Demokratia edellyttää laajaa keskustelua päätöksenteon tueksi. Presidentinvaalien ollessa suora kansanvaali ja valittavan presidentin omatessa valtansa supistamisesta huolimatta laajoja ulkopoliittisia valtuuksia arvojohtajuutensa lisäksi, katson että Suomi tarvitsee ainakin yhden, Euroopan Unioniin ja sen liittovaltiokehitykseen kriittisesti suhtautuvan ehdokkaan. Vilkaskaan keskustelu Suomen ulkopoliitiikasta ja puolueettomuuspolitiikan tulevaisuudesta ei toimi, mikäli se rajataan nykyisiin supistuviin reunaehtoihin.

#1: Alexander Holthoer - Keskustelun laajentamiseksi 

Varttumaan jäi kansansuosikki seuraavalle kerralle, jossa kohtaavat kulutusjuhlasta syntyvät ongelmat laajemmin kuin ehkä arvaammekaan. Presidentillä pitää Suomessa olla aina riittävästi valtaa, koska kansa tahtoo niin.

Suomi kulkee vahvojen maiden vastavirtaan maan ja valtion johtamisen periaatteissa. EU-kehityksessä valintademokratia innostuu yksisilmäisesti edustamaan kansakuntaa ajattelematta mitä varaumia pitää ottaa huomioon, kun aina ei mene hyvin. Voiton jälkeen tulee tappio. Maallisen hyvinvoinnin jälkeen tulee varmasti henkinen krapula, joka on jo alkanut.

Presidentti edustaa Suomessa suoralla kansanvalinnalla kansakunnan tahtoa. Tällä valinnalla äänestäjät antavat automaattisesti aseman, jota voi myös käyttää konkreettisesti - meillä ei turhaa seremoniallisuutta hyväksytä. Suomi on tottunut voimakkaisiin presidentteihin, joilla on omaa tahtoa. Tuo tahto useasti peilaa paremmin kansakunnan etua, kuin poliittisten juonittelujen kabinettikähminnät. Kansakunta hakee identiteettiä karismaattisista johtajistaan.