Mielenterveyspotilaiden oikeusturvan parantaminen ja psykiatrien mielivallan rajoittaminen

Eräs psykiatri mainitsi minulle mielenkiintoisen tilaston, jonka pohjalta lähdin rakentamaan tätä adressia. Hän sanoi, että 90% psykoosilääkityksen pois jättäneistä menee psykoosiin ja joutuu pakkohoitoon mielisairaalaan. Toisinsanoen, yksi kymmenestä skitsofreniaa sairastavaksi katsotuista syö lääkkeitä turhaan. Eli, yksi kymmenestä em. eivät tosiasiassa sairasta psykoosisairautta, joka kulkee nimellä skitsofrenia, vaan ovat terveitä tai heillä on väärä diagnoosi.

Vaadin lakiin kaksi muutosta, jotka olennaisesti parantaisivat potilaiden oikeusturvaa ja jotka rajoittaisivat psykiatrien mielivaltaa, jolle ei mahda mitään taitavimmatkaan asianajajat, koska psykiatri on lääketieteen asiantuntija, jonka sana painaa aina oikeudessa enemmän kuin lakitieteen asiantuntijan.

Ensinnäkin, jokaiselle skitsofreenikolle on annettava vähintään yksi mahdollisuus näyttää, että kuuluu tuohon 10% marginaaliin. Potilaalla on oltava mahdollisuus itse päättää mitä lääkkeitä syö ja kuinka paljon, jos jotain lääkettä jostain syystä tahtoo syödä.

Jos potilas on pysynyt tietyn ajan (esim. vuoden) kunnossa sillä annostuksella, jota itse on päättänyt syödä, diagnoosi puretaan, jonka jälkeen häntä kohdellaan ”täysijärkisenä”, eikä häntä toimiteta pakkohoitoon niin heppoisin perustein.

Toiseksi, potilaan oikeusturvan parantamiseksi mielisairaaloiden yleisiin tiloihin ja eristyshuoneisiin on asennettava tallentavat videokamerat, jotka myös tallentavat äänen. Nämä tallenteet toimivat todistusaineistona oikeudessa, mikäli potilas on eri mieltä hoitohenkilökunnan kanssa omasta käyttäytymisestään varsinkin tulotilanteessa, jonka perusteella M3 pakkohoitopäätös tehdään.