Vakuutuslääkärit on asetettava totuusvelvoitteen piiriin

Vakuutuslääkärin on niin mukava mennä kotiinsa leppoisan (kun itse jouduin soittamaan vakuutuslääkärin ylilääkärille, hän kuulosti siltä että "kuolee" tylsyyteen, puheen tempokin oli niiin verkkainen...) ja hauskan (ihmisten sairauskertomukset ovat usein varsin koomisia, ainakin lääkäreiden mielestä) työpäivän päätteeksi, kun on saanut purkaa sadisminsa itselleen tuntemattomiin ihmisiin. Vaikka olisi kuinka vaikeasti sairaita ihmisiä, saa päättää iihan mitä lystää. Sitten on kiva olla mukava omalle perheellen, kun on saanut purkaa kaikki omat harmituksensa työssään. Ei tarvitse käyttää vapaa-aikaansa vaikkapa nyrkkeilysäkin lyömiseenkään, jos on stressi päässyt pahaksi. Ah, miten onnistunut ammatinvalinta. Sairaden osa on olla käyttövoimana lääkäreiden henkilököhtaiselle elämälle.

Kaiken lääkäreiltä kokemani jälkeen en edes kuvittele saavani minkäänlaista oikeutta. Vakavasti sairaana täytyy vaan toivoa, että kestäisi hengissä edes vielä vähän aikaa.