Suomalainen ruoantuotanto pelastettava

Me allekirjoittaneet haluamme yhteiskunnalta toimia uhanalaisen suomalaisen ruoantuotannon, maatalouden, oheistyöpaikkojen sekä maaseudun pelastamiseksi, sillä ne ovat vakavassa vaarassa. Tilat kamppailevat talouden kanssa jo nyt ja lisää uhkakuvia on ilmassa niin kansallisella kuin EU-tasollakin. Ympäristön ja valtiontalouden nimissä suunniteltavat veromuutokset ovat suuntautumassa täysin kohtuuttomassa määrin maanviljelijöiden maksettavaksi.  

Suunnitelluilla päätöksillä on kauaskantoisempia ja jopa päinvastaisia vaikutuksia, kuin niiden esittäjät ovat ajatelleet. Esimerkkeinä:

• Maatalouden toimintaedellytysten jatkuva polkeminen on saanut monet tilat taloudellisesti kannattavan toiminnan alapuolelle.  Suomalainen puhdas ruoka loppuu, kun työ ei enää kannata. Tästä tulee seuraamaan uusia työttömiä yhteiskunnan kustannettavaksi heistä, jotka nyt työllistyvät suoraan tai välillisesti maataloudesta (132 300, elintarviketeollisuus mukaan luettuna yli 300 000 v. 2017).  
• Maidon ja lihan hinnan keinotekoinen korotus veroilla kulutusta ohjaavassa mittakaavassa olisi kova isku monille perheille. Ruoka on heille jo nyt kallista.
• Viljelijän olisi saatava tuotteen hinnasta tuotantopanoksia vastaava osuus. Ilman riittävän vakaata taloudellista pohjaa viljelijöillä ei ole myöskään mahdollisuutta lisätä toimia ympäristön hyväksi.
• Talousvaikeuksissa viljelijät joutuvat kaatamaan metsiään tahtomattaan saadakseen rahaa laskuihin, mikä ei suinkaan edesauta hiilinielujen lisäämistä.
• Luonnon monimuotoisuus supistuu uhkaavasti. Monimuotoisuuden säilyttämisessä kesäisin laiduntavat märehtijät ovat olennainen tekijä. Parsinavettojen äkillinen kieltäminen vähentäisi merkittävästi laiduntavien eläinten ja tilojen määrää.
• Talouskurimuksessa lopettavat tilat heikentävät nopeasti maaseudun elinvoimaa, mikä hankaloittaisi matkailijoiden ja mökkiläisten palvelujen saantia.

Kotimainen ruoantuotanto pitäisi huomioida jo huoltovarmuustekijänä, kun maapallon kyky tuottaa ravintoa koko väestölle on rajallinen. Perinteisen lihan ja maidon korvaavan kasvisproteiinin tuotanto ei meillä laajamittaisesti onnistu mutta nurmi kasvaa! Ja siitä märehtijämme onneksi osaavat tuottaa ihmisravinnoksi hyvin kelpaavia tuotteita. Ruuan ympäristövaikutuskeskusteluista puuttuu vielä paljon asiatietoa tai päätelmiä tehdään nojaten muiden maiden tuotanto-olosuhteisiin tai –tapoihin.

Suomessa on muuhun maailmaan verrattuna tiukka ympäristö- ja eläinten hyvinvointiin liittyvä sääntely. Mikäli omilla toimilla suomalainen ruoantuotanto tuhotaan, aiheuttaa se tuontiruuan muodossa vääjäämättä siirtymän monella tapaa huonompaan suuntaan. Muistettava on myös lähiruuan lyhyiden kuljetusten tuoma etu.

Olisi viimeinkin aika muuttaa suomalaista ruokaa arvostava puhe teoiksi. Maatalouden toimintaedellytykset tulisi turvata ja ottaa kaikessa päätöksenteossa huomioon. Uusien lainsäädäntötoimien ei enää pitäisi tuoda maataloudelle hankaluuksia vaan toimintamahdollisuuksia. Viljelijät jos ketkä ovat nytkin ihmisryhmä, joka on tottunut olemaan luonnon kanssa sopusoinnussa ja ovat halukkaita toimimaan ympäristön eteen entistä enemmän, mikäli siihen annetaan myös taloudelliset mahdollisuudet, jopa kannustimet.   

Nyt pitäisi herätä laajalla rintamalla toimiin, jotta saisimme syödä edelleen puhdasta suomalaista lähiruokaa. Samalla voisimme edesauttaa ympäristön, maaseudun, suomalainen viljelijän ja oheistyöpaikkojen pelastumista. Suomi, tuhansien järvien ja metsien maa, tarvitsee elinvoimaisen ja hoidetun maaseudun, missä kulkijan mieli ja silmä lepää. Ei autioitunutta ja ränsistynyttä maaseutua.

Leila Föhr, Anna Partanen