Vastustamme Valviran aikeita puuttua kilpirauhasongelmien hoitoon

Kaikille lääkkeille, myös Liothyroninille, tehdään tieteellisiä tutkimuksia (ja paljon) ennen kuin lääke pääsee markkinoille jonkun tietyn sairauden hoitoon. Liothyronin on päässyt markkinoille jo vuonna 1956, jolloin Yhdysvaltojen tunnetusti tiukka lääkevalvontaviranomainen FDA antoi Liothyroninille lääkeluvan kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon.

Tämän jälkeen uusia tutkimuksia vaaditaan vain erikoistapauksissa, eli jos vaikkapa a) lääkkeelle haluttaisiin käyttöä myös jonkun muun sairauden hoitoon tai b)lääkkeellä ilmenee vakavia haittavaikutuksia. Liothyroninilla ei ole ilmennyt vakavia haittavaikutuksia, joten Liothyroninilta ei ole vaadittu mitään uusia, markkinoilletulon kynnyksenä olevia tutkimuksia. FDA pitää myös haittavaikutusrekisteriä (adverse events), eikä siellä löydy Liothyroninista (ja toisesta suuresta, samaa lääkeainetta sisältävästä lääkkeestä Cytomelistä) kuin joitakin haittavaikutuksia, kuten päänsärkyä tai sydämentykytyksiä. Tykytykset ovat yleinen haittavaikutus kaikille kilpirauhaslääkkeille, erityisesti myös Thyroxinille. Liothyronin on siis ollut markkinoilla 57 vuotta, eikä yhtään ainoaa vakavaa haittavaikutusta!

Kannelleet lääkärit ja heitä tukeva Endokrinologiyhdistys haluavat lopettaa turvallisen lääkkeen, jota on käytetty lääkkeen valmisteyhteenvedon mukaiseen tarkoitukseen! Lääke on lisäksi vanhana, synteettisenä lääkkeenä halpa. Potilaat kokevat saaneensa avun (myös minä, säilyin työkykyisenä Liothyninin ansiosta, pitkä sairasloma ja ehkä eläke olivat uhkaamassa, Liothyronin pelasti työkyvyn). Potilaat voivat hyvin ja potilaat ovat aloittaneet tämän taistelun saadakseen pitää lääkkeensä.

Koko asetelma tuntuu täysin absurdilta. Aivan hullulta. Kyseessä on endokrinologien sisäinen koulukunta- ja arvovaltataistelu, jonka uhreina ovat kilpirauhaspotilaat. Miten on mahdollista, että Valvira on päästämässä tällaista kantelua läpi!