Mekin Kävimme tänään illansuussa 3 lapsemme kanssa katsomassa paikkaa, emme olleet uskoa silmiämme, mitä senaatt- yhtiöt Lindgvistin johdolla olivat saaneet aikaiseksi, ennen niin kaunis puusto oli hakattu,täysin tyhjäksi, kun muistelen niin ainakin tuhat puuta oli kaadettu ja paikkakin oli kuin sodan jäljiltä ja nyt majavat, jotka ovat mailman parjaimpia rakentajia, johon ihmiset eivät pysty, niin nyt majavat yrittävät parantaa ihmisten aiheuttamia tuhoja.
Näimme siellä muutaman sorsan ja mikä oli erittäin hyvä, niin siellä oli myös sammakoita,puhumattakaan arvokkaasta pieneliöstä.
Tämä paikka tulee säilyttää ja siita pitää tehnä luonnonsuojelu alue.

#9: Neljä henkinen perhe - Mekin kävimme

Ote "Neljän lapsen äipän" (Minna Kilpiä) kirjoituksesta:

"Siinä hetken kerkeän rauhoittua kun huomaan jälleen veden humppaavan oikealla. Lahdella päin vesi tekee laineita ja kurkistelen mihin suuntaan se on menossa. Joo tänne tulee ja näenkin sen jo siinä kymmenen metrin päässä. Majava ui kohti minua, koivu suojaa viritystäni. Majava pysähtyy hetkeksi oikealle puolelleni jonne ei pääse vielä ampumaan. Mietin huomasiko se minut. Ei tainnut, sillä se jatkaa uimista kulkien eteeni. Kokoan ajatukseni. Minna, tässä on tilaisuutesi. Ihan rauhassa vaan, mihinkään ei ole kiire, aikaa on, etsi piste, keskity.

Nuoli menee mihin pitääkin. Ainakin minusta tuntui siltä. Parit voltit siinä vedessä minusta vasemmalla ja näen verta. Ainakin olen osunut mutta miten. Majava menee kierimä uinnilla kohti pengertä noin 30 metriä. Autan siimaa jotta se ei vaan tarttuisi mihinkään oksiin. Sitten iskee hirveä sählinki ja paniikki. Majava viskoo volttia. En pääse rantaa pitkin menemään, mitä teen?

Ajatukset risteilevät tuhat kuumina kekäleinä. Irrotan kelan ja tökkään sen oksaan. Juoksen jousen ja varanuolen kanssa kohtaan missä majava vielä hetki sitten teutaroi. Jään ihan hölmönä siihen jalansijoilleni. En ole uskoa näkyä. Majava kellottaa vatsa pystyssä nuoli kyljestä miltei ulkona siinä vedessä, elottomana. Hetki on sanoinkuvaamaton. Seison paikallani jonkin aikaa ja kelaan mielessäni tapahtunutta kunnes alan etsiä keppiä, jolla vedän majavan rantaan. Ihmettelen siinä saalistani ihan pöllähtäneenä. Tästä olen unelmoinut pitkään.

Soitan kotiin ja mieheni naurahtaa, ihan totta. Kannan repun, jousen ja majavan yhdellä kertaa autolle. Majavan paino 16 kg ei tunnu siinä huumassa painoltakaan. Mielessä käy, että on se hyvä kun tuli lisättyä paunoja pyssyyn. Mietin myös sitä, että miten siinä metsästystilanteessa ne paunat eivät tunnu missään vaikka kotipihalla tauluun ammunta teki hieman tiukkaa. Kotiin on kiva mennä. Suolistan majavan, jonka jälkeen laitan lapset nukkumaan. Minua ei nukuttanut pitkään aikaan. Yöllä mietin vielä että niitä täytyy olla useampikin siellä."

http://www.jousimetsastys.fi/wp/2007/12/19/neljan-lapsen-aippa-syyspuuhissa/