiemme ongelmista, mutta loppujen lopuksi vastuu lapsista on kotona. Tietenkin myös perheen ulkopuoliset asiat vaikuttavat lapsiin ja siksi jokaisen tahon, koulun, elintarviketeollisuuden ja yhteiskunnan pitäisikin katsoa näitä asioita oman toimintansa kautta.

Ensin meidän on ymmärrettävä todellinen syy ylensyömiseen. Asioita ei voi korjata vain luomalla uusia sääntöjä tai lakeja siitä, mitä saa tai ei saa syödä, vaan ohjaamalla ihmiset oivaltamaan heidän oma sekä perheensä todellinen tilanne.

Ylensyöminen ja lihavuus eivät ole ongelma vaan oire. Yleensä yritämme mekaanisesti eli laihduttamalla korjata oiretta eli lihavuutta, kun meidän pitäisi korjata syy, esimerkiksi ahdistuneisuus, joka ajaa meidät ylensyömään. Kaikki pakolla laihduttaminen johtaa yleensä jojo- ilmiöön ja kilot tulevat ajan kanssa takasin. Kun korjaamme todellisen syyn lihomisen takana, kilot karisevat lähes itsestään pois, koska paha olo eli ahdistus on pois. Kun meillä on hyvä olla, meillä ei ole enää tarvetta ylensyödä.

Kaikki korjausyritykset, jotka tehdään vanhan päälle, ovat vain hetkellinen laastarivastaus. Uuden elämäntavan luominen tarkoittaa vanhasta luopumista. Me jokainen olemme se ongelma tässä, se ei ole missään muualla. Todellinen muutos lähtee ongelman eli itsensä ymmärtämisestä. Pysyvä muutos tapahtuu ensin yksilössä, sitten perheessä ja sen jälkeen yhteisössä.

Miten ongelmat voi korjata? Ehkä aivan ensimmäiseksi meidän jokaisen pitää ottaa vastuu omasta osuudestamme ongelmassa. Seuraavaksi voisimme rehellisesti kysyä itseltämme, miksi minä ylensyön ja/tai syötän lapsiani liikaa? Aika yleinen syy on juuri ahdistuneisuus. Jos näin on, niin eikö meidän silloin pidä poistaa elämästämme kaikki ahdistusta aiheuttavat ajatukset ja asiat elämästämme. Kun ahdistus häviää, jäljelle jää hyvä olo.

Ja kaikkein tärkeintä on oivaltaa, että hyvä olo on koko ajan ollut meissä; se on vain ollut hautautunut kaiken ahdistuksen ja pahan olon alle. Eli älä etsi hyvää oloa, vaan poista elämästäsi se, mikä aiheuttaa pahaa oloa, ja jäljelle jää hyvä olo.