Vaaralan kirkon puolesta

VAARALAN KIRKON SÄILYTTÄMISEN PUOLESTA

Kirjoitan vetoomuksen Vaaralan äitien nimissä Vaaralan kirkon säilyttämisen puolesta.

Kuulimme keskiviikkona 30.10 Vaaralan kirkon perhekerhon ohjaajilta todella surullisia uutisia; kirkko aiotaan purkaa. Olimme kaikki hyvin järkyttyneitä ja surullisia asian kuultuamme. Ohjaajat ehdottivat adressin tekemistä, mutta halusin sanailla Teille tarkemmin miksi kirkkoa ei saa purkaa, vaan se pitää ehdottomasti kunnostaa ja säilyttää.

Nykypäivän kiireisessä elämäntyylissä ei enää ajatella eikä muisteta sanaa yhteisöllisyys. Tämä on suurimmaksi osaksi totta varsinkin pääkaupunkiseudun suurissa keskittymissä, mutta täällä Vaaralassa tilanne on aivan toinen. Vaaralalaisille yhteisöllisyys merkitsee tänä päivänä todella paljon. En tiedä toista näin yhteisöllistä esikaupunkialuetta pääkaupunkiseudulla kuin Vaarala. Esimerkkinä tästä voin kertoa tilanteen suoraan omasta elämästäni. Asuimme neljä vuotta Vantaan Simonkalliossa, josta vuoden ajan meillä oli pieni vauva. En tuntenut Simonkalliosta ketään, tiesin naapurimme, mutta en tuntenut. Vauvan kanssa olin yksinäinen. Miksi halusin ottaa esille tämän esimerkin? Kerron sen teille. Muutimme Vantaan Vaaralaan vuonna 2010, jolloin lapseni oli vuoden ikäinen. Naapurimme tervehti minua iloisesti ja toivotti meidät tervetulleiksi Vaaralaan. Hän kysyi olenko lapseni kanssa kotona. "Olen. " Vastasin hänelle. "Menkää ihmeessä Vaaralan kirkolle, tapaat siellä muita äitejä, joista voit saada seuraa päiviksi." Kiitin häntä tiedosta ja heti kesän jälkeen kirkon avauduttua menimme perhekerhoon. Tuo oven avaus muutti elämäni.

Ensimmäisen vuoden olin ollut vauvani kanssa tosi yksin. Nyt ympärilläni oli ihmisiä. En tuntenut heitä vielä, mutta he ottivat minut vastaan, tunsin kuuluvani joukkoon. En ollut enää yksin. Siitä päivästä lähtien olemme käyneet ensin esikoiseni kanssa kirkon perhekerhossa kaksi vuotta ja nuorimmaisemme aloitti kerhotaipaleensa kolmen viikon ikäisenä. Vaaralan kirkon perhekerho kuuluu niin vahvasti elämäämme, että tuskin minä tai kukaan muu kirkossa ahkeraan käyvä perhe voi edes kuvitella, mitä kirkon purkaminen käytännössä tarkoittaa.

Kirkon perhekerhossa olen tavannut ihmisiä, joista on tullut minulle ystäviä. Ei kavereita, vaan ystäviä. Aikuisena sitä usein ajattelee, että ystävyyssuhteet solmitaan lapsina tai nuorina, ei enää aikuisiällä. Tämä teoria on osoittautunut aivan vääräksi. Kirkko on yhdistänyt minut ihmisiin, rakkaisiin ihmisiin. Esikoiseni on myös solminut tiiviit suhteet perhekerhossa käyviin lapsiin. Hänellä on ystäviä, jotka ovat kulkeneet samasta perhekerhon ovesta jo yli kaksi vuotta. Pienille ihmisille on kertynyt jo noin pienessä ajassa valtavasti yhteisiä kokemuksia.

Vaaralan kirkko on paikka minne ihan jokainen on tervetullut. Perhekerhossa käy todella erilaisia perheitä, eri uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä ja ihmisiä, jotka eivät edes kuulu kirkkoon. Kaikki, ketään erottelematta ovat Vaaralan kirkossa aina samanarvoisia. Ihmiset Vaaralassa hyväksyvät erilaisuutta, tutustuvat ihmisiin ennen tuomitsemista ja tästä syystä yhteisöllisyys kukoistaa.

Useat perheet ovat viettäneet Vaaralan kirkossa unohtumattomia perhejuhlia. Toisille kirkko on paikka hiljentyä, rukoilla ja hakea voimaa elämän vaikeisiin tilanteisiin. Vaaralan kirkko on hyvin monen vaaralalaisen kotiäidin keskipiste, paikka, jonne voi mennä, kun pakkanen paukkuu ja oma jaksaminen on vähäinen. Perhekerhossa on aina seuraa. Perhekerhon ihanat ohjaajat tekevät myös paikasta turvallisen olla. He ovat ammattitaitoisia ja sydämellisiä ihmisiä, juuri sellaisia kenelle voit kertoa huolista tai jakaa elämän iloja - he kuuntelevat ja saavat juuri sinut tuntemaan olevasi tärkeä.

Vaaralassa on todella upea ja runsaslukuinen kotiäitien yhteisö. Esimerkkinä siitä on se, että vietämme pikkujouluja melkein 30 kotiäidin voimin. Mahtava porukka! Ja suurin osa näistä kotiäideistä on tavannut vertaisensa Vaaralan kirkolla. Jos täällä Vaaralassa ei olisi kotiäitejä yhdistävää kiintopistettä, uupuneita kotiäitejä olisi varmasti enemmän. Väitän, että kirkolla on todella suuri rooli siinä, että vaaralalaiset äidit viihtyvät lastensa kanssa kotona pitkään.

Minun on helppo ottaa esimerkkejä omasta elämästäni ja sitä kautta vedota kirkon säilyttämiseen. Olen lastensuojelualalla töissä ja näen paljon uupuneita, masentuneita ja yksinäisiä äitejä. Aina puhutaan siitä, miten lapsia ja perheitä voitaisiin tukea ja auttaa ajoissa. Täällä Vaaralassa kirkko tekee upeaa ennaltaehkäisevää työtä lapsiperheiden hyväksi. Elämä pienten lasten kanssa on välillä uuvuttavaa ja jokainen tarvii ympärilleen vertaistukea ja juuri tätä Vaaralan kirkko ja perhekerho tarjoavat meille vaaralalaisille äideille.

Hyvät Päättäjät, olkaa kaukaa viisaita ja säilyttäkää kirkko. Me äidit olemme perheinemme valmiita talkootöihin, jos siihen on tarvis.

Kaikkien Vaaralan äippien puolesta Anna Junes