Turkulaisille vammaisille oikeus asua omassa kodissaan

Turun kaupungin päätöksellä kehitysvammaiset saa häädön omasta kodistaan

Silloin kuin viedään niiltä, jotka eivät omaa ääntään saa kuuluviin, on yhteiskunnan ja päättäjien aika ryhdistäytyä.

Kehitysvammaisille tarkoitettu Kaarinan asumisyksikkö Turun Ravattulassa, Pompon mäessä on päätetty lopettaa. Muuttovalmennukset aloitetaan yksikössä heti. Voisi kuvitella, että kun muutetaan tällaista asumisenyksikköä niin turvallinen henkilökunta muuttaisi asukkaiden mukana. Näin ei kuitenkaan ole, koska tulevan asunnon ja palvelun tarjoaja on yksityinen voittoa tavoitteleva yritys Attendo Oy. Omaisille löytyy Attendon tekemä kaunis esite ”Yksilöllistä elämää yhdessä” ja hienoja arkkitehtisuunnitelmia paperilla Hirvensalossa rakenteilla olevasta yksiköstä. Tuleva johtaja on hakusessa ja uudesta henkilökunnasta ei vielä tarkempaa tietoa.

Kaarinan asuntolan lopettamisen syyksi ilmoitetaan vanhat tilat. Hetki sitten asuntolassa kuitenkin tehtiin remonttikin ja tilat todellakin tuntuvat erittäin toimivalta. Jokaisella on oma huone ja jokaisessa solussa on oma pesutila ja keittiö. Tunnelma on kodinomainen. Asuntola on Turun kaupungin edustajan mukaan toiminut lainvastaisesti kahden vuoden ajan. Isoin ongelma tässä tilanteessa on kuitenkin se, että kaikki on toiminut liiankin hyvin. Asumisyksikössä on jatkossa tarkoitus kuitenkin pitää asumisen harjottelua.

Ajatus muutosta ilmoitetaan omaiselle puhelimitse, ja suuntaa antava päivämäärä on maaliskuu 2017. Muuttovalmennukset aloitetaan yksikössä heti.

Tämä Kaarinan asuntola sattuu olemaan veljelleni koti. Takana on tuhansia tunteja töitä sen eteen, että sopeutuminen ”omaan” asuntoon on onnistunut. Vasta noin kolmen vuoden ajan Kaarinan asuntola on tuntunut hänestä kodilta, vaikka asumisvuosia asuntolassa on takana lähemmäs 14. Nyt ei kahvipöydästä lähdetä Pompon asuntolaan vaan kämpille tai kotiin. Omaiselle nämä lauseet tuntuvat lottovoitolta. Veljelläni muutokseen sopeutumiseen menee enemmän aikaa kuin ns. ”normaalilta” ihmiseltä.

Kaarinan asuntola on kivenheiton päästä lapsuudenkodista, vanhasta koulusta, työpaikasta ja sisaren kodista. Lisäksi veljeni päivään kuuluu rutiineja kuten kahvit Ravattulan Citymarketissa, jossa henkilökunta ja muut asiakkaatkin on oppineet tuntemaan Kaarinan asuntolan asukkaat. Pieniä asioita mutta hänelle erittäin suuria!

Pompon mäessä sijaitsevan Kaarinan asuntolan henkilökunta edustaa rautaista ammattitaitoa. Ensimmäistä kertaa elämässään veljeni on ollut tasaisen tyytyväinen oloonsa. Konkreettisesti tämä on tarkoittanut sitä, että erikoishoidon sairaalajaksoja ei ole ollut ja lääkitys on jo pitkään pysynyt samana. Toki huonojakin päiviä on joukkoon mahtunut. Turvaa tuovat tasainen arki, rautaiset ammattilaiset hoitohenkilökunnassa, mielekäs tekeminen, tuttu työ sekä lapsuudesta tuttu ympäristö ja tutuksi tulleet muut asukkaat.

Rakenteilla olevat uudet yksiköt on paljon tiukemmin sidottu siihen, että neliöitä asukasta kohti pitää olla tietyn verran sekä omat wc-tilat jokaisella henkilökohtaiset. Tämä kuitenkaan vielä ei takaa asumisyksikön toimivuutta. Sanonta moni kakku päältä kaunis pätee tähänkin.

Päätös lopettaa loistavasti toimiva yksikkö on täysin järjenvastainen. Asukkailta viedään koti, elämän tukipilaria heilutetaan nyt rajumman kerran. Asiaa ollaan pohdittu lähipiirissä ja hoitohenkilökunnan kanssa. Mikä veljeni kohdalla olisi eettisesti oikea ja turvallinen ratkaisu. Mikä aiheuttaisi vähiten muutosta. Päädytään aina samaan loppuratkaisuun. Kaarinan asumisyksikkö, Pompon mäessä olisi paras vaihtoehto koska sehän on hänen kotinsa. On pakko yrittää herättää ja kyseenalaistaa Turun kaupungin päätös lakkauttaa kyseinen yksikkö. Saisiko tätä junaa vielä pysäytettyä? Olisiko sittenkin mahdollista saada näiden ihmisten koti säilymään?

Heinäkuussa 1.7.2016 astui voimaan uusi YK:n sopimus, jonka Artiklalla 19 todetaan, että jokaisella kehitysvammaisella on oikeus valita oma asuinpaikka sekä se missä asuu ja kenen kanssa asuu. Eletään vuotta 2016, ja nykyisen lainsäädännön ohella kehitysvammalaki todella antaa enemmän oikeuksia kehitysvammaisille yksilönä. Mitä tämä uusi artikla tarkoittaa veljeni kohdalla? Ei yhtään mitään. Kaupunki päättää, päätös ilmoitetaan ja ensisijaisia asumisvaihtoehtoja on veljelleni esitetty tasan yksi. Häneltä ei edes ole kysytty!

Turussa on saatu iso meteli siitä miten tyhjillään olevia rakennuksia ei haluttaisi purkaa. Miten on kun kehitysvammaisilta viedään kirjaimellisesti koti ja turvallinen hoitohenkilökunta. Kuka nostaa meteliä heidän puolestaan? Vuosien erityisammatillisen tiimin työ valuu hukkaan kirjaimellisesti yhden lakkautuspäätöksen mukana. Koko työ on aloitettava alusta. Mitä resurssien tuhlaamista!

Turun kaupungin päätös lakkauttaa loistavasti toimiva asumisyksikkö vedoten vanhoihin tiloihin on täysin järjenvastainen. Asukkaat voi hyvin, henkilökunnan, omaisten ja asukkaiden välillä on luottamusta ja aitoa välittämistä. Korviini on kantautunut että jopa yksi romanssi särkyy tällä kaupungin päätöksellä…tulee avoero! Päätöksellä rikotaan kehitysvammaisen ihmisen oikeutta elämän perusturvaan ja oikeutta oikeasti omaan asuntoon. Kuka sitä omasta asunnosta haluaisi muuttaa pois ilman vapaata tahtoa!

Tälläkään kertaa kukaan ei ole veljeltäni kysynyt, haluaisiko hän muuttaa omasta kodistaan pois. Miltä hänestä tuntuu? Itse kysyin asiaa ja hän ei muuttoa haluaisi. Surullisinta koko tilanteessa on se, että näin osaavaa henkilökuntaa kuin Kaarinan asuntolassa on ei ole helposti saatavilla. Tarvitaan vuosien kokemus ja hyvä työyhteisö kodin ja asukkaan välille, että saadaan hiottua toimiva kokonaisuus.

Jos Turun kaupungin päättäjät aikovat jatkossa tehdä säästöä lakkauttamalla toimivat kehitysvammaisten asuntolat, niin sanonpahan vaan, että mennään ojasta allikkoon. Pitäisi nähdä ihmiset päätösten takana. Ymmärtää se, että nyt ei puhuta ”tavallisista” ihmisistä vaan erittäin muutosherkistä ihmisistä, joiden elämän peruspilarien horjuttamisella voi olla todella vakavia seurauksia. Veljeni kohdalla tämä tarkoittaa mm. iho verelle nyppimistä, levottomuutta, ahdistusta, valvottuja öitä ja pahimmillaan erityissairaanhoidon suljettua psykiatrista jaksoa! Kaikesta valmistelusta huolimatta oireet ovat jo alkaneet. Tilannetta ei myöskään auttanut päätös työpaikkapajan lopettamisesta, josta kirjaimellisesti ilmoitettiin viikko ennen työpaikan muuttoa. Missä maltti arvon päättäjät?

Turun kaupungille asumisyksiköiden lakkauttaminen ja kilpailutus yksityisillä hoitokodeilla on raakaa bisnestä, jossa raha puhuu enemmän kuin annetaan ymmärtää. Sopimukset solmitaan tietylle aikavälille, ja soteuudistuksen myötä oikeastaan kukaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Kun sopimuskausi päättyy, voidaan yksityisissä hoitokodeissa tehdä muutoksia, joita on Aluehallintoviraston mahdoton seurata. Alimitoitettu ja alikoulutettu henkilökunta ovat hoitoalalla arkipäivää, johon on todella haasteellista valvovan viranomaisen puuttua.

Vaikka tätä junaa en yksin pysty pysäyttämään, toivoisin Turun kaupungin päättäjille jotain nopeusrajoitusta päätöksiin! Kirjoituksellani en halua moittia sosiaalityöntekijää tai hoitohenkilokuntaa, joka on tilanteessa ihan yhtä voimaton kuin omaisetkin. Näyttää olevan vain Turun kaupunki ja sen järjenvastaiset päätökset… Aluehallintovirastolle haluan toivottaa tsemppiä tulevaan valvontaan, joka on täysin mahdoton toteuttaa! Kehitysvammaisten oikeuksia rikotaan Suomessa virkamiehiä pelkäämättä.

Lopuksi vielä osa YK:n yleissopimuksen artikla 19

a)
vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti
muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaik-
kansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat,
eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä
asuinjärjestelyä.

Me allekirjoittaneet vaadimme, että YK:n vammaisoikeuksia koskeva sopimus huomioidaan Turussa.

Petri Virolainen    Ota yhteyttä adressin tekijään