Turun Aurajoen aitaaminen ihmiskeskeisimmiltä alueilta

Lähdin ystävieni kanssa tekemään adressia yllämainitusta asiasta yhteisen ystävämme hukuttua Aurajokeen viime sunnuntaina.

Aurajokeen hypänneistä/ tippuneista tehdään joka vuosi useita kymmeniä ilmoituksia pelastuslaitokselle, joista joka vuosi menehtyy noin kuusi ihmistä.
Veden tiedetään olevan matalaa, mutta kuivalle maalle nousu omin voimin on käytännössä mahdotonta. Itse joessa oleva virtaus ja roina sen pohjassa vaikeuttaa myös pelastautumista ja pelastuslaitoksen toimia.
Aurajoen molemmin puolin on asennettu tartuntaketjuja, joihin voi veden varaan joutuneet tarrata kiinni. Mutta herää kysymys, kuinka moni niihin ylttää tarrautumaan ollessaan keskellä jokea?
Kun pelastuslaitoksen miehistöä ja kalustoa on rahdattu joelle, ovat apuvoimat poissa joltakulta toiselta niitä tarvitsevalta.

Vaikkakin Aurajoki on turkulaisille "pyhä asia" ja "turistien nähtävyys", eivät aidat pilaisi sen kaunista maisemaa. Pikemminkin se toisi turvallisuuden tunnetta niin turkulaisille kuin turisteillekin. Etenkin perheelliset voisivat olla huoletta kasvunsa temmeltämisestä joen rannoilla.
"Aurajoen merkitys virkistys- ja matkailukeitaana katoaisi, jos sen ympärille rakennettaisiin aita." Kertoo Lauri Laine, "Ei sitä ole koskaan aiemmin tarvinnut aidata, joten miksi nyt? Onko yhteiskunta mennyt liian holhoavaksi", hän kysyy. (TS 23.5.2007) Kulttuuristako ja kaudeudestako tässä on kyse? Eikö ole mitään väliä jokeen menehtyneistä ihmishengistä?

Eli eiköhän Turun kaupungilta löydy rahoitusta turvallisuuden luomiseen, pelastuslaitoksen miehistön ja kaluston valmiudessa olemiseen toisille apua tarvitseville ja ihmishenkien säästämiseen.