suomi ainoaksi kansankieleksi

Äidinkieli on yleensä kieli, jonka lapsi oppii ensimmäisenä. Mutta äidinkieli voi myös olla se kieli, jonka osaa parhaiten tai kieli, jota pitää äidinkielenään. Näin määritellen on haluttu antaa puhujille itselleen valtaa määritellä äidinkielensä, ja monesti se on tärkeätä vähemmistökielten puhujille. Pelkillä puhujamäärillä operointi on vähintäänkin kyseenalaista ja usein rasististakin. Valtioiden yksi- ja kaksikielisyys on loppujen lopuksi aika harvinaista, useissa maissa puhutaan kymmeniäkin kieliä.

Suomen kielen asema vahvistui ja vakiintui 1800-luvun lopulla, ja suuri ansio kehityksessä on ruotsinkielisellä sivistyneistöllä, joka kääntyi kieleltään ja mieleltään suomenkielisiksi. Samoihin aikoihin esimerkiksi iirin kieli käytännöllisesti kuoli sukupuuttoon Irlannissa; nykyisin se elää pienen vähemmistön äidinkielenä ja koulujen ja EUn "pakko-iirinä".

Suomen kielipolitiikka perustuu paljon E. N Setälän, sen suomen kielen koulukielioppien isän, lakimuotoiluihin. Johtoajatus oli taata ruotsin kielelle ja ortodoksiselle uskonnolle pysyvät ja laajat vähemmistöoikeudet.

Virallisia kieliä Suomessa ovat suomi ja ruotsi, mutta niiden lisäksi perustuslaissa on taattu asema myös kolmelle kansalliselle kielelle, jotka ovat saame (suomessa oikeastaan puhutaan kahtakin eri saamea), suomalainen viittomakieli ja Suomen romanikieli. Näistä etenkin viimeinen usein unohtuu keskusteluista. Näille on myös peruskoulun äidinkielen opetussuunnitelmat.
Lisäksi Suomen peruskouluissa opetetaan useita muita kieliä pienemmille tai suuremmille ryhmille, tietysti suomen kielen ("suomi vieraana kielenä") ohella.

Ehkä tästä saa hieman laajennusta kielikeskusteluun....