Kuntalaisaloite: Ei yli 24 oppilaan luokka- ja ryhmäkokoja Kempeleen kouluihin. Nimien keräys on nyt

Me, joukko Kempeleläisiä vanhempia, olemme huolissamme lastemme opetuksellisten perusoikeuksien sekä laadukkaan perusopetuksen toteutumisesta Kempeleessä. Laadukkaan perusopetuksen puolesta puhuvat hallitusohjelma, perusopetus paremmaksi -ohjelma, opetusministeriö, koulutuksen arviointineuvosto,
opetusalan ammattijärjestö, Varpu-hanke sekä Kempeleen kunnan koulustrategia.(liite 2).Laadukkaan perusopetuksen tavoitteena on ennaltaehkäistä ja lieventää lasten ja nuorten syrjäytymistä
mm. oppimisympäristöjä kehittämällä niin, että ne entistä paremmin vastaavat erilaisten lasten tarpeisiin ja tukevat lasten yksilöllistä oppimista. Tavoitteena on opetuksellisten perusoikeuksien takaaminen lapsille
ja nuorille asuinpaikasta, kielestä, etnisestä taustasta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Ja yksi erittäin keskeinen opetuksen laatutekijä on opetusryhmän koko. Eli jotta nämä tavoitteet toteutuvat, eivät opetusryhmäkoot saa nousta yli 24 oppilaan. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle.


Tästä syystä me allekirjoittaneet vaadimme, että Kempeleen kunnassa tehdään pikaisesti toimia asian korjaamiseksi seuraavasti:

1)Jo lukuvuodelle 2008-09 tehdään talousarvion tarkistus, jotta saadaan monille alaluokille suunnitellut yli 24 oppilaan suurluokat purettua pienemmiksi.
2)Uuteen koulustrategiaan määritellään yleisopetuksen keskiryhmäkooksi:
1-2 luokilla 18 oppilasta
3-6 luokilla 22 oppilasta
7-9 luokilla 18 oppilasta
Lisäksi määritellään enimmäisryhmäkooksi:
1-2 luokilla 20 oppilasta
3-6 luokilla 24 oppilasta
7-9 luokilla 20 oppilasta
3)Myös koulujen kerhotoimintaan panostetaan.
4)Lisäksi vaadimme selvitystä siitä, millaisiin toimenpiteisiin Kempeleen kunnassa on ryhdytty tai aiotaan ryhtyä, jotta Kempeleen kuntaankin saataisiin opetusministeriön POP-hankkeen tarjolla olevaa rahoitusta erityisopetukseen,
kerhotoimintaan ja luokkakokojen pienentämiseen.

Pelkästään ryhmien keskikoon määritteleminen antaa harhaisen kuvan, koska poikkeuksellisen pienet ryhmäkoot laskevat keskiarvoa ja silti toisessa päässä voi olla 30 oppilaan ryhmiä. Sen tähden on tarpeellista määritellä
myös enimmäisryhmäkoko. Pelkkä luokkakokojen määritteleminen ei myöskään riitä, sillä esimerkiksi Kirkonkylän koululla luokkia on yhdistelty 60 oppilaan jättiläisliikuntaryhmäksi. Sekä luokkien että ryhmien enimmäiskokojen pitää pysyä riittävän pieninä.

Myös kerhotoimintaan panostaminen on hallitusohjelman mukaista ennaltaehkäisevää toimintaa. Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus vähintään yhteen harrastukseen koulun kerhossa perusopetuksen aikana. Ainakin Ylikylän
koululta on kerhotunnit karsittu koulusta kokonaan, joten myös kerhotoimintaan vaadimme lisää resursseja.

Sekä me vanhemmat, että opettajat, rehtorit ja kunnan päättäjät varmasti haluamme lasten ja nuorten parasta. Kaikilla varmasti on halu panostaa lastemme ja nuortemme tulevaisuuteen ennaltaehkäisemällä eikä korjaamalla
syntyneitä vaurioita.(liite 1). Siksi nyt tulisikin pikaisesti löytää yhteinen tahtotila kaikkien päättäjien - sekä opetuksen järjestäjien että kunnan päättäjien - kesken ja yhdessä miettiä parhaat toimenpiteet lasten ja nuorten edun toteutumiseksi, myös meitä vanhempia kuullen. Kaikkien kunnan palveluiden, myös koulutoimen, tulee pysyä kasvavan kunnan tarpeiden mukana. Tällöin Kempeleen kunta myös säilyttää lapsiperheystävällisen ja vetovoimaisen maineensa. Ja kunnan slogan "hyvä kasvaa Kempeleessä" toteutuu.

Lisäperusteluita vaatimuksillemme esitämme seuraavissa liitteissä:

liite 1. Suurten luokkakokojen seuraukset
liite 2. Laadukasta perusopetusta; mm. hallituksen, opetusministeriön ja
Kempeleen kunnan linjauksia liittyen ryhmäkokoihin

Kempeleessä 29.4.2008




Liite 1: SUURTEN LUOKKAKOKOJEN SEURAUKSET

"Säästämällä" niin, että suurennetaan luokkakokoja, aiheutetaan mm. seuraavaa:

-Opettajan aika yhtä oppilasta kohden tulee vähenemään merkittävästi ja opettaja ei ehdi huomioimaan jokaista oppilasta riittävän yksilöllisesti.
-Jokaisen oppilaan lain mukainen oikeus opetukseen ja oppimiseen jokaisena koulupäivänä ei toteudu, koska tämä edellyttää pätevää opettajaa, jolla on myös käytännössä riittävästi aikaa jokaiselle oppilaalle. Eli opetuksen seuraaminen ja opettaminen vaikeutuvat tai pahimmillaan jopa estyvät.
-Oppimisvaikeuksista kärsivien tai erityisopetusta tarvitsevien oppilaiden opettajalta saama tuki on vähäisempää, joten oppimisvaikeudet moninkertaistuvat ja saattavat myös jäädä huomaamatta.
-Hiljaiset oppilaat jäävät vaille riittävää huomiota.
-Lahjakkaat oppilaat jäävät vähemmälle huomiolle, pitkästyvät ja alisuoriutuvat,
jos eivät saa taitojaan vastaavia haasteita. Opettajilta voi jäädä myös huomioimatta erilaiset lahjakkuudet.
-Häiriökäyttäytyminen lisääntyy sekä kiusaamisen mahdollisuus kasvaa.
-Pitkäaikaissairaat, erityisoppilaat, mielenterveysongelmista kärsivät tai oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat, jotka normaaleissa pienemmissä luokissa voisivat pärjätä, kärsivät isoista luokkakooista ja seurauksena voi olla
esim. joutuminen sairaalakouluun. Mitä paremmin asiat yhteiskunnassa ja perusopetuksessa ovat, sitä vähemmän on tarvetta sairaalaopetukseen.
-Lapset, joilla on epävakaita kotioloja, eivät saa opettajiltaankaan tarvitsemaansa tukea kasvuunsa. He ovat vaarassa syrjäytyä.
-Erityisopetuksen, tukiopetuksen ja kouluavustajien tarve kasvaa.
-Nykyisen oppimiskäsityksen mukainen yksilöllinen opetus ja toiminnalliset työskentelymenetelmät eivät toteudu mitenkään 30 oppilaan luokissa. Mekaaniseen oppimiskäsitykseen perustuvaa luennoimista voi harjoittaa sadallekin kuulijalle yhtäaikaa, mutta nykyopetuksessa painopiste on oppimisessa, ei opettamisessa.
-Opetussuunnitelmien toteuttaminen monilta osin tulee mahdottomaksi.
-Suurryhmäopetuksesta voi pahimmillaan tulla pelkkää yhdessäoloa ja viihdettä.
-Koulutuksellinen tasa-arvo ei toteudu.
-Opettajilta edellytettävä kodin ja koulun välinen yhteistyö eli yhteydenpito 30 oppilaan huoltajiin on liian työlästä ja aikaa vievää.
-Suurluokkien luokanopettajat väsähtävät ja voivat joutua työuupumuksen takia sairaslomalle. Heidän tilalleen joudutaan palkkaamaan sijaisia.

Kuinka paljon nämä seuraukset tulevat maksamaan kunnalle tulevaisuudessa?
Ovatko saavutetut säästöt edes murto-osaa seurauksien kustannuksista? Muutamia esimerkkejä mainitaksemme:

-Yhden oppilaan yksi vuorokausi sairaalakoulussa maksaa kunnalle 392 - 1.251 euroa, eli esimerkiksi kuuden viikon hoitojakso maksaa n. 16.000 - 53.000 euroa.
-Yhden luokanopettajan sairaslomansijaisen palkkaaminen kuukaudeksi maksaa ilman sosiaalikuluja n. 3.700 euroa ja esim. puoleksi vuodeksi n. 22.000 euroa.
-Yhden erityisopettajan palkkaaminen kuukaudeksi maksaa ilman sosiaalikuluja n. 3.900 euroa, eli vuodessa n. 47.000 euroa. Erityisopetus oppilasta kohden laskettuna on kallista, koska erityisopetusta annetaan aina pienissä ryhmissä tai yhdelle oppilaalle kerrallaan.
-Yksi tukiopetustunti sosiaalikuluineen maksaa n. 34 euroa.
-Yhden kouluavustajan palkkaaminen vuodeksi maksaa n. 35.000 euroa.
-STAKESIN mukaan yhden syrjäytyneen ihmisen kustannukset yhteiskunnalle ovat n. 600 000e / syrjäytynyt ihminen. Tästä summasta n.50 prosenttia on pelkkiä syrjäytyneisyyden vuoksi aiheutuneita kustannuksia ja loput ns. tavallisia terveyden ja sosiaalihuollon menoja tällaisessa tapauksessa.
-Jyväskyläläisen koulutuspäällikkö Terhi Ojalan mukaan syrjäytyneen lapsen hoitokulut hänen elinaikaan Suomessa ovat 670 000 - 840 000 euroa. Syrjäytyminen työelämästä maksaa 500 000 euroa (40 työvuotta).
-Turhautuneet ja syrjäytyneet lapset ja nuoret purkavat pahaa mieltään sotkemalla ja hajottamalla kunnan omaisuutta, sen korjaaminen maksaa.
-Saati sitten kaikki psyykkiset ja sosiaaliset haitat, joita aiheutetaan oppilaille, vanhemmille ja opettajille, joita ei rahallisesti pystytä mitenkään edes mittaamaan.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että yhden luokanopettajan viran perustaminen ja hänen palkkansa maksaminen maksaa kunnalle vuodessa n. 46.000 euroa.



Liite 2: LAADUKASTA PERUSOPETUSTA

Hallitus panostaa merkittävästi perusopetuksen parantamiseen vaalikauden aikana, samoin politiikkaohjelmien kautta edistetään lasten ja nuorten hyvinvointia. Hallitusohjelman mukaan Ikäluokkien pienentymisestä vapautuvat voimavarat käytetään koulutuksen laadun kehittämiseen. Perusopetuksen voimavaroja vahvistamalla ehkäistään ja lievennetään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Tavoitteena on ryhmäkokojen pienentäminen sekä tuki- ja erityisopetuksen,
opinto-ohjauksen ja oppilashuollon vahvistaminen ja koulujen kerhotoimintaan panostaminen. (http://www.vn.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp)

Perusopetus paremmaksi eli POP-ohjelmaan on vaalikaudeksi varattu 80 miljoonaa euroa, josta tälle vuodelle on suunnattu 18 miljoonaa euroa. Hallituksen tavoitteena on kehittää perusopetusta ja oppimisympäristöjä niin,
että ne entistä paremmin vastaavat erilaisten lasten tarpeisiin ja tukevat lasten yksilöllistä oppimista. Tavoitteena on, että mahdollisimman varhaisessa vaiheessa - mieluiten ennaltaehkäisevästi - reagoitaisiin
orastaviin oireisiin. (http://www.minedu.fi/OPM/Puheet)

Opetusministeri on osana perusopetus paremmaksi eli POP-talkoita asettanut 20.11.2007 ohjausryhmän ja valmisteluryhmän valmistelemaan perusopetuksen laatukriteereitä. Perusopetuksen kansallisten laatukriteereiden tavoitteena on opetuksen korkean laadun ja monipuolisen tarjonnan turvaamisen sekä
opetuksellisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien takaaminen lapsille ja nuorille asuinpaikasta, kielestä, etnisestä taustasta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Tavoitteena on varmistaa se, että jokaisessa Suomen koulussa oppimisen edellytykset ovat kunnossa. Aivan jokaisella koululaisella
on oikeus laadukkaaseen opetukseen. Hyvä perusopetus ja lapsille hyvä peruskoulu edellyttävät lisävoimavaroja. Hyvä perusopetus on paras keino syrjäytymisen ennalta ehkäisyyn. - Yksi aivan keskeisesti koulutuksen laatuun vaikuttava seikka on ryhmäkoko. Ylisuuriin oppilasryhmiin on puututtava. Opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Auttaa niitä, jotka tarvitsevat
erityishuomiota ja tukea monipuolisesti lahjakkuutta. Pienessä opetusryhmässä on myös helpompi puuttua esimerkiksi kiusaamiseen, opetusministeri sanoi. POP-ohjelmasta suunnataan vaalikauden aikana varoja
ryhmäkokojen pienentämiseen.(http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet)

Koulutuksen arviointineuvosto on opetusministeriön toimeksiannosta (11/07) arvioinut perusopetusta. Koulutuksen arviointineuvoston raportissa (17.3.2008) sanotaan seuraavaa:
Opetuksen onnistumista vaikeuttavia tekijöitä ovat opetusryhmän liian suuri koko ja sen heterogeenisuus. Opettajat halusivat kiinnittää päättäjien huomiota liian suuriin opetusryhmiin ja laajoihin oppimistavoitteisiin. He painottivat taloudellisten resurssien lisäämisen tarvetta opetukseen yleensä, opettajien ammatillisen osaamisen parantamiseen ja erityistä tukea tarvitsevien opetuksen kehittämiseen. Taloudellisen lisätuen tarvetta korostivat myös rehtorit.
(http://www.edev.fi/img/portal/289/Tiedote_2_17.3.2008.pdf)

Kotiliesi ja OAJ julkaisivat 04/08 luokanopettajille tekemänsä kyselyn tuloksia. Kyselyllä kartoitettiin opettajan työoloja, oppilaan ja opettajan välisiä suhteita, opetuksen sisältöä sekä työtyytyväisyyttä. Tulokset puhuivat erittäin selkeää kieltä siitä, miten tämän päivän koulussa asiat ovat. Yhdeksi suurimmista ongelmista sekä ongelmien aiheuttajista koettiin suuret luokkakoot. Yhteiskunnassamme tapahtuneet muutokset heijastuvat lasten ja nuorten
psyykkisenä oireiluna. Monista syistä erityistä huolenpitoa, kasvatusta ja opetusta tarvitsevien lasten määrä on lisääntynyt. Hyvinvointierojen kasvu, yhteiskunnassa vallitsevien arvojen koveneminen ja työelämän vaatimusten kiristyminen heijastuvat väistämättä lasten ja nuorten hyvinvointiin.
Samanaikaisesti perhe instituutiona on muuttunut ja perheiden ongelmat monimuotoistuneet.
(http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2008_15/121067.htm)

Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n mielestä erityisissä laatusuosituksissa kunnille pitäisi suosituksena määritellä, että yleisopetuksen enimmäisryhmäkoko kahdella ensimmäisellä vuosiluokalla saisi olla 18 ja sitä ylemmillä luokilla 24 oppilasta ja laboratorio-opetuksessa 16.
(http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2008_10/page4.htm)

Fyysisen aktiivisuuden suosituksissa kouluikäisille (2008) sanotaan, että myös liikunnan opetusryhmiä tulee pienentää nykyisestä. Liikunnan oppiminen on tehokkainta kohtuullisissa noin 16 oppilaan opetusryhmissä (enintään 20 oppilasta).
(http://www.nuorisuomi.fi/files/ns/julkaisut/080129Liikuntasuositus-kirja(kevyt)_08.pdf)

Varpu- eli Varhaisen puuttumisen hanke on sosiaali- ja terveysministeriön vuodesta 2001 koordinoima hanke. Sen päämääränä on ollut edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia sekä ehkäistä syrjäytymistä. Varpu-hankkeen mukaan koulun päivittäisen toiminnan järjestäminen
asianmukaisella tavalla on kaikkein paras ennalta ehkäisevä ja hyvinvointia edistävä toimintatapa. Sopivan kokoiset ja oikein muodostetut oppilasryhmät lisäävät hyvinvointia ja oppilaiden mahdollisuutta saada huomiota ja yksilöllistä opetusta. Samoin erityisopetuksen riittävä ja oikea järjestäminen sekä tukiopetus pätevin opettajavoimin ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan
ensimmäisistä luokista alkaen parasta ennaltaehkäisevää toimintaa oppilaan hyväksi. Kaikki tämä on oikeastaan kirjoitettuna koululakeihin, mutta lain epätäsmällinen kirjoitusmuoto on antanut koulutuksen järjestäjille mahdollisuuden unohtaa tämä yksinkertainen keino, ja säästöjen nimissä leikata näitä hyvinvoinnin avaintoimintoja. Ennaltaehkäisemisen sijasta korjataan syntyneitä vaurioita.
(http://www.oaj.fi/pls/portal/docs/PAGE/OAJ_INTERNET/01FI/05TIEDOTTEET/JULKAISUT/VARPU.PDF)

Kempeleen kunnan koulustrategiassa sanotaan mm. seuraavaa:
Opetusryhmien tavoitekeskikoko 1-6 luokilla on 22 oppilasta ja 7-9 luokilla 18 oppilasta. Panostamme tuntikehykseen, jotta saamme aikaiseksi yksilöllistä oppimista. Opetuksessa huomioidaan oppijan erilaiset oppimistavat. Oppijoita tuetaan oppimistilanteissa henkilökohtaisten tarpeiden mukaan. Pidämme kiinni koulustrategiassa määritellyistä ryhmäkooista. (www.kempele.fi)
Facebook
Pitäisikö valtion kasvattaa tukeaan kulttuurille ja taiteelle?