Suomeen perustuslakituomioistuin

MUTTA en voi allekirjoittaa adressia, koska adressin esipuhe ei vastaa täysin näkemystäni.

Adressin alkutekstissä sanottiin:

"Perustuslakituomioistuimeen pitäisi valita vain professoritason osaavia virkamiehiä ja heidän tehtävänään pitäisi olla päätösten oikeellisuuden todellinen tutkiminen ja vahingonkorvausten maksaminen oikeudenloukkausten uhreille sekä lainsäädännön perustuslainmukaisuuden tutkiminen. "

Tässä olen osittain samaa mieltä. Perustuslakituomioistuin ei saisi olla kovin yksipuoliseksi koottu myöskään. Sellaisille toimielimille syntyy jossain vaiheessa aina ns. "intressi-puoltoa" johonkin suuntaan. Professorit ovat ehdoton osa tuomioistuinta ja heidän osaamisensa ja tietämyksensä tulisi hyödyntää jo nykyisesä oikeuslaitoksessa. Niin ei tapahdu, koska tuomarit ovat professoreille kateellisia, eivätkä kuuntele heidän lausuntojaan (ainakaan kaikki tuomarit). Tuomarit kuvittelevat tietävänsä asioita. Silti he kirjoittavat tuomioita joita perustellaan myöhemmin "tuomarin laajalla harkintavallalla". Siitä on muodostunut kirosana, koska se yleensä tarkoittaa, että lakia on jälleen kierretty jonkun osapuolen hyväksi.

Koiviston määräykseen en puutu. En tunne sitä, enkä siihen liittyviä tapahtumia riittävästi ja uskon, että Koivistolla on ollut tuolloin omat perustellut syynsä toimia kuten on toiminut. Hän oli melkoisella näköalapaikalla Suomen pankissa jo ennen presidenttiyttään. Tietämystä ja osaamista tuskin puuttui.
Elettiin melko katastrofialtista aikaa ja kenties kuitenkin kansan paras kokonaisuudessaan tapahtui. Tosin siis kansan sitkeän selkänahan kustannuksella. Osansa sai, ikävä kyllä, myös pienyrittäjät. Pääosin pankit pelastettiin ja pankkiirit myhäilivät, aiheuttamansa vahingon korvauksista selvittyään. Siltä osin korjamista tietysti olisi ollut sen jälkeen kun asiat olivat taas reilassa. Omaisuutensa "aiheetta" tai törkeissä tapauksissa pankin toimesta omaisuuden menettäneille, olisi syytä tuomita korvauksia jotta pankitkin saisivat nauttia osansa kansalle siirtämistään tappioista. Tilannetta käytettiin häikäilemättä hyväksi omaisuuden siirrossa. Ehkä tämä ei ollut ihan Koiviston tarkoitus työväen presidenttinä?

"Samoin pitää kaikille muillekin oikeudenloukkausten uhreiksi joutuneille korvata heille lakien vastaisesti toimivan oikeuslaitoksen aiheuttama vahinko."

Juuri näin olisi Suomen oikeusvalvonnan toimittava mutta näin ei siis nyt tapahdu. Oikeusvalvonta suojelee oikeuslaitoksen edustajia (ei kansalaisia), kaikissa asteissaan. Oikeusministeriön tehtävä olisi viime kädessä korvata oikeuslaitoksen virheellisten ja lainvastaisten tuomioiden aiheuttamat tappiot. Oikeusministeriö ei kuitenkaan ole kiinnostunut oikeuden toteutumisesta vaan siitä, kuinka paljon valituksia se saa torpattua (toimiikohan sekin bonuspalkalla?), perehtymättä tapausten taustoihin TAI olemalla toisen osapuolen poliittinen tai muu kaveri.

"Lakkauttaa pitää myös oikeuskanslerin virasto, eduskunnan oikeusasiamiehen virasto ja perustuslakivaliokunta, koska näistä mikään ei huolehdi siitä, että Suomen kansalaiset saisivat asiassaan oikeutta".

Olen samaa mieltä. Nämä virastot puolustavat oikeuslaitosta ja jopa peittelevät sen tekemiä virheellisiä ja lainvastaisia tuomioita. Jopa oikeuslaitoksen edustajien tekemiä todistusaineiston väärennöksiä. Tällaisista lähtökohdista toimivana, kannatan näiden instanssien purkamista. Niihin on ilmeisesti pesitytynyt joukko virkamiehiä (osin poliittisin perustein), joita ei oikeuden toteutuminen Suomessa kiinnosta.
Samoin oikeusvalvonnan antamat satunnaiset rangaistukset tuomareille ovat naurettavia. Myöskään heillä ei ole valtaa purkaa tuomioita, eikä lähettää virheellisiä tuomioita uudelleen käsiteltäväksi. Heillä ei ole myöskään valtaa erottaa laittomia tuomioita kirjoittelevaa tuomaria tehtävästä. Hampaattomiakaan oikeuden puolustajia ei Suomessa tarvita.

Kaikkien oikeusasteiden tuomariston yläpuolelle tarvitaan, vahvoilla toimintaoikeuksilla varustettu, EHDOTTOMASTI puolueeton elin valvomaan oikeuden päätöksiä.
Minkä niminen tuo instanssi sitten lieneekään, sen tulisi kaikissa tapauksissa olla todella lahjomaton ja mahdollisimman paljon irti sosiaalisista, poliittisista ja kollegiaalisista ympyröistä. Pelkällä tuomarinvalalla homma ei näytä Suomessa enää onnistuvan.