Pakilan siirtolapuutarhan lisärakentaminen on estettävä

PAKILAN SIIRTOLAPUUTARHAN LISÄRAKENTAMINEN ON ESTETTÄVÄ

Helsingin kaupunki on asettanut tavoitteen lisätä siirtolapuutarhapalstojen
määrää. Pakilan siirtolapuutarhan alueella tämä hyvä tarkoitus näyttää
oikeuttavan puutarhamiljöötä ja läheistä arvokasta metsä- ja viljelymaisemaa
tuhoaviin toimiin. Uuden rakentamisen varjolla ollaan tuhoamassa vanhaa ja
arvokasta.

Siirtolapuutarha on 320 mökillä Helsingin suurin. Naapurina olevassa
Klaukkalanpuistossa on 113 mökkiä. Nyt suunnitellaan 110 uutta mökkiä alueelle
ja välittömästi sen viereen. Puutarhan mökkiryhmien väliset pienet viheralueet
rakennetaan täyteen. Osaa huolella vaalituista puutarhapalstoista kaavaillaan
jaettavaksi kahtia lisärakentamista varten. Myös viereiseen Tuomarinkylän
kartanon kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen maisemaan on suunnitteilla mökkejä,
niiden tarvitsemat tiet ja autojen kääntöpaikka. Kartano ympäristöineen on ainutlaatuinen
alue, jossa yhdistyvät ehjäksi kokonaisuudeksi avarat, edelleen viljelyksessä
olevat pellot, metsäsaarekkeet, kartanon mäki ja Vantaajokilaakso. Alue on
säilytettävä täydessä kokonaisuudessaan kaikkien kaupunkilaisten ulkoilu- ja
virkistysalueena.

Yleiskaavassa 2002 Pakilan siirtolapuutarha on merkitty
kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurisesti
merkittäväksi virkistysalueeksi. Uudesta suunnitelmakartasta näkyy, että
nykyinen viehättävä siirtolapuutarha ollaan muuttamassa täyteen ahdetuksi
siirtolapuutarhaslummiksi. Muutos huonompaan koskee siirtolapuutarhureiden
lisäksi myös lukemattomia muita ihmisiä, jotka kulkevat katselemassa
puutarhakylän kauniita näkymiä.

Puutarha-alueen vieressä on Lystikukkula. Kukkula on vanhojen
linnoitusrakenteidensa vuoksi määritelty muinaismuistokohteeksi. Ympäristökeskuksen
mukaan kukkula on suojeltava lähivirkistysalueena. Metsäistä kukkulaa kiertelevällä
tykkitiellä liikkuukin paljon luonnosta nauttivia kaupunkilaisia. Rakennusvirasto
määrittelee kukkulan maisemallisesti arvokkaaksi metsäalueeksi
valtakunnallisesti merkittävässä Vantaanjoen laaksomaisemassa. Virasto toteaa
edelleen, että mäen siluetti ja metsänreuna pidetään ehjän metsäisinä.

Laajentamissuunnitelmiin liittyvän tien rakentaminen kuitenkin edellyttää
metsän reunan puuston hakkaamista. Osittain luonnontilaisessa metsässä on
runsas pesimälinnusto. Lahopuiden ansiosta mm. palokärki ja pikkutikka
viihtyvät siellä. Alueella tavataan kolmea EU-direktiivillä
rauhoitettua lepakkolajia. Kanahaukka-pariskunta pesii metsässä. Tielinjauksen alle jäävät myös kaunis
valkovuokkolehto ja hieno metsänreunahaavikko. Suunniteltu uusi tielinjaus ei
sovi tähän metsään.

Itä-Pakilan asuinkaduille, joita pitkin siirtolapuutarhan autoliikenne
kulkee, suunnitelman toteutuminen tuo lisää liikennettä melu-, saaste- ja
pölyhaittoineen. Lisääntyvä liikenne tarkoittaa lisääntyvää turvattomuutta kapeilla
asuinkaduilla erityisesti lapsille. Uuden tien, mökkien ja tonttien
rakentamisvaiheen aikana raskas kuorma-autoliikenne kulkee näitä katuja pitkin.

Vetoamme Pakilan siirtolapuutarhureihin, Itä-Pakilan asukkaisiin ja
alueella ulkoileviin ja liikkuviin ihmisiin, luontojärjestöihin,
museovirastoon, kaupunginvaltuuston ja lautakuntien jäseniin. Suunnitelman
aiheuttamat haitat – metsäluonnon tuhoaminen, puutarhamiljöön ja peltomaiseman
pilaaminen, asuinkatujen läpiajoliikenteen lisääntyminen – ovat niin suuret,
että sen toteutuminen on estettävä.