Suomen susikantaa pitää saada rajoittaa ja sen vuoksi susien kaatolupia tulee voida myöntää kannanhoidollisista syistä.

Suomen susikanta on riistäytynyt käsistä ja muutokset susien käyttäytymisissä on selvästi havaittavissa mm. siinä, että ne eivät enään pelkää, eivätkä kunnioita ihmistä. Susien reviirit mm. Lounais-Suomessa ovat käyneet normaalia pienemmiksi joka on johtanut kohtuullisen pienille alueille useita susilaumoja. Vakavien susivahinkojen kohdistuminen ihmisiin on enään vain ajan kysymys.

Eläinlajin suojelemiselta sukupuuttoon ei tämän lajin kohdalla ole kysymys, koska samaa susikantaa asustaa Norjan rannikolta Siperian perukoille asti kymmeniä tuhansia yksilöitä.

EU on asettanut suden suojeltavaksi siksi, että unionin päättäjille on aikoinaan annettu tahalisesti täysin virheellistä tietoa maassamme esiintyvästä susikannasta esittämällä meille esiintyvästä sudesta, että se olisi jotain ainutlaatuista "Suomen susi" rotua.

Suojeluasiat tulisi tässäkin kohdin asettaa niihin kuuluviin raameihin ja pudottaa jalat maan pinnalle oikeiden päätösten aikaansaamiseksi.