Kansanäänestys Nato-kysymyksestä

[orig. sunnuntai, helmikuu 04, 2007]
Nato, Venäjä ja suomalainen yhteishenki

[Ye-majuri Rainer Peltoniemi väitteli Natoon liittymisen vaikutuksista ja siihen liittyi näkökulmia niin Nato-hyödyistä kuin haitoista - yritetäänkö nyt sinänsä tasapuolisella väitöskirjalla kääntää kansalaisten katseita läntiseen eilisen päivän sotilasliittoon, miksi väitös oli juuri nyt?]

Suomen kansa ei kysellyt puolustusliittojen perään silloin kun käsky kävi rajoille puolustamaan isänmaata. Huolimatta kansalaissodasta 20-vuotta aiemmin, kansa oli yhtenä rintamana Stalinin haittatekijänä kuvittelemaansa Suomen valloitukseen.

Kansalaiset ottivat asiat omakseen - puolustivat maansa ja pitivät sen myös myöhemminkin yhden liittolaisen, Saksan osa-avulla, itsenäisenä. Neuvostoliiton generalissimus Josif Stalin antoi arvon suunnattomalle yhteishengelle ja jätti Suomen valloittamatta; tuli kiire Berliiniin ja Suomi olisi maksanut liikaa Puna-armeijalle. Suomi pysyi itsenäisenä, pysyi myös kylmät sodat, kuumat Kekkos-kaudet ja vieläpä noottikriisit ja armeijoiden yhteisharjoitusehdotustenkin yli.

Nykyinen Venäjä ymmärtää, että Suomi on vaikea vastus. Suomalainen luonne on sisukas, kun on kysymys oman maan puolustuksesta. Nythän meillä on vain yksi mahdollinen uhka, ikiaikainen Venäjä, joka meille myös itsenäisyyden antoi ja "vapautti" Ruotsin vallasta. Suomi sai ainutlaatuisen rajalla olon ominaisuuden, joka luo mahdollisuuksia olla Venäjä-asiantuntija.

Suomessa on juuri nyt sinnikäs vaikuttajajoukko, joka ajaa Suomea Natoon kuin köyttä vessanpyttyyn. Suomi EU:n täysjäsenenä saa sen turvallisuuden, mitä se tarvitsee. Sehän on nykyisin enempikin taloudellista turvaa ja vakautta. Sitoutumattomuus Natoon tuottaa erityisasemaa Venäjän kanssa, jo nyt Venäjä on Suomen suurin kauppakumppani. Kumarrus Natolle on pyllistys Venäjälle.

Venäjän todelliset johtajat tietävät, että Suomi ei ole helposti uhattavissa, saati sitten valloitettavissa. Mitä muuten Venäjä hyötyy Suomen valloituksesta, kun se ei sitä tehnyt syksyllä 1944:kään. Suomi on liittoutumattomana erinomainen kumppani Venäjälle. Huomenna Suomi voi olla erikoissuhteessa osaajana myös muuta EU:ta ajatellen, vallankin kun suurin osa EU:ta on Natossa. Mikäli Suomi on Natossa, olemme myös automaattisesti Venäjän atomiaseiden maalitaulu läheisyydestämme huolimatta.

Miksi ja millä todellisella argumentaatiolla eräät piirit ajavat Suomea Natoon, onko heille jäänyt menneisyyden muistot, epäluulot ja ylpeys länsimaalaisuudestaan levynä pyörimään tyhjään ajatusmaailmakoneistoon. Unohtuiko heiltä, että olemme eläneet idän ja lännen etuvartiona vuosisadat. Unohtuiko heiltä, että Suomi on arvostettu korkealle omastakin kyvystään huolehtia jopa miltei yksin itsestään. Suomi ei tarvitse Natoa, Suomen kansa ei sitä liittoa halua. Suomi on luotu vaikeina aikoina itää haistelevaksi länsimieliseksi maaksi, joka osaa elää rajalla luoden menestystä taloudessa niin idästä kuin lännestä.

Venäjä tulee jäämään enemmän yksin Euroopassa, toisaalla Venäjä saa kumppanikseen idästä Kiinan ja Intian - nämä ovat huomisen menestyjät. Tämä vuosisata on idän vuosisata. Venäjä maapallon raaka-aineaittana, Kiina maapallon liukuhihnana ja Intia maapallon ohjelmisto-osaamisen tulevana keskuksena muodostavat ylivoimaisen koalition, jossa Suomen Venäjän asiantuntijana on hyvä olla puolueettomuussuhteessa. Erityisasemastaan huolimatta Suomi on osa EU:ta, joka on riippuvainen - tahtoi tai ei - vähintään seuraavat 10-15 vuotta Venäjän energista ja markkinoista omille tuotteilleen.

Paras puolustus Venäjän karhun syleilyyn on kauppa tämän kanssa. Kaupankäyntiin taas Venäjällä kuuluu kulttuurin ja historian tuntemus, arvostus kumppaniaan kohtaan ja rehti meininki. Voisimme lisäksi opiskella Venäjän kieltä ja löytää kaupallisia kohteita myös kolmansista maista - näillä eväillä veli-venäläinen ei ehdi pohtia kovin sotaisasti meidän suuntaan, kun kaupallisilta kiireiltään eivät siihen ehdi. Lisäksi meitä odottaa bonuksena Karjala liittoutumattomuudestamme. Nato-Suomena voimme lopullisesti heittää hyvästit Karjalan palautukselle.

Suomen kansa sanoo seuraavan kerran sanansa eduskuntavaaleissa. On mielenkiintoista nähdä, mitä Nato-kortteja ehdokkaat väläyttelevät, ja onko jokereita takataskuissa. Suurin jokeri tai monille mustapekka on kuitenkin äänestäjillä. Äänestäjät ovat vain kerran neljässä vuodessa kuninkaita - nyt jos milloinkaan kannattaa antaa äänensä kuulua. Äänestänyt henkilö voi ottaa reippaasti kantaa, mutta jos ei ole omaa mielipidettään edes vaaleissa antanut, niin on vaikeaa myöhemmin arvioidakaan. Menipä tuo äänestys miten tahansa, niin tuo Suomen ja Venäjän raja ei siitä mihinkään lähde, oli Nato tai ei.

Ilkka Luoma


Nettilinkki [Natovaikutuksesta väitöskirja, ye-majuri Rainer Peltoniemi]:
-- http://www.tkk.fi/nyt/vaitoksia/vaitostiedotteet_2007/Peltoniemi_Rainer.pdf --

Kuva:
B0002132.JPG. 2. heinäkuuta 2005, klo 16:04. Copyright by Ilkka Luoma 2005. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Linkki kuvaan:
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/372125642/ --

Kuvateksti:
Lappeenrannassa oli erinomainen mahdollisuus nähdä NATO - maiden lentokalustoa livenä. Taka-alalla USAF:n Stratotanker KC-135 [Boeing], oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Etualalla hienon lentonäytöksen tehnyt Hollannin ilmavoimien General Dynamics F-16 Falcon hävittäjä - vastineena suomalaisilla on - myös amerikkalainen - tosin kaksimoottorinen, McDonnell Douglas F-17 Hornet; molemmat koneet ovat samalta aikakaudelta. Nato-koneet ovat tervetulleita lentonäytöksiin, muutoin niitä ei Suomen taivaalla tarvita.